Päiväkuiva, mutta kakkaa housuun, miten toimitte?
Tästä aiheesta voisi tarinoida vaikka kuinka pitkään, mutta nyt ei ole aikaa...
Nopea kysymys - meillä tyttö 2v 10kk ja on viimein periaatteessa päiväkuiva. Käytetään pikkuhousuja, mutta ei suostu kakkaamaan pottaan. Joskun pyytää vaipan ja laitan sen, mutta ei läheskään aina ja kakkaa housuun (onneksi yleensä aina kotona). Jos ollaan ilman housuja niin hätääntyy kakkahädän tullessa ja haluaa housut/vaipan. Painostaminen/lahjominen ei nyt auta ja haluankin rauhoittaa tilanteen.
Miten te muut olette toimineet vastaavassa tilanteessa? Kuvottaa tuo housuunkakkaaminen (hirveä sotku) mutta vaipan käyttö ei ole vaihtoehto, sillä silloin pissatkin tulee vaipaan ja tulee takapakkia koko prosessiin. Jos tyttö siis johdonmukaisesti pyytäisi vaipan kakan tullen niin asia olisi ok, mutta tämä tilanne on vähän kurja.
Neuvoja? Vastaavia tilanteita?
Kommentit (8)
Ikää tällä hetkellä on siis 2v 8kk. Yökuivaksi hän oppi siinä 2,5 vuotiaana ja noin kuukausi sitten oppi vasta tekemään kakan pottaan. Minä uskon siihen, että lapsi alkaa tekemään kakan pottaan vasta sitten, kun on itse siihen valmis. Ainakin meidän tapauksessamme näin kävi.
Yritimme kaikenmaailman lahjontakeinoja ja poppakonsteja, jotta tyttömme suostuisi kakkahädän tullessa menemään potalle, eikä pyytäisi vaippaa. Tyttö kuitenkin pidätti kakkaa, kunnes vaipan sai, joten tästä ei ollut mitään hyötyä. Yhtenä päivänä sitten ehdotin tapani mukaan, että josko mentäisi kakalle potalle ja sehän onnistuikin hienosti yllätyksekseni. Lupasin tytölle silloin tosin pienen namin, jos kakka pottaan tulee. Tämä ei ollut ennen tepsinyt, mutta tuona päivänä tyttö sitten innostui. Viikon ajan palkittiin pikku xylitolikarkilla kakan jälkeen ja sen jälkeen palkitseminen unohtui ja kakka on tullut aina pottaan. Kyllä oli helpotus, sillä tuntui niin turhalta ostaa vaippoja ihan vaan siksi, että hän niihin kakkaisi. Kaiken a ja o oli kova kehuminen aina kakan tultua ja taputettiin myös kovasti, jolloin tyttö koki mieletöntä riemua ja onnistumisen tunnetta =)
Tsemppiä!
Uskoisin, että jos saisitte pienenkin kakan pottaan niin siitä se lähtisi. Meidän poika oppi noin 2,4vuotiaana kerralla sekä pissa että kakkakuivaksi. Yövaippa on. Olin ihan VARMA, ettei opi koskaan. Meillä kävi niin, että lahjonta auttoi. Mitä teidän tyttö haluaa kaikista eniten maailmassa? meidän poika rakastaa pikkuautoja. Minä lupasin AUTON JOKAISESTA pottakakasta!!!! Kuulostaa hurjalta, mutta se oli tarpeeksi kova kimmoke, että poika meni istumaan potalle ja väkersi pienen kakan. Ei siis ollut varsinaisesti kakkahätä, mutta siitäkin pikku kikkareesta sai auton! Teki niitä kikkareita ekana päivänä viisi! jokaisesta sai auton!Usko vaan; hullua, mutta toimivaa. Normaalit ns kakkahädät tuli vielä muutaman päivän housuun vain noi tekemällä tehdyt pottaan, mutta sitten se lähti siitä. Hieman hirvitti ostella noita autoja, mutta oli sen arvoista! Viiden päivän jälkeen siirryttiin jo autotarroihin ja sitten kävi muutkin tarrat ja olisko noin vajaassa kahdessa viikossa ettei halunnut enää mitään ja koko palkintojuttu jäi pois. Ohessa tietysti kehuttiin kovasti ja joka kakka tutkittiin ja ihasteltiin niin että poika loisti kuin naantalin aurinko. Kaikki kävi tosi helposti, vaikka en olisi IKINÄ uskonut, että meidän poika on noinkin nopeasti kypsä tekemään kakat pottaan. Mutta tsemppiä!
kun pissaaminen alkoi sujua, tosin hampaat irvessä ja sitten ei enää. jännitti varmaan sen verran että sattui ja jäi traumoja. no kaikki kai aikanaan. joillakin tämä menee helpommin ja joillakin vähän pidemmän kaavan mukaan....
sen verran olen tässä prosessissa oppinut, että toisella lapsella treenit alkaa vasta silloin kun on valmiutta ja ilman mitään paineita! tämän tytön kanssa aloitin siis hulluna jo n.8kk alkaen... tässä tulos ja äidilla vatsahaava. oon täysillä samaa mieltä, että pakotamalla ei saa mitään aikaiseksi vaan lapsi oppii itsekseen kun haluaa/on valmiutta. se on vaan niin vaikea hyväksyä, varsinkin ensikertalaisen.
näin minua siis valistettiin päiväkodista, kun tästä juteltiin hoitajan kanssa. Siis valmius kakata pottaan/pöntölle aika usein tulee vasta myöhemmin. Joten en minäkään jaksa enää repiä stressiä asiasta. Kyselen kyllä, että onko kakkahätä ja menisikö potalle. Joskus onnistuu, usein ei...
Poika, nyt 2v7kk, on ollut ns. päiväkuiva n. 2kk. Ja nyt viikon verran päiväunillekaan ei olla laitettu vaipaa. Se jäi ihan sattumalta pois, kun nukahti kerran autoon ilman vaippaa ja jatkoi unia sängyssä - ilman vahinkoa. Sen jälkeen ei olla laitettu ja enää poika ei haluakaan vaippaa. On omien sanojensa mukaan iso poika eikä tarvi vaippaa. Yöllä vielä pidetään, vaikka ajattelin kyllä että kokeiltais kohta ilman vaippaa. Päikyilläkin vaippa oli aina märkä ja ajattelin, ettei se olis vielä valmis vaipattomuuteen.
No mutta se kakka. Ei missään nimessä suostu tekeen sitä muualle kuin vaippaan! Aikani tuossa pari kk sitten yritin suostutella potalle mutta luovutin sitten, koska asia alkoi saada aika suuria mittasuhteita. Jos vaippaa ei laitettu, kakkaaminen siirtyi sitten vaikka seuraavaan päivään. Tai ovelasti kakkasi sitten päikkyjen jälkeen heti, kun se vaippa vielä oli;) Meillä on se ongelma, ettei poika ole oikeastaan koskaan edes istunut potalla vaan pissaa sinne aina seisaaltaan. Vaikea on isoa poikaa väkisin istuttaa.
Minä uskon, että tämä tosiaan ratkeaa sillä, että kunhan poika on valmis, sanoo itse haluavansa potalle tai pöntölle kakalle. On kuitenkin aika välkky jo tuon ikäinen, että ymmärtää sitten sanoa. Vuosi sitten saatiin vahingossa yksi kakka pottaan ja ne kauhean suuret kehujen määrät - ei niistä mitään hyötyä ollu.
Eli apuja en osaa sanoa. Aika ikäväähän se on, jos ihan housuun kakkaa. Sitä olen vähän pelännyt välillä mutta onneksi ei ole sitä vielä hoksannut.
joku tätä jo eli meidän nyt jo 6,5 vuotias tyttö oli 2 vuotiaana samanlainen. oppi päiväkuivaksi siis 2 vuotiaana mutta kakkahätä kun tuli pyysi aina vaipan tai kakkasi housuun.
Mä lahjoin tytön. Eli lupasi ostaa hänelle nukenvaunut joita oli ihallut yhdestä lehdestä jos hän kakkaa viikon ajan pottaan tai pöntölle. Siitä se lähti. Lisäksi kerättiin tarroja paperille ja paperi oli kiinnitettynä vessan seinään.
Tyttö alkoi käymään vessassa välillä jopa yli innokkaastikin eli väkisin kävi vääntämässä pienet kikareet ja ehdotti heti tarraa. Aluksi annoin hänelle tarran joka kikkareesta mutta myöhemmin selostin ettei aina voi laittaa vaan vasta sitten isojen kakkojen jälkeen ; )
Viikon aikana tytölle tuli kahdet vahingot kun ei ehtinyt potalle muuten alkoi sitten käymään potalla ja haettiin hänelle nukenvaunut. Sen jälkeen alotin tuon tarrajutun vasta ettei sitten olisi takapakkia tullut heti.
Tämä toimi meillä, mutta tiedän että monilla ei lahjonta onnistu.
oppi kerrasta koko jutun! Sitä ennen kakka tuli vain housuun tai vaippaan, vaikka oli ollut pissojen suhteen melkein päiväkuiva monta kuuukautta. Ei oo kyllä mitään vinkkiä antaa, koska en mitenkään toiminut erityisellä tavalla vaan lapsi vain jostain syystä tuolloin innostui asiasta ja halusi tehä kakan pottaan, aiemmin jotenkin kammoksui sitä.
Jätettiin vaipat pois pojan ollessa 2v5kk ja olikin heti päiväkuiva - mutta kakkasi _aina_ housuun, ei yhtä ainutta kertaa pottaan/vessaan.
Ainakin 3kk pesin kakattuja alkkareita - yöks - uskoin että kyllä se joskus lopettaa...
Mikään " heti herättyä/syötyä/sillonjasillon vessaan" ei muuten ole kummallakaan lapsella meillä toiminut, lapsilla ei yksinkertaisesti ole mitään " kakkarytmiä" :-/ Mitään ennusmerkkejä ei myöskään ollut, kakat olivat aina yhtäkkiä housussa (ei piilonmenoa, ähkimistä tms)...
Reilu 3kk rumban jälkeen luovutin, vaipat takaisin. Parin viikon päästä poika alkoi kakata vessaan, ihan tosta vain, yön yli, " von heut' auf morgen" , itsestään, eikä sen koommin kakannut vaippaan.
On ollut vaipatta nyt jo yli 2kk (yövaippa on vielä).
Minusta tuntuu näin jälkikäteen että ajankohta oli yksinkertaisesti väärä. Kun vaipat oli otettu uudestaan käyttöön, koko tilanne kuin rentoutui ja lopputulokseen päästiin itsestään.
Tämäntapainen tilanne meillä on ollut myös esim. esikoisen tutin, omassa sängyssä nukkumisen, yökylään jäämisen jnejne kanssa ja uskon yhä enemmän siihen ettei lapsia tarvitse " pakottaa" , useimmat asiat tulevat itsestään:-)