Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä, joka ei kuuntele. Onko muilla?
19.05.2007 |
Minulla on eräs ystävä, joka on oikein sosiaalinen ja haluaa koko ajan ihmisiä ympärilleen. Hän pyytää usein kylään, mutta en nykyään enää mene kovin mielelläni sillä keskustelusta ei tule oikein mitään. Aina kun yritän kertoa jostain asiasta mitä olen tehnyt tai aion tehdä tms. niin hetken päästä huomaan puhuvani ystäväni selälle -hän on jo touhuamassa jotain muuta tai puhuu lapsilleen/miehelleen. Ikinä hän ei tee mitään kysymyksiä, jos vaikka kertoisin että olen lähdössä lomareissulle, niin hän ei kysy että milloin, mihin, kenen kanssa.
Omista asioistaan hän puhuu koko ajan ja minä sitten kuuntelen niin kauan kuin vain jaksan ja parin tunnin päästä lähden kotiin jollain verukkeella:( Tämä ystäväni on myös joka paikan asiantuntija, eli hänellä on mielipide kaikkeen. Periaatteessa hän on oikein lämmin ja huolehtiva ihminen, mutta äärimmäisen huono kuuntelemaan.
On aika ahdistavaa mennä kyläilemään hänen luokseen kun minä, joka normaalisti olen puhelias ja reipas ihminen -muutun aivan erilaiseksi: minusta tulee myötäilevä, piipittävä ja epävarma. Sanon sanottavani salaman nopeasti, jotta ystäväni kuulisi edes osan ennen kuin hän kiinnittää taas huomionsa johonkin muuhun asiaan.
Harmillista:(
Kommentit (13)
moni mies jaksa kovin kauaa sitä ihastella. Nyt ymmärrän, miksi hän oli niin hanakkana haluamassa ystäväkseni, teki itseään tykö ja oli erittäin aktiivinen ystävystymisprosessissamme. Nyt olen tehnyt vähän välieroa, koska en vain jaksa olla ainoastaan olkapää ja kuuntelija. Toivoisin vastavuoroisuutta. Sitä saan onneksi oikeilta ystäviltäni, joiden kanssa keskustelu on todella keskustelua, kumpikin voi kertoa omista asioista ja omista mielipiteistä tulematta vaiennetuksi " Mutta mulla se vasta onkin..." -tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne omat mielipiteet ja hirveät töksäytykset. Kaikesta pitää sanoa jotenkin rumasti ja minä minä minä...
En jaksanut aina olla kuunteleva osapuoli!
ja nuo narsistit osaa jotenkin pitää talutusnuorassaan. Välillä ovat super mukavia sitten taas ..
" ikuisesti" tekemisissä. Mutta hieman kyllä olen ottanut etäisyyttä kun harmittaa tämä asia. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos tämä ystäväsi on noin törppö,ota etäisyyttä. Ei sinun tarvitse kuulua tämän " kuningattaren hoviin" Hänen käytöksensä on itsekästä. Voisit keskustella myös hänen kanssa tästä,ehkäpä tyyliin et ehkä itse huomaa mutta sinulla on tapana kääntää selkää kun jotain juttelen,ja se ei tunnu kivalle. Olisi mukavampi jos jaksaisit keskittyä mös minuun silloin kun olen luonasi. Jos tästä suuttuu,anna suuttua. Miettiköön sitten tykönänsä omaa käytöstään. Mutta pidä pintasi.
että en yhtään enää nauttinut hänen seurastaan ja olin aina todella
huonolla tuulella hänet tavattuani. Oikeastaan suuttui lopullisesti juuri siitä
kun emme pyytäneet häntä miehensä kanssa esikoisemme kummeiksi.
Luojan kiitos, en sitä virhettä tehnyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli ystävä ei koskaan kuuntele, ei kysele, ei kiinnostu mistään jne. Kyllähän se täytyy jossakin vaiheessa myös puida jos on aina paha mieli kun lähtee kyläpaikasta, eikä huvita edes nähdä pian uudestaan. Myös kateus on kamalaa ystävyyssuhteissa.. ei kysellä, kun ei haluta, että minulla olisi hyvä mieli jostakin positiivisesta tapahtumasta. Toinen minkä huomasin, oli se, että minä aina soitin, tämä nainen ei koskaan minulle. Myös niin kävi, että ei vastaa kännykkään, mutta kotipuhelimeen kyllä. Itkettää aikansa, mutta se on tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä itsekeskeisiä "ystäviä" on maailma pullollaan. Minulla on kaksi tällaista. Toinen jaksaa lusäksi kehua itseään ja varallisuuttaan koko ajan. Tapaamme nykyään vain pari kertaa vuodessa. En jaksa enempää. En koskaan kerro etenkään tälle kehuskelijalke itsestäni mitään syvällistä. Minun on vaikea ymmärtää, miksi aikoinani rupesin kaveeraamaan tämän onahyväisen kanssa.
Niin. Valitse seurasi huolellisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on just tollasii kaverei eli mul on kaks kaverii jotka JATKUVASTI puhuu kahestaan kun sanon jotain ni se menee iha ohi tai sitku pelataan totee ni sit ne ei ees aina kuuntele mun vastauksii tai sit ku meil on igssä sellane chatti jos puhutaa ni sit ne vaa kysyy jotai mielipitei niide juttuihi ja sillee ja sitku mä kerron jotai ni ne vataukset on tälläsii ”jaa” ”ok” ”...” ja sit just ainaku mun sil toisel kaveril tapahtuu jotai kivaa ni sit sitä hehkutetaan jotai viikkoo enne ja mä oon vaa sillee ”ok” ja yritän vaihtaa puheen aihetta ja sit se olettaa et kaikkii kiinostaa ja sit ku oon sellane randomi ni sit ku just teen jotai randomii ni sit ne vaa vastaa näi ”lopeta jo toi on ärsyttävää” vaan sen jutut harmittaa vaa kun ei oo oikee ketää jolle jutella omista mielenkiinnon kohteista ja oon luonteeltani aika ystävällinen!
Alue: Aihe vapaa
toisin aitini kanssa. Olen puhelias ja iloinen yleensa ihmisten kanssa, mutta aitini seurassa muutun. Selitan asiani aina nopeasti ja aanekkaasti, etta saisin asiani perille. Monesti turhaudun aitini seurassa ja monesti olenkin tapaamistemme jalkeen aivan " henkisesti poikki ja turhautunut" . On tietty paivia, milloin minua kuunnellaan, onneksi!