Väsynyt ja kyrsiintynyt mutsi miettii miten parantaisi elämäänsä.

Olen siis tajuttoman väsynyt koko ajan, 2 -vuotiaani heräilee paljon mutta ei se ole ainoa syy, vaan joku yleisuupumus, en saa mitään tehtyä, kiukustun helposti varsinkin miehelle (jolta sitten en saa tietenkään mitään ymmärtämystä, vaan kiukuttelua takas päin).

Nolottaa kun en jaksa pysyä kärryillä lasten asioista, en vaan jaksa lukea koulusta ja harrastuksista tulevia lappusia ja sitten lapsilta puuttuu aina varusteet ja ovat väärään aikaan väärässä paikassa ja tehtävät tekemättä yms. Ja unohdan nekin, mitkä olisi pitänyt tietää. Omatkin asiat unohtuu, saatan esim unohtaa jonkun tapaamisen kaverin kanssa enkä saa muutenkaan pidettyä yhteyttä kehenkään.

Teen vähän satunnaisesti töitä toiminimellä , mutta tuntuu etten uskalla niitä paljon ottaa, kun teen niin paljon virheitä. Koti on sotkuinen, en jaksa laittaa kunnon ruokaa perheelle...



Toisaalta mun panos perheen elatukseen olisi tärkeä, nyt meillä ei ole edes rahaa tehdä mitään parempaa ruokaa, miehen tili tyhjenee aina jo tilipäivänä laskuihin (joita on kohta jo menossa ulosottoon) ja me syödään sitten kun minä jaksan ja onnistun asnaitsemaan jotain.



Kaiken lisäksi mä olen koko ajan kipeä, nytkin on ollut mahatauti sillain hivuttavana jo pari viikkoa, maha on siis ihan kaasukupla ja välillä on pikkasen kuumetta ja muutaman päivän välein tulee joku yllätysripuli tai - oksennus. Ja päätä sitä ennen oli flunssa ja sitä ennen toinen ja katkasin jalasta luunkin alkukeväästä ja se luutu väärin ja nyt linkkaan ja mietin että koska olisi mahdollisuutta yrittää korjauttaa sitä....



ap

mars mars lääkäriin.

Koska ne viittaavat siihen että minussa on vika ja minun pitää muuttaa asennettani ja nauttia siitä mitä teen ja olosuhteista missä elän.

Mutta en haluaisi " kainalosauvoilla" varustettuna jatkaa tällaista elämää, haluaisin muuttaa sen täysin!



Minulla on tuttuja jotka ovat jättäneet miehensä ja lapsensa ja lähteneet hakemaan omaa elämäänsä. Minä en haluaisi niin radikaalia ratkaisuja, vaan sellaista että voisin elää perheeni kanssa, mutta minullakin olisi jotain kivaa ja mielekästä minkä takia elää.

liikuntaharrastuksia. Liikunta myös ehkäisee masennusta. Koeta sinäkin saada itsesi liikkeelle =)

Saisit aikuiskontakteja ja muutakin ajateltavaa elämään.

mielialalääkettä pikkasen yli puoli vuotta. Just sen verran, että sain tarmoa laittaa asiat kondikseen. Minä olin kuitenkin se pääasiallinen toimija, lääke vain auttoi minut normaaliin tasapainoon, jotta jaksoin tarvittavat muutokset suorittaa.

ap

en ole koskaan ollut palkkatöissä. Periaatteessa teen töitäni jo nyt, mutta tuntuu että kaikki sujuu niin kehnosti että oman maineeni takia on parempi olla mitään tekemättä...



ap

tosin uskoisin että jos ihan oikeasti kiinnostuisin ja innostuisin jostain uudesta, en tarvitsisi mitään mieliala-apua. Mutta se inspiroiva asia olisi kiva keksiä...

ap

Se toimi mulla. Vaikka työpäivän jälkeen on väsynyt, se on sellaista tervettä väsymystä, ei sitä typerää pöhnää, mikä oli päällä silloin kun olin lapsen kanssa kotona.



Jos meille joskus tulee toinen lapsi, saa isä jäädä kotiin, mä en enää halua päästää itseäni sellaiseen kamalaan olotilaan.