Onko some kommentointi korvaamassa muun muistamisen kokonaan ? Ja onko se ihan ok ?

Viime kuussa äitini menehtyi yllättäen, ja jaoin asiasta lyhyen postauksen somessa. Sain paljon lohduttavia kommentteja, jotka todella koskettivat. Silti jäin miettimään, miten kukaan ei lähettänyt adressia tai surukukkia.

Entinen työkaverini sai lapsen, hän kertoi, että olin ainoa, joka oli lähettänyt vauvakortin. Se oli kuulemma ilahduttanut  erityisesti, ja päätyi vauvakirjaan talteen.   Onko tämä nyt paikallinen ( pk seudun tapa ) vai onko muuallakin näi. Milloin tämä on mennyt siihen, että muistaminen tapahtuu lähes yksinomaan peukulla, emojilla tai lyhyellä fraasilla? 

Oma lapseni on 10, ja meillä on edelleen tallessa vinopino ihania onnittelukortteja. Muistan myös, miten isovanhempieni hautajaisissa luettiin pitkään surutaloon lähetettyjä adresseja.

En tiedä, mitä muut ajattelevat, mutta minusta tämä on vähän surullista.