Onko normaalia 4v käytöstä vai mitä? Onko valoa tunnelin päässä?

ja silti joka aamu poltan päreeni :-o



Lasta pitää muistuttaa syömisestä ainkin 5 kertaa ennen kuin se miniaamupala on nielty. Pissallakäynnille saa pakottaa; ei ole kuulema hätä (no varmasti on jos on edellisestä käynnistä noin 12 tuntia, ja joka kertahan se pitkä pisu tulee kun pöntölle saa maaniteltua). Vaatteet menee aika hyvin päälle, jos neiti hienohelma on saanut ne itse valita. Hiusten kampaamisesta tapellaan satavarmasti. Ulkovaatteet on aina väärät, kengät ei hyvät. Vähintään suuttuuu jos minâ itse ei saakaa kenkiä oikeisiin jalkoihin.



Kaikkein pahinta meillä taitaa olla kotiinpaluu. Lapsi kiljuu aina ettei halua kotiin! Hän mielummin istuisi vaikka rappusella tarkkailemassa naapureita.



Välillä on äidin mitta tosi pahasti kiehumassa yli.

Lapset ovat erilaisia ja lapsesi on vaativa ja haastava. Toivottavasti ko. ominaisuus kääntyy myöhemmin (esim. aikuisiässä) voitoksi. Jaksakaa pitää kiinni rajoista ja kehua lasta aina, kun jokin asia sujuu hyvin. Miten päivähoidossa menee? Jos ulkopuoliset eivät ole huolestuneita lapsesi käytöksestä, en olisi itsekään. Väkivaltainen hän siis ei ole????



Ymmärrän, että on rankkaa, mutta jaksamisia. Minusta lapsesi käytös ei ole viesti pahasta olosta, vaan luonteenpiirre.

Ei keskity, ei kuuntele, ei tottele, huutaa, jyrää muut alleen tahtoessaan jonkun lelun jne jne. Siirtymätilnateet sielläkin erityisen vaikeita.



Jostakin asiasta innostuessaan ja kinnostuessaan kerhossakin puuhastelee sen parissa hienosti, mutta seuraavaan tilanteeseen siirtyminen laukaisee raivokohtauksen.



ap

Voimakastahtoiseltahan lapsi kuulostaa, mutta voisiko mukana olla jotain neurologista häikkää, koska lapsi ärsyyntyy noin helposti mm. siirtymätilanteissa ja säännöllinen päivärytmikään ei vähennä kiukkua? Tarkoitan esim. aistiyliherkkyyksiä. Onko lapsi puhetaidoiltaan ja muilta taidoiltaan normaali? Käytös voi siis olla normaalikin ja todennäköisesti onkin. Entäpä jos lapsi olisi puolipäiväisenä päiväkodissa totutellen ryhmässä olemiseen? Jos se ei onnistu, tarvitaan apua.

Meillä on ollut aivan samanlaista. 4-vuotiaan kanssa ensimmäiset ruokailut ilman huutoa ja kiukkua tuli vasta viime keväänä. Kaksi vuotta meni lähes jokainen ateriointi huudon säestyksellä. Sittemmin on lapsi rauhoittunut paljon, ja välillä on jopa kokonainen päivä (!) ilman lapsen karjumista, huutoa ja kiukkua.



Kunnes isovanhemmat olivat hoitamassa lasta 3 päivää, ja lapsi sai kaiken haluamansa läpi (yleensä pienen tekoitkun avittamana). Nyt on 3 päivää taas totuteltu meidän sääntöihin, ja ihan karmeaa huutoa, kiukkua ja karjumista taas kaikki ruokailut, uloslähdöt, pukemiset, tukanlaitot....

oltiin tuossa sairaalassa neurologisissa tutkimuksissakin. Tulos oli että on ihan normaali lapsi. Lapsi tosin on hieman vieraskorea ja mummin kanssa tosi kiltti enkeli. Hoitajan kanssa oli mennyt kivasti, ei raivareita. Pientä erimielisyyttä oli osastojakson aikana ollut, mutta siitäkin oli selvitty noin 10 minuutin istumisella hoitajan vieressä.



Ja sitten kotona 1 tunti putkeen huutamista kun laitetaan turvavyö kiinni tai jotain muuta yhtä jokapäiväistä.

hyvin ja suu käy taukoamatta liiankin hyvin. On todella taitava käsistään, askartelee todella hyvin, ompelee, virkkaa, tekee pisteestä pisteeseen tehtäviä (eli ei kai hahmotusongelmaakaan), piirtämisestä ei pahemmin pidä (aina menee pieleen ja paperin ryttää alle minuutissa). Motorisesti aika taitava, sisulla halusi apupyörät pois ja 3v osasi polkea ilman. Laulaa ja soittaa, on kiinnostunut numeroista ja kirjaimista, solmii itse kengännauhat niin hautessaan (jos nyt kenkiä suostuu laittamaan eikä koita lähteä sukkasillaan ulos).

Taidollisesti mahdottoman taitava, mutta tunteitaan ei hallitse lainkaan, pettymyksiä sietää todella huonosti harjoittelusta huolimatta. Kaikessa olisi oltava paras, on vastassa sitte 10 vuotta vanhempi lapsi.



ap

Pärjää isompana hyvin nykyajan kilpailuyhteiskunnassa.

...joten jos SINUSTA tuntuu, että on "ylivoimaista" tai epänormaalia kiukuttelua, niin ota vakavasti puheeksi neuvolassa (soita heti) tai vie lääkäriin. Neurologiset jutut tuli itsellekin ekana mieleen. Tuo pisti varsinkin silmään, että uudet tilanteet/suunnitelmanmuutokset vahvistaa kiukuttelua. Mieluummin turha lääkärikäynti kuin liian myöhään huomattu sairaus.



nimim. epileptikon äiti

Mitään diagnoosia ei ole, on vain tämän luonteinen. Jos sinua huolestuttaa, puhu neuvolassa. Valitettavasti sama meno jatkuu vielä vaikka on jo kolmannella koulussa (raivarit ovat vähentyneet ja palautuu niistä nopeasti mutta siirtymätilanteet edelleen vaikeita ja stressaavia).