Kerrotaan kokemuksia parentifikaatiosta

Parentifikaatio tarkoittaa perheen sisällä tapahtuvaa lapsen ja vanhemman roolien vääristymistä, jossa lapsi omaksuu vanhemman rooleja tai vastuita. Parentifikaatiosta on kyse esimerkiksi silloin, kun lapsi joutuu hoitaa perheen raha-asiat tai on vastuussa perheenjäsenten terveydestä.

Meillä olin lapsista vanhimpana se, joka joutui kantamaan hirveästi vastuuta siivouksesta ja vaatteista. Vanhemmat eivät ensisijaisesti huolehtineet, että saisimme kunnon vaatteita ja joku uusien sukkien saaminenkin oli ihan tuulimyllyjä vastaan taisteluita. Äiti oli todella passiivinen, eikä hän sietänyt ollenkaan negatiivisia tunteitani. Pikkusisarukseni taas eivät saaneet tervettä tarttumapintaa vanhemmista, joten heillä viivästyi uhma useita vuosia eikä äidistä ollut vastaanottamaan sitä. Sen sijaan hän "korvasi" uhman sillä, että hän mainosti miten kilttejä he olivat. Arvaatte varmaan, että ne kaikki vanhempien kanssa käsittelemättömät uhmat kohdistuivat minuun ja sain tapella välillä kouluaamut todella hankalien pikkusisaruksien kanssa asioista, jotka on jo esim. 10-vuotiaalle itsestäänselviä, eli he käyttäytyivät kuin kaksivuotiaat. Lisäksi pikkusisarus saattoi heittäytyä julkisilla paikoilla keskelle tietä makaamaan, kun suuttui jostain. Nuorin heittäytyi suojatiellä makaamaan selälleen, ja joskus oli pakko käyttää voimaa, et sain sen liikkeelle ja hävetti hirveästi se ikätasoon nähden lapsellinen käytös koulussakin. 

Tiedättekö myös millä tavalla nämä kerrottiin kotona ja kenelle huudettiin sisarusten pahoinpitelystä? 

Sisarukset selittävät edelleen miten olin se hankala ja kiukutteleva teini, vaikka todellisuudessa yritin pitää jotain rotia. 

Jouduin myös välillä todella hankaliin välikäsiin kun äiti kutsui vieraita ja oletti että hoidan 12-vuotiaana kahvittelut sillä aikaa kun hän on töissä. Oli hienoa kun krapuloissaan säätävä isäpuoli pyöri jaloissa osaamatta ottaa vastuuta tilanteista ollenkaan. 

Millaisia kokemuksia muilla on?