Isäni muuttunut vihaiseksi ja äitini kärsii siitä
Ekana mainittakoon että vanhenpani ovat lähes 80v ja isäni on ollut aina todella helposti suuttuva ja huutoraivonnut pienistäkin asioista, eli tämä luonteenpiirre ei ole mikään uusi juttu.
Nyt kuitenkin tämän kevään aikana tämä käytös on kuulemma lisääntynyt paljon, huutanut äidilleni että painu vttuun täältä, sitten alkanut estely ettet lähde mihinkään. Raivonnut katsoessa uutisia ja käytännössä ihan pienistä asioista huutanut kurkku suorana itsekseen.
Äitini on tosi loppu tilanteeseen ja sanoi jo että pelkää että isäni tekee hänelle jotain kun se on niin raivoissaan ettei hillitse itseään.
Onko tämä jotain alkavaa muistisairautta vai vaan sitä että v-mäiset luonteenpiirteet korostuu iän myötä?
Mihinkään muistitesteihin tai terapiaan hän ei suostu ikinä, koska hänessä ei ole mitään vikaa ollut, eikä ole, omasta mielestään. En tiedä olisiko edes huoli-ilmoituksesta hyötyä kun isäni osaa esittää täysin rauhallista ihan sormia napsauttamalla ja äitini ei uskalla puhua mistään ongelmista koska yrittää välttää kaikkia tilanteita jotka voi laukaista raivarin.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa äidillenne asunto muualta salaa isältä turvallisuussyistä. Yllättävän moni puolisin surmaaja on vanhus.
Joo, tuossa tilanteessa ero pitäisi todellakin hoitaa niin että salaa pois ja turvakotiin.
Miksi avioerota? Erilleen voi ilman sitäkin muuttaa, kannattaa ensin kokeilla vaikka viikkoa hotellissa jos talous antaa myöten.
Todellakin kysyt että miksi erota? Hyi olkoon
Voi asua eri osoitteissa ja sen perusteella hakea myöhemmin eroa. Yksi rähinä vähemmän pois muuttaessa.
Monesti voidaan olla myös omaishoitajana tälläiselle raivoajalle! Väsyneen puolison on jaksettava päivästä toiseen väistellä sekopäätä. Tiedän yhden tälläisen tilanteen ja tunsin suurta sääliä hoitavaa puolisoa kohtaan. Mutta kun "itse hoidetaan ja kotona loppuun asti" ja mitähän vielä oli selitykset.
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin isän raivoamaan keskenään ja soittaisin poliisit kaitsemaan. Kaikkea ei pidä vain kestää?Painikoot poliisien kanssa jos tahtoo.
Keskenään? Tarkoitit: yksinään?
Ero. Mies kyllästynyt ja haluaa eroon. Joidenkin äiti käyttäytyy ikävästi ja on aina ollut vaikea. Ihmiset erilaisia.
Puhu äidillesi ja kannusta häntä muuttamaan. Jos hän suostuu niin auta häntä järjestelyissä. Äitisi ei kannata tuhlata elämänsä viimeisiä vuosia tuollaisen miehen kanssa. Tilanne tulee kuitenkin vain pahenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ero. Mies kyllästynyt ja haluaa eroon. Joidenkin äiti käyttäytyy ikävästi ja on aina ollut vaikea. Ihmiset erilaisia.
No miksi mies ei sitten eroa? Ei kai hän äitinsä kanssa elä.
Dementia myötä osa ihmisistä muuttuu aggressiivisiksi. Joko isäsi tai äitisi muuttaa pois.
Joistakin miehistä tulee tuollainen vanhuksena, myös minun isästä tuli tosi ilkeä äitiä kohtaan. Ei todettu muistisairautta, syöpään lopulta kuoli. Se oli äidille helpotus.
Myös setäni muuttui vanhana häijyksi, syöpä hänetkin onneksi vei. Onneksi ukot kuolee nuorempina niin niiden kiukutteluista pääsee eroon. Setäni ei missään nimessä suostunut eroon, sanoi tappavan itsensä jos vaimo lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla muistisairaus, voi olla myös alkoholismi.
ÄIdillesi oma, turvallinen koti ja isä hoitolaan jonottamaan.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsymys ja turhautuminen on varmaankin iskenyt, kun vanhenee ja raihnaistuu. Toki tuollainen voi olla merkki dementiastakin. Tai molempien yhteisvaikutusta. Mutta ilman dementiaakin ihminen on usein kovan paikan edessä, huomatessaan, ettei enää jaksa ja pysty. Tulee avuton olo, joka voi purkautua turhautumisena ja vihaisena käytöksenä.
Oletko koittanut sen isän kanssa puhua ja sanoa hänelle, että äiti pelkää ja kärsii. Ja kysyä siltä isältäkin, että mikä häntä suututtaa. Syyttävä ja tuomitseva asenne ei varmastikaan auta mitään, selvästikin se isäkin kerran voi psyykkisesti huonosti.
Kokemuksesta voin sanoa, että jos mies on koko elämänsä ajan ollut muille raivoava, hän ei ihan pikku keskusteluista muutu. Sellainen ihminen e ota vastuuta tunteistaan, vaan kokee, että hänellä on oikeus purkaa niitä estoitta muihin. Kiukku ja viha on hänessä, ja ratkaisun avaimet ovat myös hänellä. Jos ei ole sitä vielä lähes kasikymppisenä ymmärtänyt, mitenkähän mahtaa ymmärtää nytkään?
Isälle pitää toki selittää, että asiat ovat muuttumassa ja hän on nyt menettämässä puolisonsa oman käytöksensä vuoksi. Toivottavasti menee jakeluun.
Tuskinpa menee jakeluun. Saattaa kahden vaimon kanssa jäädessään kilahtaa ja kostoksi tehdä lopullisen teon. Puheitten aika on jo mennyt, jos äiti halutaan turvaan pitää järjestelyt tehdä etukäteen ja sitten vaikka poliisien kanssa hakea äiti pois.
Ihan tyypillistä vanhuusiän neurologista rappeutumista. Muistisairaus tai muu neurologinen. Samaa näkee mummoilla ja vaareilla.
Vierailija kirjoitti:
Monesti voidaan olla myös omaishoitajana tälläiselle raivoajalle! Väsyneen puolison on jaksettava päivästä toiseen väistellä sekopäätä. Tiedän yhden tälläisen tilanteen ja tunsin suurta sääliä hoitavaa puolisoa kohtaan. Mutta kun "itse hoidetaan ja kotona loppuun asti" ja mitähän vielä oli selitykset.
Niin. Pitäskö vaimo lempata jos saa mielenterveyden ongelmia? Koska kuka semmosta sekopäätä katselisi?
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin isän raivoamaan keskenään ja soittaisin poliisit kaitsemaan. Kaikkea ei pidä vain kestää?Painikoot poliisien kanssa jos tahtoo.
MIks poliisit tulis ton takia?
Jokaisen kiroilevan tyypin takia kytät ois 24/7 sen luona?
Hommatkaa äidillenne asunto isältä salaa kuten joku jo ehdottikin ja sitten viette, saattelette äidin sinne ettei isä voi estää. Sitten teette isästä huoli ilmoituksen alkaa dementoitua. Meillä aikoinaan isäni osasi ennakoida kun isoisä alkoi näkyä dementian merkkejä, hän oli kiltti loppuun saakka mutta haki pyssyn pois heti jne toimitti ukin vanhainkotiin. Mummo sai elää heidän talossaan vielä pitkään ennenkuin dementia vei hänetkin. Huolehdi nuo asiat, pyssy pois jos on esim. metsästys aseita, joko isä vanhusten kotiin tai äidille oma asunto.
naisnäkökulma: kukaan ei edes kysy josko raivoamiselle olisi syykin...
Joku lääkitys. Oma ero tuli kun miehen sydän reistaili, sai hyvän lääkkeen, mutta alkoi käyttäytyä arvaamattomasti. Muuttui uhkailijaksi, tappouhkaukauksia vielä eron jälkeen. Olimme ennen sopuisa pari.
Kipuja,ahdistusta,pelkoa, häpeää,, onhan noita mahdollisia syitä paljonkin.
Ja toki sitte aivoja rappeuttavat sairaudet päälle.
Joskus nuo ilmenee just tollasina raivokohtauksina, ärsyyntyy pikkujutuista yms.
Huoli-ilmoituksesta tuskin ainakaan haittaakaan on. Mutta tuollainen jäärä varmaan näyttelee, että kaikki on ok, niin ei johda mihinkään. Jos äiti pelkää ja on ahdistunut ja muuttohalukas niin auttaisin etsimään oman uuden kodin hänelle. Isä saa sitten tehdä omat ratkaisut. Jos on yhtään fyysistä väkivaltaa ollut niin lähtisin heti.
Miten sinä laitat toisen ihmisen kuriin?
Mitä se sitten on jos toinen muuttaa eri osoitteeseen kuin ero? Vähintäänkin se on asumusero.