Sairauden jälkeen raskaana vm -67

Minulla todettiin viime keväänä aivokasvain, joka kesällä leikattiin. Vaikka se olikin hyvänlaatuinen, järkytys oli sanoinkuvaamaton. Tuntuu, että elämä on vielä niin kesken. Menin naimisiin nuoruuden rakkauteni kanssa v-86, ja saimme 2 ihanaa lasta. 13:sta vuoden jälkeen mies tuli eräänä päivänä ruokapöytään ja ilmoitti lähtevänsä saman tien! Toinen nainen 8lapseton) odotti häntä luokseen! En ollut aavistanut yhtään mitään! Enkä ensin edes uskonut todeksi, meillähän oli niin hyvin asiat, siis minun mielestäni. Hän lähti ja sanoi, ettei koskaan halua nähdä edes laspia, ja käski myydä kotimme. Näin tein, tosi itkin ensin 3 vrk horkassa nukkumatta. Isovanhemmat tuli apuun.

En tiedä miten ikinä pääsin jalolleni, se ensimmäinen vuosi on ihan mustaa mielessäni. En ikinä ollut ajatellut lapsille niin kauheaa kohtaloa. Olin rahaton, tosin velaton hoitovapaalla oleva 33v silloin kun jäin yksin. Mies maksoi elatukset, ja vajaan vuoden päästä halusi alkaa tapaamaan lapsiaan. En tuntenut enää sitä miestä, jonka luulin tunteneeni niin hyvin. Itsetuntoni pirstoutui. Ryömin kirjaimellisesti eteenpäin.

Sitten taivaalata putosi ihana eronnut mies eteeni, ja olemme olleet nyt 5 v. naimisissa. Hän on todellakin toista maata. 11 v. minua vanhempi, eronnut myös. Viime kesänä siis tapahtui tämä kasvain asia, ja luulin ettei mistään minusta löytyisi enää voimia sitä kantamaan. Selvityy on ja voin hienosti! Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Ja nyt HARTAASTI toivottu pienokainen ilmoitti tulostaan, laskettu aika on 2.1. !!!!! Olen onnesta sekaisin! Elämä antaa vuoroin hyvää ja huonoa, sopivissa määrin.