Miksi ihminen masentuu jos on saanut elämässään kaiken mitä on halunnut?

Ja ihminenhän voi masentua, jos menee aivokemiat sekaisin. Vaikka ravitsemuksen tai imeytymishäiriön takia.

Ei ole enää mitään odotettavaa, kaikki on valmista. Ja ihminenhän ei ole koskaan tyytyväinen, vaan haluaa aina jotakin muutosta elämäänsä. Tue ystävääsi ja jaksa kuunnella!

Tavoitteiden saaminen ei olekaan tehnyt häntä onnelliseksi.



Tyypillinen tämän ajan ilmiö.

Jos vain haluaa koko ajan lisää ja lisää ja mikään ei lopulta riitä.



Hyvin vähäänkin voi olla tyytyväinen ja sitäkautta onnellinen.

Jos olisi, kaikki vaikeissa elämäntilanteissa elävät masentuisivat, eivätkä muut. Ja ihmiset voisivat karttaa tietynlaisia elämänkohtaloita, joiden varmuudella tiedettäisiin aiheuttavan masennusta... hassu ajatus, eikö vaan!



Mutta niinhän se ei mene. KUKA TAHANSA, sinäkin, voi sairastua masennukseen. Pitkälti kyse on aivokemiasta, eli elämän päällisin puolin rypytön kulkukaan ei ole tae siitä, etteikö ihminen voisi masentua.

toteutetuiksi, osa taas sellaisia jotka jäävät haaveiksi (ainakin ilman lottovoittoa tms).



Vaikka kaikki nuo haaveilemani asiat tuntuvat niin ihanilta, olisi itseasiassa pelottavaa jos ne yht´äkkiä toteutuisivat! Mistä silloin enää haaveilisin? Elämältä jäisi tarkoitus ja suunta pois. Onneksi ihminen tuppaa keksimään uusia haaveita aina sitä mukaa kun vanhat toteutuvat.



Mutta mistä olet saanut päähäsi että ystäväsi on saavuttanut kaiken mitä on halunnut? Onko hän itse sanonut näin, vai tuntuuko sinusta siltä ihan ulkoisten asioiden valossa? Vai onko hän saavuttanut ne asiat mitä sinä olet omaan elämääsi halunnut? Voi olla ettei ystäväsi koekaan saaneensa kaikkea, ehkä jopa ihan päinvastoin.



Ja loppupelissä, masennus on aivokemiallinen juttu ja se voi iskeä päälle riippumatta miltä elämä muuten näyttää.

Tiedän että tämä ihminen on saanut kaiken mitä on halunnut kun on kertonut sen ääneen. Hänen puolisonsa suorastaan palvoo häntä ja tekee kaikkensa jotta hänellä olisi hyvä olla. Olen yrittänyt kuunnella ja tarjota apua joka kerta kun ollaan oltu yhteyksissä, mutta hän kieltäytyy avusta. Olen tarjonnut kuunteluapuakin ja kertonut että minulle voi soittaa milloin vain jos haluaa jutella, ei kuitenkaan soita. Todella turhauttava olo itsellä kun kuulen hänen kuitenkin valittavan usein sukulaisilleen siitä kuinka heitä ei kukaan auta.

Sinä kuitenkin tiedät tarjonneesi apua ja olleesi tukena ja varmasti kaverisikin sitä arvostaa, vaikkei se juuri nyt, masennuksen syövereissä häntä lohdutakaan.

Vierailija:

Tiedän että tämä ihminen on saanut kaiken mitä on halunnut kun on kertonut sen ääneen. Hänen puolisonsa suorastaan palvoo häntä ja tekee kaikkensa jotta hänellä olisi hyvä olla. Olen yrittänyt kuunnella ja tarjota apua joka kerta kun ollaan oltu yhteyksissä, mutta hän kieltäytyy avusta. Olen tarjonnut kuunteluapuakin ja kertonut että minulle voi soittaa milloin vain jos haluaa jutella, ei kuitenkaan soita. Todella turhauttava olo itsellä kun kuulen hänen kuitenkin valittavan usein sukulaisilleen siitä kuinka heitä ei kukaan auta.

Totta kai masennus turhauttaa, sen syitä on usein ulkopuolisen kamalan vaikea ymmärtää. Ja auttaminen on vaikeaa, kyse on pitkäkestoisesta sairaudesta, joka ei välttämättä edes parane koskaan. Suomessa jää vuosittain tuhansia ihmisiä sairaseläkkeelle masennuksen takia!

Joten: älä edes kuvittele omalla suhtautumisellasi *vips* parantavasi kaveriasi. Ei kannata turhautua! Mutta olet ollut hyvä ystävä ja toiminut aivan oikein. Jatka samaan malliin, ja toivottavasti ystäväsi saa hyvän hoidon ja lähipiirin tuen avulla jälleen elämänsä oortninkiin.

Ehkä tämä turhautuminen kuuluu tosiaan asiaan tässä tilanteessa. On vaan niin vaikeaa katsoa ystävääni kun hän ei ole oma itsensä ja on vaikea auttaa kun hän ei halua apua ottaa vastaan. Täytyy vaan sitkeästi jatkaa avun tarjoamista. Itsekin vaan alan olla henkisesti aika väsynyt, sillä viimeiset puoli vuotta olen yrittänyt tukea toistakin ystävääni joka on läpikäynyt todella rankan elämänvaiheen menetettyään läheisensä. Välillä olen ollutkin niin väsynyt henkisesti etten ole pystynyt omasta mielestäni olemaan paras mahdollinen tuki ystävälleni. Mutta tietysti yritän parhaani nytkin.



ap

Olin elämässäni vihdoin siinä pisteessä että kaikki oli hyvin, pitkästä aikaa. Olin saanut kaiken mitä olin aina halunnutkin.



Suhde oli hyvä, mies oli todella hyvä, oli lapset, uusi auto, upea uusi omakotitalo, raha-asiat mallillaan ja sitä vakaata ja hyvää perhe-elämää. Oli suunnitelmia, kesä edessä, matkustelua ja vauvaakin yritimme. Ja mitenkäs sitten kävi, masennuin!



Masennuksen kourissa tein elämäni isoimman virheen ja nyt kärsin siitä. Nyt olen yksin ja taas siinä pisteessä mistä joskus lähdin.. Ehkä joskus saavutan vielä kaiken tuon saman ja sen hyvän olon, mutta ilman sitä masennusta.