Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko täällä maanviljelijöiden vaimoja/ tilojen emäntiä paikalla?

Vierailija
10.05.2007 |

Asustellaan pikkukaupungissa. Ei kaukana " tosipöndestä" mistä ollaan molemmat miehen kanssa kotoisin, mutta eletään kuitenkin ns. kaupunkimaista elämää: vapaa-aika menee kaupungilla kahvilassa, terasilla, kaupoissa kierrellen tai salilla, leffassa, yms.



Miehen suurena haaveena olisi muuttaa takaisin maalaiskuntaan viljelemään mun kotitilaa, mun isän seuraajaksi siis. Ei viihdy omassa työssään ja tuntee viljelystä kohtaan verenvetoa: hänenkin suvussaan on aina viljelty.



Yhdistämällä meidän molempien tilat voitaisiin saada ihan elinkelpoinen yritys pystyyn. Minä pitäisin päivätyöni, työmatkaan menisi kyllä 50min.



Tuntuu niin ristiriitaiselta ajatella, että palaisi ns " lähtöpisteeseen" . Omaan kotitaloon ja laittaisi lapset samaan kyläkouluun, jossa itse olen aikoinaan ollut.



Tässä olisi vuosi pari aikaa mietiskellä ennen kuin sukupolvenvaihdos olisi ajankohtainen.



Onko kenelläkään omaa kokemusta vastaavasta? Hyviä/huonoja puolia?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
10.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö muka paikalla ole yhtään landelaisia! :)

Vierailija
2/6 |
10.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

rankkaa työtä mutta on se sen arvoistakin.



Voi kun tuo munkin mieheni saisi tuolaisen ahaa elmäyksen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
10.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen 3 lapsen kanssa kotona, lisäksi meillä on oma yritys missä auttelen. pellolla työt tehdään yhdessä. olo on rauhallista ja maalla on hyvä olla ja asua. ei ole ainakaan mulla pahaa sanottavaa, emäntänä olen viihtynyt, vaikka kukaan lapsuudenaikaisista ystävistäni ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että musta tulee maatilan emäntä isona! :)

Vierailija
4/6 |
10.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuu vaan vähän nololta, kun nuoruudessa olen uhonnut, että takaisin en tule, kun kerran olen päässyt pois :) Ja nuorihan olen edelleen, vasta 25-v.



Mutta kyllä siinä on monta ahdistavaa asiaa palata niihin pieniin ja niin tuttuihin piireihin. Mutta toisaalta, emme koskaan voisi hankkia niin isoa ja kaunista taloa, ellemme osta kotipaikkaani. Nyt asutaan tosi ahtaasti.



ap

Vierailija
5/6 |
10.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis me ei kumpikaa olla maatalon lapsia, mut oon ikäni maalla asunu, paitsi pakollinen opiskeluaika kaupungissa. Maalla on mukavaa!

Vierailija
6/6 |
10.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

on unelma, että voit mennä asuman lapsuudenkotiisi ja vielä miehesi sitä haluaa. Ole onnellinen. Mitä ihmettä emmit.