Lue keskustelun säännöt.
Oletko huolissasi siitä, annatko lapsille terveen mallin parisuhteesta?
04.05.2026 |
Luin Hesarin jutun saman katon alla asuvasta eronneesta pariskunnasta. Jutussa mainittiin, että lapsille oli pitänyt selittää, miten normaali parisuhde ei ole kämppisuhde jne. Miten tuollainen nyt eroaa normaalista pitkästä liitosta? Mekin usein nukutaan uniongelmien takia eri huoneissa ja joskus menee kuukausiakin, kun ei tehdä mitään pariskuntajuttuja. Olen aina ajatellut, että näin käy kaikille eikä lapsiperheessä ole aikaa samanlaiselle pariskuntahengailulle kuin lapsettomana. Pitääkö lapsille nyt mallittaa parisuhdettakin?
Kommentit (19)
Kyllä minusta lapsille on hyvä mallintaa sitä parisuhdettakin. Vanhemmistahan se malli otetaan sitten isompana omaan elämään. Kyllä omassa parisuhteessa pienet hellyydenosoitukset kuuluvat arkeen ja niitä vaalitaan, vaikka aikaa varsinaiselle parisuhdepuuhalle ei olekaan. Jotkut treffit ovat kaukainen haave mutta sohvalla käperrytään välillä sylikkäin (vaikka edes pariksi minuutiksi ennen kuin lapset kiipeävät väliin) ja vaihdetaan lasten nähden suukkoja ja halauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antanut tervettä mallia. Taustalla oli se, etteilasten isä ei antanut hyvää mallia. Hän päätti ettei nukuta yhdessä, ei vietetä aikaa perheenä eikä puhuta. Vanhin lapsi sanoikin ettei tunne isäälsä. Muutama kuukausi tuon jälkeen erosimme. Suhteemme oli sairas viimeisten vuosien aikana. Ex oli tietoisesti itsekäs ja ilkeä.
Itse olen nimenomaan ollut tosi tyytyväinen siitä, että annetaan lapsille hyvän parisuhteen kuva. Pussaillaan paljon, sanotaan että rakastetaan toisiamme, mieskin tekee kotitöitä jne. Toivon, että he osaavat sitten etsiä itselleen yhtä rakastavat puolisot.
Kun itse olen seurannut sivusta lapsena vanhempieni täysin rakkaudetonta liittoa (en muista koskaan kuulleeni rakkauden tunnustusta tai nähneeni pusua tai edes halausta) ja riitoja. Ja isäni ei koskaan (vieläkään) tee mitään siivoustöitä.
Olen opettanut, että ihminen voi olla onnellinen ilman parisuhdettakin. Sekin olisi hyvä kaikkien oppia näkemään. Ei ole mikään pakko olla parisuhteessa vaikka moni ilmeisesti niin kuvittelee.
Meillä käytännössä on täysi kämppissuhde, ei ole mitään hellyydenosoituksia koskaan. Tajusin pari vuotta sitten, että teen kaikki aloitteet halauksiin ja pusuihin. Päätin vaan lopettaa ja katsoa, alkaako mies tehdä näihin aloitteita. Saan ehkä kerran vuodessa sellaisen sivuttaishalauksen tai olkapäähän taputuksen, ei muuta. Olen välillä ottanut asiaa puheeksi, mutta mikään ei muutu. En ole ajatellut tilanteen olevan niin huono, että pitäisi erota. En usko, että lapset olisivat yhtään sen onnellisempia eroperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nimenomaan ollut tosi tyytyväinen siitä, että annetaan lapsille hyvän parisuhteen kuva. Pussaillaan paljon, sanotaan että rakastetaan toisiamme, mieskin tekee kotitöitä jne. Toivon, että he osaavat sitten etsiä itselleen yhtä rakastavat puolisot.
Kun itse olen seurannut sivusta lapsena vanhempieni täysin rakkaudetonta liittoa (en muista koskaan kuulleeni rakkauden tunnustusta tai nähneeni pusua tai edes halausta) ja riitoja. Ja isäni ei koskaan (vieläkään) tee mitään siivoustöitä.
Ei se pussailu tee suhdetta hyväksi, vaan se, että näytetään, että pidetään toisesta teoin ja puhein. Toimitaan tiiminä ja ollaan oikeudenmukaisia, ei käytetä rahaa vallankäytön välineenä jne.
Itse olen pitänyt tarkoituksella etäisyyttä perheisiin, joissa vanhempien suhde on kulissi. En halua opettaa lapselle, että rahalla ostetaan vaimo tai parisuhde ja sen jälkeen vaimo on kotona ja tekee kotityöt.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettanut, että ihminen voi olla onnellinen ilman parisuhdettakin. Sekin olisi hyvä kaikkien oppia näkemään. Ei ole mikään pakko olla parisuhteessa vaikka moni ilmeisesti niin kuvittelee.
Onko tarkoittamasi onnellinen kämppissuhde monien avoliittojen todellinen heijastus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nimenomaan ollut tosi tyytyväinen siitä, että annetaan lapsille hyvän parisuhteen kuva. Pussaillaan paljon, sanotaan että rakastetaan toisiamme, mieskin tekee kotitöitä jne. Toivon, että he osaavat sitten etsiä itselleen yhtä rakastavat puolisot.
Kun itse olen seurannut sivusta lapsena vanhempieni täysin rakkaudetonta liittoa (en muista koskaan kuulleeni rakkauden tunnustusta tai nähneeni pusua tai edes halausta) ja riitoja. Ja isäni ei koskaan (vieläkään) tee mitään siivoustöitä.
Ei se pussailu tee suhdetta hyväksi, vaan se, että näytetään, että pidetään toisesta teoin ja puhein. Toimitaan tiiminä ja ollaan oikeudenmukaisia, ei käytetä rahaa vallankäytön välineenä jne.
Itse olen pitänyt tarkoituksella etäisyyttä perheisiin, joissa vanhempien suhde on kulissi. En halua opettaa lapselle, että rahalla ostetaan vaimo tai parisuhde ja sen jälkeen vaimo on kotona ja tekee kotityöt.
Ei tuollaisia rikas mies-kotiäiti-pariskuntia juuri ole Suomessa. Huomattavasti enemmän on ihan vaan keski- ja pienituloisia pariskuntia, jotka olisivat taloudellisissa vaikeuksissa, jos pitäisi maksaa kahdet asumiskulut.
Itse en kyllä osaa päällepäin sanoa, kenellä lähipiiristä tai vaikka lasten kavereiden vanhemmista on kulissiliitto. Olisi tosi outoa, jos joutuisi todistamaan aikuisten, perheellisten ihmisten kuhertelua, vaikka sanallistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nimenomaan ollut tosi tyytyväinen siitä, että annetaan lapsille hyvän parisuhteen kuva. Pussaillaan paljon, sanotaan että rakastetaan toisiamme, mieskin tekee kotitöitä jne. Toivon, että he osaavat sitten etsiä itselleen yhtä rakastavat puolisot.
Kun itse olen seurannut sivusta lapsena vanhempieni täysin rakkaudetonta liittoa (en muista koskaan kuulleeni rakkauden tunnustusta tai nähneeni pusua tai edes halausta) ja riitoja. Ja isäni ei koskaan (vieläkään) tee mitään siivoustöitä.
Ei se pussailu tee suhdetta hyväksi, vaan se, että näytetään, että pidetään toisesta teoin ja puhein. Toimitaan tiiminä ja ollaan oikeudenmukaisia, ei käytetä rahaa vallankäytön välineenä jne.
Itse olen pitänyt tarkoituksella etäisyyttä perheisiin, joissa vanhempien suhde on kulissi. En halua opettaa lapselle, että rahalla ostetaan vaimo tai parisuhde ja sen jälkeen vaimo on kotona ja tekee kotityöt.
Kääntäen, naisten ei pitäisi synnyttää rahan ja vallan vuoksi, eivätkä he saisi käyttää synnytystä ponnahduslautana brändiensä ja uransa kehittämiseen, vaikka miehet ovat lähtökohtaisesti haluttomia taloudellisiin tai verisiteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nimenomaan ollut tosi tyytyväinen siitä, että annetaan lapsille hyvän parisuhteen kuva. Pussaillaan paljon, sanotaan että rakastetaan toisiamme, mieskin tekee kotitöitä jne. Toivon, että he osaavat sitten etsiä itselleen yhtä rakastavat puolisot.
Kun itse olen seurannut sivusta lapsena vanhempieni täysin rakkaudetonta liittoa (en muista koskaan kuulleeni rakkauden tunnustusta tai nähneeni pusua tai edes halausta) ja riitoja. Ja isäni ei koskaan (vieläkään) tee mitään siivoustöitä.
Ei se pussailu tee suhdetta hyväksi, vaan se, että näytetään, että pidetään toisesta teoin ja puhein. Toimitaan tiiminä ja ollaan oikeudenmukaisia, ei käytetä rahaa vallankäytön välineenä jne.
Itse olen pitänyt tarkoituksella etäisyyttä perheisiin, joissa vanhempien suhde on kulissi. En halua opettaa lapselle, että rahalla ostetaan vaimo tai parisuhde ja sen jälkeen vaimo on kotona ja tekee kotityöt.
Kääntäen, naisten ei pitäisi synnyttää rahan ja vallan vuoksi, eivätkä he saisi käyttää synnytystä ponnahduslautana brändiensä ja uransa kehittämiseen, vaikka miehet ovat lähtökohtaisesti haluttomia taloudellisiin tai verisiteisiin.
Yleensä se on se mies, joka sen thaityttönsä roudaa ulkomailta Suomeen. Rahahan näissä kehitusmaa-länkkäri-suhteissa on olennainen asia, rakkaus on ihan toissijaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nimenomaan ollut tosi tyytyväinen siitä, että annetaan lapsille hyvän parisuhteen kuva. Pussaillaan paljon, sanotaan että rakastetaan toisiamme, mieskin tekee kotitöitä jne. Toivon, että he osaavat sitten etsiä itselleen yhtä rakastavat puolisot.
Kun itse olen seurannut sivusta lapsena vanhempieni täysin rakkaudetonta liittoa (en muista koskaan kuulleeni rakkauden tunnustusta tai nähneeni pusua tai edes halausta) ja riitoja. Ja isäni ei koskaan (vieläkään) tee mitään siivoustöitä.
Ei se pussailu tee suhdetta hyväksi, vaan se, että näytetään, että pidetään toisesta teoin ja puhein. Toimitaan tiiminä ja ollaan oikeudenmukaisia, ei käytetä rahaa vallankäytön välineenä jne.
Itse olen pitänyt tarkoituksella etäisyyttä perheisiin, joissa vanhempien suhde on kulissi. En halua opettaa lapselle, että rahalla ostetaan vaimo tai parisuhde ja sen jälkeen vaimo on kotona ja tekee kotityöt.
Kääntäen, naisten ei pitäisi synnyttää rahan ja vallan vuoksi, eivätkä he saisi käyttää synnytystä ponnahduslautana brändiensä ja uransa kehittämiseen, vaikka miehet ovat lähtökohtaisesti haluttomia taloudellisiin tai verisiteisiin.
Yleensä se on se mies, joka sen thaityttönsä roudaa ulkomailta Suomeen. Rahahan näissä kehitusmaa-länkkäri-suhteissa on olennainen asia, rakkaus on ihan toissijaista.
Säilytät myös omat mielipiteesi. Jos ajattelu näin saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me pyritään tietoisesti näyttämään mitä se on kun kaksi ihmistä rakastaa ja kunnioittaa toisiaan. Lapset näkevät meidän halaavan toisiamme ja puhuvan toisistamme kauniisti. Toivottavasti osaavat sitten itse hakeutua parisuhteeseen, jossa on oikeasti rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on? Lapsi ei ole lapsena parisuhteessa vain aikuisena, hänellä tulee olemaan kumppani täysin eri ihminen kuin omassa parisuhteessa. Ei liity mitenkään toisiinsa.
Sanoisin myös, että tärkeämpää on se vanhempi-lapsisuhde, että se on kunnossa. Siinäkin lapsi halaa ja pussaa vanhempaansa.
Ja kannattaa muistaa, että poisoppiminen voi olla paljon vaikeampaa, jos kotona saa huonon mallin vanhempien väleistä. Jos riidellään paljon ja on väkivaltaa niin se voi siirtyä seuraaville sukupolville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellistä vanhempaa ei ole olemassa. Eiköhän vanhempien ero ole lapselle isompi kriisi kuin se, ettei näe aikuisia pusuttelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nimenomaan ollut tosi tyytyväinen siitä, että annetaan lapsille hyvän parisuhteen kuva. Pussaillaan paljon, sanotaan että rakastetaan toisiamme, mieskin tekee kotitöitä jne. Toivon, että he osaavat sitten etsiä itselleen yhtä rakastavat puolisot.
Kun itse olen seurannut sivusta lapsena vanhempieni täysin rakkaudetonta liittoa (en muista koskaan kuulleeni rakkauden tunnustusta tai nähneeni pusua tai edes halausta) ja riitoja. Ja isäni ei koskaan (vieläkään) tee mitään siivoustöitä.
Ei se pussailu tee suhdetta hyväksi, vaan se, että näytetään, että pidetään toisesta teoin ja puhein. Toimitaan tiiminä ja ollaan oikeudenmukaisia, ei käytetä rahaa vallankäytön välineenä jne.
Itse olen pitänyt tarkoituksella etäisyyttä perheisiin, joissa vanhempien suhde on kulissi. En halua opettaa lapselle, että rahalla ostetaan vaimo tai parisuhde ja sen jälkeen vaimo on kotona ja tekee kotityöt.
Ei tuollaisia rikas mies-kotiäiti-pariskuntia juuri ole Suomessa. Huomattavasti enemmän on ihan vaan keski- ja pienituloisia pariskuntia, jotka olisivat taloudellisissa vaikeuksissa, jos pitäisi maksaa kahdet asumiskulut.
Itse en kyllä osaa päällepäin sanoa, kenellä lähipiiristä tai vaikka lasten kavereiden vanhemmista on kulissiliitto. Olisi tosi outoa, jos joutuisi todistamaan aikuisten, perheellisten ihmisten kuhertelua, vaikka sanallistakin.
Parisuhteen valtasuhteet tai tasa-arvon havaitsee usein hyvin helposti, usein puheista, ihan vähäisistäkin selviää, kuka hoitaa lapset ja kodin ja kuka käy töissä, ketä kiinnostaa raha ja kenellä on rahaa.
Ilman muuta!
Siksi erosin tunneköyhästä liitosta vaikka mies oli monin tavoin ns kunnollinen.
Toisessa liitossa lapset saivat rakastavan ja arvostavan parisuhteen mallin omaan elämäänsä. Nykyinen on jatkunut jo 30v
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta!
Siksi erosin tunneköyhästä liitosta vaikka mies oli monin tavoin ns kunnollinen.
Toisessa liitossa lapset saivat rakastavan ja arvostavan parisuhteen mallin omaan elämäänsä. Nykyinen on jatkunut jo 30v
Ovatko lapsesi tästä myös samaa mieltä? Minunkin vanhempani erosivat ja vaikka äidin uusi kumppani on oikein mukava, olisin mieluummin asunut vain oman perheen kesken ja he olisivat viettäneet parisuhdeaikaa, kun me lapset olemme muualla. Lähdin kotoa heti, kun se vain oli mahdollista.
Ilman muuta!
Siksi erosin tunneköyhästä liitosta vaikka mies oli monin tavoin ns kunnollinen.
Toisessa liitossa lapset saivat rakastavan ja arvostavan parisuhteen mallin omaan elämäänsä. Nykyinen on jatkunut jo 30v
Ovatko lapsesi tästä myös samaa mieltä? Minunkin vanhempani erosivat ja vaikka äidin uusi kumppani on oikein mukava, olisin mieluummin asunut vain oman perheen kesken ja he olisivat viettäneet parisuhdeaikaa, kun me lapset olemme muualla. Lähdin kotoa heti, kun se vain oli mahdollista.
Ilmeisesti ovat koska olemme hyvin läheisiä lasten perheitten kanssa. Yhden perhe käy kerran viikossa meillä syömässä, toisen perhe tulee kanssamme 10pv lomalle, kolmannen kanssa lähdetään pian käymään heidän mökillään. Kesäkuussa ehditään lisäksi tapaamaan koko sakin voimin.
Meidän parisuhdeaika oli perheaikaa, ei mitään kutemista. Miehelleni lasten (myös myöhemmin yhteisen kuopuksen) hyvinvointi oli ja on tärkeintä. Lasten ystävätkin tulivat porukalla aina meille. Ihan normaaliaikaan lähtivät muualle opiskelemaan ja palasivat 5-30km säteelle
Mitä väliä sillä on? Lapsi ei ole lapsena parisuhteessa vain aikuisena, hänellä tulee olemaan kumppani täysin eri ihminen kuin omassa parisuhteessa. Ei liity mitenkään toisiinsa.