Pelkään, että vauvani on vaihtunut sairaalassa! :(
Vauvani ranneke irtosi sairaalassa, ja pian sen jälkeen hän vietti muutaman tunnin lastenhoitohuoneessa. Hänet kannettiin minulle takaisin, ja hetkeä myöhemmin tuotiin sänky, jonka nurkassa ranneke oli yhä irrallaan.
Mistä voin olla varma, ettei minulle tuotu jonkun muun vauvaa? :(
Kommentit (21)
Ja musta tuntuu, että olisit kyllä huomannut, jos vauvasi olisi eri.
Oikeasti, kyllä oman vauvansa tuntee sen jälkeen kun sen on nähnyt. On kaikki vauvat vaan niiiiiin erinäköisiä.
että joltain toiselta samaa sukupuolta olevalta vauvalta olisi samaan aikaan irronnut ranneke ja sen lisäksi hoitajien olisi täytynyt nostaa molemmat rannekkeettomat vauvat yhtäaikaa sängyistään ja vielä jotenkin sössiä ne takaisin vääriin sänkyihin. Aika epätodennäköistä, vai mitä?
DNA-testithän voi aina teettää jos haluat asiaa varmistella.
Siis jos olet jo vauvaa pitänyt ja nähnyt ja tuoksutellut, niin toki olisit huomannut jos sulle vieras vauva olis kärrätty =O
Enää puuttuu että mielestäsi sua seurataan/vainotaan/kytätään ja kotiisi on asennettu kamerat ja kuuntelulaitteet...
Siis jos olet jo vauvaa pitänyt ja nähnyt ja tuoksutellut, niin toki olisit huomannut jos sulle vieras vauva olis kärrätty =O
Enää puuttuu että mielestäsi sua seurataan/vainotaan/kytätään ja kotiisi on asennettu kamerat ja kuuntelulaitteet...
Pakko peesailla tätä vastaajaa! Hae apua½
Tuskin on vaihtunut. Omalle lapselleni unohdettiin laittaa ranneke, mies huomasi jossain käänteessä ja asia korjattiin. Vaihtumaan hän ei päässyt koska mies seurasi kun hai laivaa mun ollessa leikkuun jälkitoimissa.
Hoitaja tuli hätäisenä kertomaan erehdyksen.
Enpä usko että enää aamulla olisi imettänyt oudon näköistä vauvaa...
Hoitaja tuli hätäisenä kertomaan erehdyksen.
Hoitaja väitti, että on tämä sun, mutta tajusi kyllä itse erehtyneensä, kun vauvan sängyssä luki aivan eri nimi. Kyllä oman vauvansa tunnistaa.
Mitä tästä opimme: hoitakaa ne vauvat itse jo sairaalassa, niin ei tartte tällastakaan murehtia.
Vaikka hoidin lapseni itse. Kerran olin käymässä aamupalalla ja vauva oli huoneessa. Huonekaveri lupasi huudella, jos vauva alkaa itkemään. No, kun tulin takaisin, oli hoitaja napannutkin vauvan aamupesulle minulle ilmoittamatta. Ja vähän epävarmasti kuikuilin pesutilan ovella, että onkohan tuo juuri minun vauva. En tunnistanut. Mutta olihan se. Ja kyse siis kuopuksesta!
Esikoisen kanssa jouduin vähän väliä katsomaan vauvaa ja toteamaan:"Ai niin tuonnäköinenhän se on." En vain yksinkertaisesti tunnistanut omiani. Vasta kolmen-neljän päivän päästä aloin tajuamaan, minkä näköisiä vauvani ovat.
Olimme Haikaranpesässä mutta vauva ei kyllä missään vaiheessa olisi päässyt vaihtumaan, sillä läsnä oli koko ajan joko minä tai isänsä, perhehuoneessa kun oltiin eikä vauva siis ollut hetkeäkään yksin. En edes ajatellut koko rannekeasiaa ennenkuin nyt. Ei meillä vauvalla sellaista ollut. Mutta olisin kyllä omani satavarmasti muiden joukosta tunnistanut!
Eli ei se mitenkään tavatonta ole. Ja kyllä muakin ensin jokusen viikon mietitytti, että mistä mä voin oikeesti tietää, että vauva on just minun, kun ranneke oli kokonaan hävinnyt.
Mutta ajan kanssa nuo mietelmät ovat täysin hälvenneet, kun kumpikin lapsi on täysin isänsä kopioita. Vauvakuvia kun vertailee isän vauvakuviin, niin vaatteista vain erottaa kenestä on kyse.
Mutta musta on kyllä aivan soopaa sanoa, ettei suomessa vauvat voi vaihtua, kun ne merkitään heti synnytyssalissa. Mun pienellä otannalla rannekkeet on irronneet sataprosenttisesti! :-)
niin soita ihmeessä osastolle ja kerro huolesi, varmasti otetaan tosissaan.
Mä olin esikoiseni ja ainokaiseni kanssa osastolla vain kaksi päivää, ja tunnistin kyllä vauvalasta omani itkun heti. Ja oli kyllä ulkonäöllisesti täysin erotettavissa muista, niinkuin vauvat yleensäkin.
Oma vauvani ei tainut kuin suihkuni ajan olla vauvalassa, muuten nukkui vieressäni yms.
mielisairas. Huh. Nyt hän pilaa vauvavuottaan tuolla ajatuksella.
Turha pelko! Ja oli hassua, että oman vauvan itkun oppi tunnistamaan ihan jo seuraavana päivänä kaikkien muiden itkujen joukosta!
Tokan synnyttyä mulle tarjottiinkin väärää vauvaa, kun synnytyksen jälkeisenä aamuna kävin vauvaa hakemassa hoitohuoneesta (olin nukkunut lääkityksellä yön). Katsoin sitä hetken typertyneenä, ja sanoin "tää ei kyllä oo mun vauva!" Hoitaja oli aika pahoillaan virheestään :-) (mutta rannekkeet sun muut oli siis kyllä paikallaan, hoitaja vaan luuli mua joksikin toiseksi)
Oli kilon painavampi kuin muut osastolla, ja kiharat paksut tummat hiukset. Muut vauvat olivat kaljuja ja pieniä käppyröitä, mun oli viisikiloinen jytky. En tajua miten sitä omaa vauvaa ei muka tunnistaisi, ellei olisi taju kankaalla kun se syntyi. Näyttääkö ne vauvat tosiaan niin samanlaisilta?
Ota verikokeet