Balladista Robin Hood ja Wakefieldin iloinen portinvartija

Wakefieldissä asui iloinen portinvartija, Wakefieldin kaupungissa, aivan viheriöllä.

"Ei ole ritaria eikä aseenkantajia", kerskui portinvartija, "ei edes paronia, joka olisi niin rohkea ja uskaltaisi tunkeutua Wakefieldin kaupunkiin, vaan säilöön otan heiltä takuut."

Kaiken tämän sattui kuulemaan kolme nuorta miestä - Robin Hood, Scarlet ja John - ja he näkivät iloisen portinvartijan, kun hän istui orapihlajan alla.

"Käänny nyt ympäri, käänny ympäri", huusi heille portin vartija, "sillä olette kulkeneet väärää tietä, te olette hylännyt kuninkaan valtatien ja tehneet luvatta polun viljapellon poikki."

"No, se oli suuri häpeä", sanoi Robin Hood, "mutta meitä on kolme ja sinä olet yksin."

Pinder säpsähti pystyyn ja hyppäsi sitten kolme hyvää jalkaa taaksepäin, se oli kolme jalkaa ja yksi. Hän nojasi selkänsä tiukasti orapihlajaan ja jalkansa kiveä vasten, ja siellä he taistelivat pitkän kesäpäivän, niin pitkän kesäpäivän, kunnes heidän miekkansa, leveissä bucklereissaan, murrettiin tiukasti heidän käsissään.

"Mutta hillitkää kättänne, hillitkää kättänne", sanoi Robin Hood, "ja kaikki iloiset joukkoni, minä käsken teitä, sillä tämä on yksi parhaista portinvartijoista, joita olen koskaan omin silmin nähnyt ja joka on miekkoin kanssani mitellyt! Te, hylkäisittekö portinvartijan työnne ja asuisitte metsän siimeksiin kanssani?"

"Seuraavana Mikaelinpäivänä, jolloin kontrahtini päättyy," vastas portinvartija, "kun jokainen mies lunastaa palkkansa. Otan silloin sinisen miekkani käteeni ja raahaudun metsän siimeksiin teidän kanssanne."