Havettaa kysyakin, te joiden lapsilla viivastynyt puheenkehitys, onko valilla arsyttavaa/noloa tms. olla seurassa jossa paljon nuoremmat lapset puhuvat paremmin kuin omanne?
Itsellä välillä näitä tuntemuksia ja oikeasti häpeän niitä, koska olen kuitenkin niin ylpeä omasta rakkaasta lapsesta.... välillä vaan noi fiilikset nousee pintaan ja ehkä johtuu myös muiden äitien kummastelevista katseista ja kysymyksistä, jotka leijailevat ilmassa, mutta joita hyvin harva uskaltaa kysyä.
Kommentit (7)
ja tuskin kymmenen sanaa osaa selkeästi sanoa...muuten puhuu jotakin omaa kieltään, mistä kukaan ei tajua. Kaverin samanikäinen lapsi kuulemma puhuu neljän sanan lauseita...
Oma viivelapseni on sosiaalisesti ja motorisesti tosi lahjakas. Ja se puhekin tuli ryöpyten yks kaks. Ensin oli mykkä. Sitten yhtenä päivänä vain alkoi puhua täydellisiä monen sanan lauseita.
harmittaa, ettei oma kullanmuru ole se kaikkein taitavin ja häikäisevin... =)
Eniten mua kyllä hävettää niiden lasten vanhempien puolesta jotka avoimesti pilkkaavat puheviivästymän yrityksiä kommunikoida. Toki meille on osunut kohdalle pari aikuistakin, jotka ovat suureen ääneen ihmetelleet " mitä sä sössotit/mukelsit/höpötät,kun ei saanut mitään selvää" . Nämä tilanteet itkettää lastakin eniten
Toki suuria ylpeyden hetkiä on enemmän,oma puheviivästeinen kun on erittäin lahjakas muissa asioissa
Hän on pitkä ikäisekseen, ja isomman pojan oloinen. Moni ihmetteleekin, miksei hän vastaa kun häneltä kysyy jotain. Argh!
Olen ajatellut, että myöhään puhumaan alkavat ovat hiljaisia tarkkailijoita, jotka opettelevat ensin teorian ja sitten häikäisevät kaikki taidoillaan!
Panttaa taitoa ja hallitsee sen sitten yks kaks täydellisesti. Nyt on motorisesti vuoden edellä ja puhekin tuli täydellisenä, kun se lopulta tuli. Kohta on varmaan siinäkin edellä ikätovereitaan.
Meidän poika on as, hajamielisen professorin ja vilkkaan yhdistelmä, eli joko on viisi vaihetta muita jäljessä omaan maailmaansa uppoutuneena tai sitten suurimpana sählärinä aiheuttamassa yleistä sekasortoa. Ja kyllä välillä hävettää ja toivoisi, että olisi nappula josta pojan saisi " normaaliksi" . Mutta rakas lapsi silti.