Au pairit Marokossa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset parikymppiset ovat tuollaisia röyhkeitä ruikuttajia, myös täällä Suomessa. Se näkyy myös työelämässä, kun mitään ei ole kotona vaadittu ja kaikkea on lapsuudessa saatu. 

Hyvin iso prosentti lastenkodissa kasvaneista ei omilleen muutettuaan tee mitään esim. kodinhoidon tai muiden vastuiden eteen. Ei, vaikka rutiinit ovat olleet selkeät ja niistä on pidetty kiinni ihan ammattilaisten voimin. On opastettu ja kasvatettu, on vaadittu ja katsottu, että homma toimii. Kaikesta on kuitenkin muodostunut pakko, mistä vapaudutaan kun päästään muuttamaan pois. Silloin alkaa bileeeet, kun ei enää tarvitse tehdä mitään tyhmää vaan saa itse päättää kaikesta.

Tarkoitan siis, ettei se nyt ihan noinkaan ole, ettei kotona ole vaadittu, jos homma ei toimi. On voitu vaatia tai sitten ei. Geeneillä on todella iso merkitys esim. vastuuntunnon kehittymisessä, vaikkei ympäristönkään vaikutus olematon ole.

Tämä on huomattu. Koti, jossa on todella vastuullista ajankäyttöä, järjestystä ja vaatimukset myös lapsille, voi tuottaa ktäatastrofaalisia sottapyttyjä ja hurlumheitukoita. Ja toisinpäin. Usein onkin niin, että lopputulos onkin päinvastainen kuin esikuvat ja tavat lapsuudenkodissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen opetettiin, että kun menee vieraaseen maahan, täytyy siellä kunnioittaa heidän kulttuuriaan ja tapojaan. Niitä ei saa arvostella, vaan niihin on sopeuduttava. Muiden uIko maalaisten kesken voi valittaa asioista, jotka ärsyttävät, mutta muuten pidetään mölyt mahassa.

Miksi nykyään on ok mennä vieraaksi vieraaseen maahan ja urputtaa ja vinkua siellä, että olen tottunut vain omaan kuIttuuriini. Sehän on hirveän loukkaavaa.

Tämähän on Suomessa ihan normaalia. Punainen matto ja kaikki Kelan laput tuodaan täytettäväksi heti maahan saavuttua ja kerrotaan, mitä saa ja pitää vaatia Suomen valtiolta. mm. omat uimavuorot, omat moskeijat, oman kielen ja uskonnon opetus kouluihin, ilmainen hammashoito kun itse ei hampaita osata hoitaa, ilmainen, ilmainen, ilmainen. Eiku, ainiin, kantaväestö aka. veronmaksajathan tämän kaiken kustantaa, mutta muista silti vaatia. Ja jos ei onnistu, muista, että se on ra  s i s mia.

Tuollaiseksihan se on mennyt! ihan kuin suomalaiset olisi jotain velkaa heille. Ei ole! Menkää kotiinne ruikuttamaan ja tehtää niistä omista kehitysmaistanne sellaisia paikkoja, että kaikkien on niissä kiva asua! Turhan tulle tänne märisemään, kun ei se sillä elämä parane.

Vierailija kirjoitti:

Kiara julkisilla sometileillään poseeeaa vähissä vaatteissa ylpeästi raskausarvet näkyen. Ihailen kyllä tuota itsevarmuutta. Omassa nuoruudessani nollarin alussa kaikki yli 36 kokoiset oli mukamas paksuja ja pylly peitettiin pitkällä topilla. Tämän päivän nuorien ajatusmaailma on ennemmin "antaa kaikkien kukkien kukkia". 👌

Tällainen lihavuuden normalisointi johtaa siihen että lääkärikään ei enää uskalla ottaa puheeksi ylipainoa. Ei sillä että sillä useinkaan mitään merkitystä olisikaan.

Ruoka on joillekin kuin tupakka tai alko toisille.

Katsokaa USA:sta mihin ollaan matkalla. Ihan sama on täälläkin edessä, pikku viiveellä.

Niin se on toisaalta monen muunkin sairauden hoidossa. Jos joku on aivokemioissa tai muussa solutasolla pielessä, on hyvä jos se voidaan lääkkeillä korjata. Vaikka sitten loppuelämän käytöllä.

Kumma kun 70-80-90-luvuilla oli aika vähän näitä "solutason ja aivokemian ongelmia" 

Hassua että niitä on nyt niin paljon.

ihan ok kausi 😂 

Suuri ihmetyksen aihe oli mielestäni se, etteivät nuo tytöt olleet vaivautuneet lukemaan Marokon kulttuurista ja tavoista, jotta ei olisi tarvinnut ihmetellä ja vängätä vastaan asioissa. Tietäisi miksi toimitaan niin tai näin. 
Kulttuurin erityispiirteet ja jokapäiväisetkin selviää netistä 1/2 tunnin lukemisella perin juurin.

Vai oliko kok meininki vain feikkausta ,että saatiin muka ohjelmaa hiukan ihmisiä ärsyttävää äksöniä!

Mutta, voi Rebekka ,Rebekka säälin asennettasi ja älyäsi.

Vierailija kirjoitti:

Sanottiinko oliko Kiara adoptoitu ja jos niin mistä maasta? Biologista isää ei vissii näytetty

Kyllä, Kiara on adoptoitu pienenä. 
Ymmärtänet, että biologista isää ei silloin edes voi olla mukana kuvauksissa. 

Jossain alkupään jaksossa (ensimmäisen isäntäperheen luona) Rebecca pohti että perhe ei palvele hänen tarpeitaan tai arvojaan :D. Ei sitten tullut mieleen että au pair menee yleensä palvelemaan isäntäperhettä, eikä toisinpäin 🙃. Nykymaailmassa on paljon hyvää ja hyvä etteivät nykyajan nuoret (naiset etenkään) ole liian kilttejä kynnysmattoja, mutta välillä tuntuu surkuhupaisalta jo kun ihan kaikki tuntuu rikkovan omia rajoja ja sitten tosiaan yllätytään että jossain Marokossa on vähän erilainen kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset parikymppiset ovat tuollaisia röyhkeitä ruikuttajia, myös täällä Suomessa. Se näkyy myös työelämässä, kun mitään ei ole kotona vaadittu ja kaikkea on lapsuudessa saatu. 

Hyvin iso prosentti lastenkodissa kasvaneista ei omilleen muutettuaan tee mitään esim. kodinhoidon tai muiden vastuiden eteen. Ei, vaikka rutiinit ovat olleet selkeät ja niistä on pidetty kiinni ihan ammattilaisten voimin. On opastettu ja kasvatettu, on vaadittu ja katsottu, että homma toimii. Kaikesta on kuitenkin muodostunut pakko, mistä vapaudutaan kun päästään muuttamaan pois. Silloin alkaa bileeeet, kun ei enää tarvitse tehdä mitään tyhmää vaan saa itse päättää kaikesta.

Tarkoitan siis, ettei se nyt ihan noinkaan ole, ettei kotona ole vaadittu, jos homma ei toimi. On voitu vaatia tai sitten ei. Geeneillä on todella iso merkitys esim. vastuuntunnon kehittymisessä, vaikkei ympäristönkään vaikutus olematon ole.

Tämä on huomattu. Koti, jossa on todella vastuullista ajankäyttöä, järjestystä ja vaatimukset myös lapsille, voi tuottaa ktäatastrofaalisia sottapyttyjä ja hurlumheitukoita. Ja toisinpäin. Usein onkin niin, että lopputulos onkin päinvastainen kuin esikuvat ja tavat lapsuudenkodissa!

Joskus se koti, jossa on järjestys ja aikataulut kunnossa, onkin pitkälti perheen naisen pyörittämää. Ei siinä opi, jos nainen itse tekee kaiken metatyön ja varmistelee, tekevätkö lapset/nuoret. Vastuuta pitää jakaa eri tavoin. 

No haloo, Rebecca on vasta 19v uskovaisen perheen suojeltu tytär joka ei ole ikinä asunut yksin. Kyllä se vielä oppii, turha mollata. Minäkin olin tossa iässä ihan pentuhuima ja laiska. 

Vaikutti siltä, ettei näiden au pairien kielitaito kehittynyt yhtään Marokon reissulla. Mitä he saivat tältä matkalta?

Ainakin ennen au pairiksi mentiin juuri kielitaidon kohentamisen vuoksi. Samalla elämään perheessä, hoitamaan lapsia ja tekemään kotitöitä.  

Vierailija kirjoitti:

Vaikutti siltä, ettei näiden au pairien kielitaito kehittynyt yhtään Marokon reissulla. Mitä he saivat tältä matkalta?

 

Ainakin ennen au pairiksi mentiin juuri kielitaidon kohentamisen vuoksi. Samalla elämään perheessä, hoitamaan lapsia ja tekemään kotitöitä.  

Normaalisti au pairiksi lähdetään johonkin itse valittuun maahan, jonka kieltä osaa tai kieli ainakin kiinnostaa. Au pairit -ohjelman au pairit saavat tietää kohdemaan vasta sen jälkeen, kun heidät on valittu ohjelmaan. Kukaan ei ole ohjelmaan hakiessaan tiennyt, että kieli tulee olemaan Marokon arabia tai ranska. Ymmärrän kyllä, ettei kielen opiskelu ollut päällimmäisenä intresseissä, kun maassa vietettiin vain 2 kk.

Verratkaapa Lontoon kautta ja tätä viimeistä niin huomaa kuinka ohjelman painopiste on siirtynyt työn kuvauksesta matkailun edistämisen mainontaan ja siihen kuinka koko ajan tytöt "pahastuvat" jostain ja ihmettelevät jotain asiaa kuinka huonosti jokin on.

Aika vähän on sarjassa ollut perheitä joissa on ymmärretty au -pairin työkuva. Paljon on perheitä joissa lyödään jumalaton lista mitä pitää duunata ja sitten on näitä perheitä joihin hommataan seuraneidiksi au-pair, jolla ei ole tajua miten saisi päivänsä kulumaan. Paras oli se kausi ( Havaiji ?)missä oli se nainen (joku muotisuunnittelija) joka häipyi sen lapsensa kanssa yhtäkkiä johonkin matkalla ja jätti tytön kämppään yksin ja hetken päästä tuli viesti että voit häipyä kämpästä. :)))

Vierailija kirjoitti:

No haloo, Rebecca on vasta 19v uskovaisen perheen suojeltu tytär joka ei ole ikinä asunut yksin. Kyllä se vielä oppii, turha mollata. Minäkin olin tossa iässä ihan pentuhuima ja laiska. 

Toivottavasti oppii.

Olen minäkin uskovaisen perheen kasvatti ja elin turvallisen lapsuuden, samoin iso osa kavereistani. Ei meistä kukaan ollut teininä tuollainen, vaan päinvastoin oltiin oikein reippaan maineessa kesätöissä yms. 

Mun mielestä vanhemmat saa katsoa peiliin kun päästää oman lapsensa valtavan lihavaksi. Kotipöydässä tuo massa on hankittu. 

Vierailija kirjoitti:

Niin se on toisaalta monen muunkin sairauden hoidossa. Jos joku on aivokemioissa tai muussa solutasolla pielessä, on hyvä jos se voidaan lääkkeillä korjata. Vaikka sitten loppuelämän käytöllä.

 

 

 

 

Kumma kun 70-80-90-luvuilla oli aika vähän näitä "solutason ja aivokemian ongelmia" 

Hassua että niitä on nyt niin paljon.

Nyt on niin paljon säteilyä ja myrkkyjä ympäristössä, ja huonoa pikaruokaa lisäaineineen sekä herkkuja väriaineineen silmänkantamattomiin.

Vierailija kirjoitti:

Jossain alkupään jaksossa (ensimmäisen isäntäperheen luona) Rebecca pohti että perhe ei palvele hänen tarpeitaan tai arvojaan :D. Ei sitten tullut mieleen että au pair menee yleensä palvelemaan isäntäperhettä, eikä toisinpäin 🙃. Nykymaailmassa on paljon hyvää ja hyvä etteivät nykyajan nuoret (naiset etenkään) ole liian kilttejä kynnysmattoja, mutta välillä tuntuu surkuhupaisalta jo kun ihan kaikki tuntuu rikkovan omia rajoja ja sitten tosiaan yllätytään että jossain Marokossa on vähän erilainen kulttuuri.

Siis hänhän oli vasta 18-19 vuotias. Monet sen ikäiset on vielä todella lapsellisia. Aivot kehittyy 25 v asti. Antakaa nyt vähän armoa.

Tää kausi oli ihan hämmentävä lähtien esim siitä, että ihan kuin noi host perheet eivät olisi yhtään ymmärtäneet, että mistä au pairiudessa on edes kyse. Edellisillä kausilla perheet ovat selvästi ilmaisseet haluavansa työntekijän jolla on selkeät tehtävät ja vastuut helpottaakseen omaa elämäänsä. Tässä ei tullut joidenkin kohdalla esiin että kukaan tietäisi edes mitä tässä oikeastaan ollaan tekemässä ja miksi :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset parikymppiset ovat tuollaisia röyhkeitä ruikuttajia, myös täällä Suomessa. Se näkyy myös työelämässä, kun mitään ei ole kotona vaadittu ja kaikkea on lapsuudessa saatu. 

Hyvin iso prosentti lastenkodissa kasvaneista ei omilleen muutettuaan tee mitään esim. kodinhoidon tai muiden vastuiden eteen. Ei, vaikka rutiinit ovat olleet selkeät ja niistä on pidetty kiinni ihan ammattilaisten voimin. On opastettu ja kasvatettu, on vaadittu ja katsottu, että homma toimii. Kaikesta on kuitenkin muodostunut pakko, mistä vapaudutaan kun päästään muuttamaan pois. Silloin alkaa bileeeet, kun ei enää tarvitse tehdä mitään tyhmää vaan saa itse päättää kaikesta.

Tarkoitan siis, ettei se nyt ihan noinkaan ole, ettei kotona ole vaadittu, jos homma ei toimi. On voitu vaatia tai sitten ei. Geeneillä on todella iso merkitys esim. vastuuntunnon kehittymisessä, vaikkei ympäristönkään vaikutus olematon ole.

Tämä on huomattu. Koti, jossa on todella vastuullista ajankäyttöä, järjestystä ja vaatimukset myös lapsille, voi tuottaa ktäatastrofaalisia sottapyttyjä ja hurlumheitukoita. Ja toisinpäin. Usein onkin niin, että lopputulos onkin päinvastainen kuin esikuvat ja tavat lapsuudenkodissa!

Joskus se koti, jossa on järjestys ja aikataulut kunnossa, onkin pitkälti perheen naisen pyörittämää. Ei siinä opi, jos nainen itse tekee kaiken metatyön ja varmistelee, tekevätkö lapset/nuoret. Vastuuta pitää jakaa eri tavoin. 

Tai niin, että isä lusmuilee vain mukana ja on esim. myöhässä joka paikassa eikä älyä osallistua kaikkeen kuten pitäisi.