Miten suhtautuisitte jatkuvaan neuvomiseen?

Olen kuullut että jos joutuu kokoajan kuuntelemaan neuvoja niin ne neuvot kannataa ottaa opikseen. Mutta kannattaako? Olen tehnyt lapseni eteen kaiken ja tulen tekemään, hän omistaa enemmän käytöstapoja ja oppeja ja taitoja kuin monikaan muu hänen ikäinen, koska olen oikeasti tehnyt kaikkeni aina.

No jos haluan joskus lähteä ilman lasta johonkin niin alkaa vanhemmat saarnaamaan miten lapsi kärsii ja miten lapsesta tuntuu pahalle ja ei pitäisi itseä asettaa etusijalle vaan olla lapsen kanssa. Näin sanoo siis esimerkiksi äitini jonka en muista olleen meidän lasten kanssa minun ollessa pieni, juuri ollenkaan. Muistan sisasrukset, isän ja muistan kaverit mutta en muista äidin olleen meidän kanssa juuri koskaan. Tiedän että lapseni ei kärsi jos käyn joskus jossain reissussa yksin mutta tuntuu ahdistavalle kun aina alkaa saarna vaikka en koskaan tekisi mitään mikä olisi lapselle pahaksi.

Lapseni on myös välillä vilkas, ei aina mutta välillä. Mieheni (ei lapsen isä) on sanonut että olen lapselle liian lepsu. Että pitäisi komentaa enemmän. Ja taas kun vertaa niin minun lapsi osaa olla hiljaa jos pitää, hän osaa herätessään olla hiljaa jos muut nukkuu,hänen lapsi ei ole hiljaa koskaan ja aamulla herätessään herättää koko talon. Minun lapsi siivoaa jälkensä ja vie astiat syönnin jälkeen. Hänen lapselle ei tule mieleenkään tuollaiset asiat koska vanhemmat aina hoitaa. Minun lapsi on oma toiminen, hänen lapsi ei osaa ottaa edes vettä hanasta vaan vaatii aikuisia avuksi ihan kaikkeen. Tässä tarkennan iän, molemmilla 8v lapsi kyseessä. Olen ihmetellyt miten omatoimisuus puuttuu tältä kokonaan. Hänen lapsi riehuu ja hyppii sängyllä toistamiseen vaikka kieltää, minun lapsi ei kieltämisen jälkeen. Silti tämä mies antaa minulle kasvatus neuvoja. Ja mm siitä syystä että kerran väsyneenä lapsi naureskeli kaikelle, joka minusta on täysin ok. Miehen mielestä olisi pitänyt tiukasti komentaa rauhoittumaan. Hänen lapsi taas väsyneenä hyppii huonekaluilla ja kiljuu mutta se ei ole miestä haitannut.

Saanko olla v**tuuntunut näistä neuvoista vai pitäisikö minun kuunnella? 

Ja tämän aloituksen tarkoitus oli vaan avautuminen, lähinnä halusin kirjoittaa kaiken ylös kun ärsyttää niin paljon. Sitten jos kerrankin huokaisen väsymystä tai tuhautumista jostain lapseen liittyvästä niin nämä on heti kommentoimassa "mitä minä sanoin"