Olenko uskossa jos uskon Jumalan olemassaoloon 60 prosenttisesti?

Vierailija kirjoitti:

Piispa Eero Huovinen sanoi Konginkankaan onnettomuuden jälkeen että hänen uskonsa horjuu. Ei uskon tarvitse olla sataprosenttista.

Usko ei perustu  ihmisten mielipiteisiin vaan Jumalan sanaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Miksi pyörit ympyrää kuin eksynyt ostoskärry galaksien välisessä hypermarketissa? Miksi huudat kuulle, joka on todellisuudessa jättimäinen peruna? Odota Jumalaa! Odota häntä kuin pingviini odottaa bussia keskellä tulivuorta. Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani, vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että ajatukseni ovat blenderissä yhdessä kolmen kumikanan, seitsemän eksyneen filosofin ja yhden hyvin vihaisen vohvelin kanssa.

Sanotaan, että asenteella voi vaikuttaa olotilaan. Että kun ajattelee positiivisesti, kaikki muuttuu valoisaksi. Hah! Kerro se sille sisäiselle pesukarhulle, joka soittaa rumpusooloa kallon sisällä kello kolme yöllä. Joskus murhe putoaa päälle kuin taivaalta syöksyvä jääkaappi, joka on täynnä eksistentiaalisia kysymyksiä ja vanhentunutta jogurttia. Silloin positiivinen ajattelu on kuin yrittäisi sammuttaa metsäpalon vesipyssyllä, joka ampuu rusinoita.

Mutta juuri silloin, kun mieli on muuttunut sumuiseksi avaruusasemaksi ja ajatukset kulkevat takaperin yksipyöräisillä polkupyörillä, Jumalan sanat voivat löytää perille. Ne hiipivät sisään kuin salaperäiset sukat, jotka katoavat pyykissä ja ilmestyvät myöhemmin hengelliseen ulottuvuuteen. Ne eivät välttämättä räjäytä murhetta pois konfettitykillä eivätkä muuta surua välittömästi iloiseksi diskotanssiksi. Mutta ne jäävät sydämeen kasvamaan kuin näkymätön jättikurpitsa.

Sanan mukana Herra Jeesus on läsnä. Hän kävelee rauhallisesti läpi kaaoksen, jossa kirahvit keskustelevat kvanttifysiikasta ja leivänpaahtimet pohtivat elämän tarkoitusta. Hän vaikuttaa luottamusta silloin, kun oma mieli on muuttunut villiksi pesukoneeksi ilman pysäytysnappia.

Ja tänään Jumala sanoo: vielä tulee päivä, jolloin kiität häntä. Kyllä, juuri sinä. Vaikka tällä hetkellä ratsastaisit henkisesti jättimäisellä ankeriaalla halki kosmisen hernesopan. Se päivä koittaa varmasti. Silloin huomaat, että kaiken hämmennyksen, murheen, lentävien perunoiden ja filosofisten vohveleiden keskellä Jumala ei kadonnut mihinkään. Hän oli siellä koko ajan.

Kuulostaa  vanhanaikaiselta  huumeelta. Mitä  sä vedit? 

Hei ystävä, katso tv 7 sarjaa Jumala Puhuu. Aloita ihan alusta ja rauhakseen. Tämän ohjelman myötä tulin minä elävään uskoon. Sinulla on nyt etsikko-aika. Siunausta sinulle.

Ei täytä kriteereitä.

Ihminen vastaanottaa uskon, oma usko ei hyödytä.

Epäilykin on uskoa, jos ei ole ollenkaan uskoa ei ole epäilyäkään.

Et.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet mitannut? Mikä on uskon mittari? Uskot vain kuuteen käskyyn kymmenestä?

😂👌 

Usko on vastaanottamista, suostumista Jumalan rakastamaksi ja Jeesuksen sovittamaksi. Ei tarvitse pinnistää eikä ponnistaa, ei puristaa mailaa. Kaikki on jo valmistettu. Tule Isän juhlapöytään. Olet rakastettu ja odotettu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Miksi pyörit ympyrää kuin eksynyt ostoskärry galaksien välisessä hypermarketissa? Miksi huudat kuulle, joka on todellisuudessa jättimäinen peruna? Odota Jumalaa! Odota häntä kuin pingviini odottaa bussia keskellä tulivuorta. Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani, vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että ajatukseni ovat blenderissä yhdessä kolmen kumikanan, seitsemän eksyneen filosofin ja yhden hyvin vihaisen vohvelin kanssa.

Sanotaan, että asenteella voi vaikuttaa olotilaan. Että kun ajattelee positiivisesti, kaikki muuttuu valoisaksi. Hah! Kerro se sille sisäiselle pesukarhulle, joka soittaa rumpusooloa kallon sisällä kello kolme yöllä. Joskus murhe putoaa päälle kuin taivaalta syöksyvä jääkaappi, joka on täynnä eksistentiaalisia kysymyksiä ja vanhentunutta jogurttia. Silloin positiivinen ajattelu on kuin yrittäisi sammuttaa metsäpalon vesipyssyllä, joka ampuu rusinoita.

Mutta juuri silloin, kun mieli on muuttunut sumuiseksi avaruusasemaksi ja ajatukset kulkevat takaperin yksipyöräisillä polkupyörillä, Jumalan sanat voivat löytää perille. Ne hiipivät sisään kuin salaperäiset sukat, jotka katoavat pyykissä ja ilmestyvät myöhemmin hengelliseen ulottuvuuteen. Ne eivät välttämättä räjäytä murhetta pois konfettitykillä eivätkä muuta surua välittömästi iloiseksi diskotanssiksi. Mutta ne jäävät sydämeen kasvamaan kuin näkymätön jättikurpitsa.

Sanan mukana Herra Jeesus on läsnä. Hän kävelee rauhallisesti läpi kaaoksen, jossa kirahvit keskustelevat kvanttifysiikasta ja leivänpaahtimet pohtivat elämän tarkoitusta. Hän vaikuttaa luottamusta silloin, kun oma mieli on muuttunut villiksi pesukoneeksi ilman pysäytysnappia.

Ja tänään Jumala sanoo: vielä tulee päivä, jolloin kiität häntä. Kyllä, juuri sinä. Vaikka tällä hetkellä ratsastaisit henkisesti jättimäisellä ankeriaalla halki kosmisen hernesopan. Se päivä koittaa varmasti. Silloin huomaat, että kaiken hämmennyksen, murheen, lentävien perunoiden ja filosofisten vohveleiden keskellä Jumala ei kadonnut mihinkään. Hän oli siellä koko ajan.

Sulla sitä on sitten lähtenyt ratas luistamaan ihan huolella. Onko toi synnynnäistä vai menikö paljon peukkua että alko noin pahasti korvien väli vatkaamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paholainenkin pystyy parempaan. Se uskoo ihan sata lasissa Jumalaan ja asunut Jumalan taivaassa. Sen mörököllin usko ei tosin ole pelastavaa uskoa.

No sinä et ainakaan ole uskovainen millään tasolla. Et muuten puhuisi noin. Jumalan siunausta sulle kuitenkin. Ap

Kyllä sä selvästi olet ihan aito uskovainen, vaan oikea uskovainen kokee voivansa asetella itsensä ja oman uskonsa muiden uskoa ylemmäksi. 

Ei usko ole prosenteilla mitattavissa oleva asia tai pähkäilyn/psyykkauksen tulos. Se on olotila, lahja jonka Jumala antaa pyytävälle. Se että antaa rukouksessa elämänsä Jeesukselle, on se tarvittava uskonaskel, Jumala pelastaa siinä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan näkökulmasta jokainen on arvokas uskoi tai ei. Uskominen ei tee ihmisestä parempaa ihmistä.

Mutta helvettiin joutuu jos ei usko. 

Jumala rakastaa sinua niin syvästi että heittää sinut helvettiin kitumaan ja kärsimään ikuisesti ellet hypi hänen pillinsä mukaan, mutta antoi sinulle kuitenkin vapaantahdon, ei vain halua sinun toteuttavan sitä.... 😂 

Jumala on täydellinen ja loi sinut omaksi kuvakseen... Mutta sinäpä olekin epätäydellinen. Loogista. 

Jumala olisi kaiken osaavana ja tietävänä voinut luoda synnittömän, joten loi tarkoituksella ihmisen syntiseksi. Sinun tehtäväsi on sitten vältellä syntiä ettei jumala rankaise sinua siitä millaiseksi sinut loi. 

"Jumala antaa ihmiselle uskon" mutta jollet usko (saanut siltä jumalalta sitä uskoa) niin se jumala heittää sinut helvettiin kitumaan. 

Jep jep, on muuten helvetin reilu ja tasapainoisen oloinen kaveri. Joo o... Yhtään ei kuullosta puhdasveriseltä sadistilta tää jannu. 

Hauska ja mielenkiintoinen tuo prosenttiluku, että miten sen kukin määrittää paljonko uskoo. Isossa kirjassa on joku lause jossa sanotaan että jos ihmisellä olisi uskoa edes hiekanjyvän verran hän voisi siirtää vuoria. Itse lapsellisena ihmisenä uskon tähän ajatukseen että ollaan oikeasti ihan superolentoja, mutta ei vain osata tätä elämistä oikein. kaikista uskovaisinkaan ihmisistä kun ei usko 60% koko olemuksestaan. Isoäitini on sellainen uskovainen joka on 70-luvulta asti rukoillut ja istunut seuroissa. Nyt hän on niin vanha että jokainen päivä on epävarma ja hän vaikuttaa olevan tosi peloissaan. Musta se on erikoista että ihminen joka uskoo voi pelätä niin paljon kuolemaa. Isoisäni taas on ateisti enkä ole hänestä koskaan aistinut kuolemanpelkoa. Hän on vain 

perustyytyväinen ihminen ja nauttii jokaisesta päivästä, lapsista, lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsista. Ja se huumori on aivan timanttia mitä hän heittelee ilmoille. 

Musta Jumala on niin paljon meitä ja meidän ajatuksia isompi. Uskoit tai et niin Jumala ei sellaisesta loukkaannu suuntaan tai toiseen. Hällä on vähän isompi perspektiivi kuin niillä pikkusieluisilla miehillä jotka on koittaneet laittaa Jumalaa kirjan väliin hallitakseen ihmisiä. 

Musta Jumala on niin paljon meitä ja meidän ajatuksia isompi. Uskoit tai et niin Jumala ei sellaisesta loukkaannu suuntaan tai toiseen. Hällä on vähän isompi perspektiivi kuin niillä pikkusieluisilla miehillä jotka on koittaneet laittaa Jumalaa kirjan väliin hallitakseen ihmisiä. 

niinkö 40 ihmistä n.1500v. kuluessa suunnitteli?

Vierailija kirjoitti:

Hauska ja mielenkiintoinen tuo prosenttiluku, että miten sen kukin määrittää paljonko uskoo. Isossa kirjassa on joku lause jossa sanotaan että jos ihmisellä olisi uskoa edes hiekanjyvän verran hän voisi siirtää vuoria. Itse lapsellisena ihmisenä uskon tähän ajatukseen että ollaan oikeasti ihan superolentoja, mutta ei vain osata tätä elämistä oikein. kaikista uskovaisinkaan ihmisistä kun ei usko 60% koko olemuksestaan. Isoäitini on sellainen uskovainen joka on 70-luvulta asti rukoillut ja istunut seuroissa. Nyt hän on niin vanha että jokainen päivä on epävarma ja hän vaikuttaa olevan tosi peloissaan. Musta se on erikoista että ihminen joka uskoo voi pelätä niin paljon kuolemaa. Isoisäni taas on ateisti enkä ole hänestä koskaan aistinut kuolemanpelkoa. Hän on vain 

perustyytyväinen ihminen ja nauttii jokaisesta päivästä, lapsista, lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsista. Ja se huumori on aivan timanttia mitä hän heittelee ilmoille. 

Musta Jumala on niin paljon meitä ja meidän ajatuksia isompi. Uskoit tai et niin Jumala ei sellaisesta loukkaannu suuntaan tai toiseen. Hällä on vähän isompi perspektiivi kuin niillä pikkusieluisilla miehillä jotka on koittaneet laittaa Jumalaa kirjan väliin hallitakseen ihmisiä. 

Miksi ihmeessä kuolemaa tervepäinen ihminen pelkäisi? Täysin luonnollinen asia joka on kaikilla edessä. En myöskään ole koskaan ymmärtänyt että millainen hullu haluaa ikuisen elämän, kuullostaa ihan painajaiselta. 

Jumala on pelimies. Löi pirun kanna vetoa Jobin kohtalosta

Ynmärtääköhän kristityt että se heidän Jeesuksensa oli muslimi. 😂