Lue keskustelun säännöt.
Onko perheitä, keillä ei käy hirveästi vieraita tai ketkä ei käy vierailla hirveästi
05.07.2026 |
Mulla ei ole omia lapsia.
Sisaruksillani on lapsia useammilla, osalla isommat lapset ja osalla pienemmät.
Käyn itse kyllä kylässä kaikilla aina välillä ja onkin kiva käydä moikkaamassa sisaruksia ja lapsia. Sisarusten lapset on mulle tosi rakkaita.
Sisaruksillani käy jatkuvasti vieraita, kuka milloinkin. Milloin käy puolison vanhemmat, puolison isovanhemmat, puolison sisarukset, kummit, muuten vain kaverit kylässä tms tms. Lisäksi käydään muilla kylässä. Tukiverkkoja tuntuu olevan ja ihmisiä ympärillä.
Itse olen ollut aina "outolintu", jolla ei koskaan ole ollut kauheasti kavereita sen ihmeemmin, enkä ole niitä kauheasti edes kaipaillut. On mulla pari ystävää, mutta suoraan sanottuna he eivät pidä edes lapsista, että tavallaan tiedän, että he tuskin tulevat kyläilemään, jos lapsia saan. Ikävä kyllä!
Mieheni riittää varsin hyvin riittämään seuran kaipuuni, sekä sosiaalinen työ ja satunnaiset sukulaisvierailut pari kertaa kuussa. Vieraita meillä ei käy juuri koskaan.
Haaveilen lapsista, mutta tiedän, että tukiverkkoni tulisivat olemaan huonot. Mieheni tietenkin. Elämäni on muutenkin "tylsän" puoleista varmastikin muiden mielestä, vaikka itse olen tosi tyytyväinen.
Mietin, voiko liian yksinolevaa ja tylsää elämää hankkia lapsia? Ei meillä kävisi koskaan vieraita, tai en saisi näyttää mulle tärkeille ihmisille, kuinka mahtavia lapsia saisin, kun ei mulla niitä tärkeitä ihmisiä hirveästi ole.
Haittaako se? Tarvitseeko perheen perustaminen ihmisiä ja elämää ympärille? Kokisinko yksinäisyyttä, vaikka en sitä koe muuten ikinä tavallisesti? Muuttaako lasten saaminen yksinäisyyden tunnetta?
Kommentit (5)
Ollaan kuuskymppinen pariskunta ja meillä ei käy yleensä ketään. Lapsi poikkeea toisinaan, ehkä parin kuukauden välein. Ystävä kauempaa oli käymässä paikkakunnalla ja käväisi istumassa iltaa meillä. Edellinen vieras kävi varmaankin kaksi vuotta sitten.
Keskustellaan kavereiden kanssa netissä, kesällä mökillä on jonkin verran enemmän sosiaalista elämää, mutta alle 5 kertaa kesässä ketään sukulaisia sielläkään käy. Ei kutsuta ketään eikä itsekään oikein käydä missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsille/ lapselle on haittaa, jos ei ole ikäseuraa , tai muutakaan. Olen tällaisten vanhempien lapsi . Oli hirveää, kun pääsin pois tuosta ahdistuneisuudesta, mitään hyväö ei seurannut.
Ja muuttaa se sinuakin, itse koin tarvitsevani muutakin kuin puolisoni seuraa myös. Ja huom, siltikin vaikka minut opetettiin olemaan eristyksissä.
Ymmärrän. Toki jos vaan lapsia saisin, veisin heidät kyllä päiväkotiin, että saisi ikäistänsä seuraa. Ja jos saisin kaksi lasta, olisi ehkä seuraa toisilleen. Mutta meillä ei varmaan kävisi juuri ketään kylässä, tai mekään emme. Tottakai toivoisin, että välillä isovanhemmat tulisi kylään tai omat sisaruksenl, mutta miten he sitten ehtivät tai jaksavat. Ehkä muutamia kertoja vuodessa.
Tietysti meillä käy vieraita ja me käymme kylässä, mutta ei HIRVEÄSTI. Sitähän kysyit.
Meillä käy lähinnä lasten kavereita. Niitä pyöriikin meillä lähes joka päivä, koska kavereilla on paljon sisaruksia ja ahdasta, eikä niille yleensä saa mennä kylään. Yleensä näin kesällä kotiin tullessa lasken kengät eteisessä paljonko meillä tänään on lapsia. Yleensä 2-6.
Itselläni ei ole paljoa kavereita. Joskus käyn äitini luona, mutta hänellä ei ole ajokorttia, joten hän ei käy meillä. Muillakin sukulaisilla käyn joskus, mutta en edes muista edellistä kertaa kun joku ei-sukulainen olisi käynyt meillä.
Sun lapsille/ lapselle on haittaa, jos ei ole ikäseuraa , tai muutakaan. Olen tällaisten vanhempien lapsi . Oli hirveää, kun pääsin pois tuosta ahdistuneisuudesta, mitään hyväö ei seurannut.
Ja muuttaa se sinuakin, itse koin tarvitsevani muutakin kuin puolisoni seuraa myös. Ja huom, siltikin vaikka minut opetettiin olemaan eristyksissä.