Lue keskustelun säännöt.
Kamalat ulkonäköpaineet
26.05.2026 |
Olen 36 v. nainen, koko ikäni saanut kehuja ulkonäöstäni, mutta koen silti olevani jollain tapaa ns. "epämuodostunut" tai yököttävä. Ainut hetki jolloin koen oloni kauniiksi on silloin kun olen kunnolla tälläytynyt ja pukeutunut illanviettoa varten.
Mitä tämä voi olla? Tilanne on niin paha, että välttelen jopa ihastustani, sillä pelkään, että hän huomaa kuinka ruma olen arjessa (hän on nähnyt minut vain kunnon meikeissä), vaikka tiedän hänen olevan kiinnostunut minusta.
Olen käynyt vuosia terapiassa ongelman takia, mutta yksikään terapeutti ei ole ottanut asiaa tarpeen vaatimalla vakavuudella.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren ajatuksia, koko maailma pyörii minun ympärilläni.
Vinkki: ei todellakaan pyöri. Koskaan
Ap:n kohdalla on kyse sairaudesta eikä se katso ikää.
Sopivan alan lääkäri auttanee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihminen kaikkien joukossa.
Hyvä, että saat hyvää palautetta, mutta ulkonäkösi ei vaikuta mihinkään.
Auttaisiko lääkäri tai psykiatri?
Ulkonäkö vaikuttaa ihan kaikkeen. Ottaisitko itse parisuhteeseen henkilön joka ei miellytä silmääsi?
En.
15 vee, kuten ap
Miten aikuisena ihmisenä pystyt kiihottumaan seksuaalisesti henkilöstä, joka näyttää pahalta silmossäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihminen kaikkien joukossa.
Hyvä, että saat hyvää palautetta, mutta ulkonäkösi ei vaikuta mihinkään.
Auttaisiko lääkäri tai psykiatri?
Ulkonäkö vaikuttaa ihan kaikkeen. Ottaisitko itse parisuhteeseen henkilön joka ei miellytä silmääsi?
En.
15 vee, kuten ap
Miten aikuisena ihmisenä pystyt kiihottumaan seksuaalisesti henkilöstä, joka näyttää pahalta silmossäsi?
Ei mitenkään tietenkään
Onko sillä väliä, tuossa iässä nainen alkaa jo auttamatta bulldoggiintumaan😅😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidät itseäsi rumana, mutta kehut antavat ristiriitaista informaatiota. Et siis ole saanut tehtyä rauhaa rumuutesi kanssa, koska et ole ollut siinä tilanteessa, että joutuisit vain hyväksymään rumuutesi, ja pelaamaan niillä korteilla, jotka olet saanut.
Minä olen (muidenkin mielestä) oikeasti aika ruma, ja olen joutunut työstämään asiaa sieltä 7-vuotiaasta asti. Kyllä se oli vaikeaa lapsena ja nuorena, mutta nyt olen elänyt tällä ulkonäöllä niin kauan, että siihen on sopeuduttu. Olen siis viisi vuotta sinua nuorempi, ja ainoa asia, joka ulkonäössä harmittaa, on se, että tulen helposti sivuutetuksi työnhaussa, koska se on oikeasti hankala asia. Muuten en juuri ulkonäköäni enää harmittele, ja oikeastaan jopa pidän joistain piirteistäni
Dysforia joo. Pirullinen vaiva. Itsellä vain pahentunut iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen oikeasti ruma, joten en siinä mielessä kärsi ruumiinkuvan häiriöstä, mutta sikäli samaistun aloittajaan, että omakaan terapeuttini ei suostunut käsittelemään aihetta kanssani. Olisin oikeasti toivonut häneltä tukea rumuuteni käsittelyyn, mutta hän aina käänsi keskustelun toisaalle. Tuntuu olevan aiheena tabu, vaikka terapiassa pitäisi kaiketi pystyä puhumaan kaikista aiheista.
Ap:n kohdalla on kyse sairaudesta eikä se katso ikää.