Onko käynnistetyt synnytykset aina tällaisia?

Siksi synnytyksiä ei käynnistetäkään ihan heppoisin perustein.

Jokaisen kolmen lapsen kohdalla sykkeet heittivät ihan hulluja lukemia ja käynnistettiin sitten oksitosiinitipalla. Rajuja oli synnytykset mutta kaikista tuli vain I-asteen repeämät ja synnytykset kestivät kaikki alle tunnin.

Mun synnytystä käynnisteltiin viikko ennen kuin saatiin edes hieman supistuksia. Kun synnytys lähti käyntiin, tulivat supparit sitten rajuina ja tiheästi, mutta ne eivät juurikaan avanneet kohdunsuuta. Pitkittyneen synnytyksen ja vauvan sydänäänien heikkenemisen vuoksi lähdettiin sitten leikkuriin, kun supistuksia oli kestänyt 8 h - kesto 1,5 minuuttia, väliä 1-3 minuuttia, koko ajan ja tauotta. Ei ollut kivaa hommaa se.



Mutta ei kyllä ollut kivaa se viikon Cytotec-kuurikaan. Laitettiin siis kohdunsuulle, mitään ei tapahtunut.

Sitten meni vielä pitkään toisellakin kerralla ennenkuin mitään kummaa tapahtui, se synnytys oli sitten 13 tuntia ja kerkisin saamaan kahteen otteeseen epiduraalin, kun ensimmäisen vaikutus ehti tuossa ajassa huveta pois. Ja se olikin kovaa kärventelyä noin pitkään, en syönyt mitään sinä aikana, voimat alkoi olla loppu ja epätoivo iskeä, että kestänkö lainkaan loppuun saakka. Taisin anoa armokuolemaakin jossakin välissä. Mutta ei siinä mitään räjähdysmäistä tapahtunut. Ponnistusvaihekin meni 4 rykäisyllä sitten ihan lopussa ja sitten oli lapsi ulkona. Siinä onnenhumussa vauva rinnalla tuhisemassa en sitten mitään repeytymiä ja ompeluita edes noteerannut. Jotain jouduttiin kyllä ompelemaan, mutta ajatukset oli jo ihan muualla.



Kaikki synnytykset on oikeasti kivuliaita, vai voiko joku muuta väittää?

Vierailija:

Sitten meni vielä pitkään toisellakin kerralla ennenkuin mitään kummaa tapahtui, se synnytys oli sitten 13 tuntia ja kerkisin saamaan kahteen otteeseen epiduraalin, kun ensimmäisen vaikutus ehti tuossa ajassa huveta pois. Ja se olikin kovaa kärventelyä noin pitkään, en syönyt mitään sinä aikana, voimat alkoi olla loppu ja epätoivo iskeä, että kestänkö lainkaan loppuun saakka. Taisin anoa armokuolemaakin jossakin välissä. Mutta ei siinä mitään räjähdysmäistä tapahtunut. Ponnistusvaihekin meni 4 rykäisyllä sitten ihan lopussa ja sitten oli lapsi ulkona. Siinä onnenhumussa vauva rinnalla tuhisemassa en sitten mitään repeytymiä ja ompeluita edes noteerannut. Jotain jouduttiin kyllä ompelemaan, mutta ajatukset oli jo ihan muualla.

Kaikki synnytykset on oikeasti kivuliaita, vai voiko joku muuta väittää?

ja oksitosiinilla jatkui siten että ne supistukset vaan alkoi heti kun edellinen loppui ja sitä sitten kestikin tosiaan melkein se 8 tuntia.



Olin tosi kipeä ja lapsellakin vähän sykkeet heitteli sen rajun ja jatkuvan supistelun kanssa. Avautui muistaakseni 6cm ja siihen pysähtyi ja vuoron vaihtuessa lääkäri totesi ettei lantio anna yhtään periksi kun on jotenkin vaurioitunut (mikä olikin totta, mutta en tiennyt että vaikuttaisi tähänkin) eli leikkuriin. Synnytystapa-arviossa tätä ei kyllä kukaan huomannut!



Oltaiskohan molemmat kunnossa edes jos ei olis saatu sektiota...uskon että huonosti olis käynyt koska lapsi oli veltto vastasyntynyt eikä minusta siis ollut synnyttäjäksi fyysisestä syystä.

sanoa että se kolmas itsestään mennyt meni pehmeästi kuin pumpulissa. Tietty, se oli jo kolmas mutta.... jos cytotecillä lähtee käynnistymään, niin se on raju synnytys sitten kun päässyt alulle - minun kokemukseni on tämä.

ei se tarkoita kivutonta synnytystä, jos on saanut puudutuksia.



Oma synnytys kesti reilu 27tuntia, josta tunnin ponnistin. Sain kyllä puudutuksia, mutta ei ne kovasti auttaneet ja ponnistusvaiheessa ei enään mitään apua. Ja repesin kyllä. Ahdas alapää, iso vauva ja vauva virheasennossa avotarjonnassa. Kyllä vaihtaisin alle kahden tunnin synnytykseen

Minulla kolmas(ja viimeinen)raskaus käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi viikolla 42.

Sain mennä suoraan saliin ja oksitoniinilla käynnistettiin.

Synnytys kesti 3h ja on ehdottomasti rajuin,vaikka edelliset synnytykset ovat kestäneet 14h ja 8h.

Eli minun kohdallani tuo rankkuus ainakin piti paikkansa.

putki.

Synnytin 3 . lapsen puoli vuotta sitten. Synnytys käynnistettiin 2 vkoa ennen laskettua aikaa verenvuodon takia. Aika hitaasti eteni ja sain monta kivunlievitystä kun väsymys iski...



Synnytys kesti 12 tuntia, josta ponnistusvaihe noin puoli tuntia...Mutta, en kyllä sitten revennytkään yhtään, eikä tehty eppari-haavaa. Paranin tosi nopeasti ja kun olin synnyttänyt, niin ponkaisin ylös, menin suihkuun ja ajattelin että voisin synnyttää vielä uudelleen... näin sitä unohtaa kivut aika NOPEASTI.....Mutta tämä oli kyllä vimppa lapsi - anyway - meidän perheeseen.

Klitoriskin repesi.

ensimmäinen kalvojen puhkaisulla ja tipalla.

Toisella kerralla yritettiin sitten 6 päivää käynnistää Cytotecilla ja sitten kun vihdoin käynnistyi niin ei ollut mitenkään raju (tosin ei ollu ensimmäinenkään). Lapsivedet meni aamuyöllä joskus 3-4 aikaan ja vauva syntyi 12.30 ponnistuvaiheen kestäessä 8 min. eikä tullut repeämiä, tms.. (ensimmäisessä kyllä tuli niitä...)

Pari vuorokautta, mutta se ei tehonnut sitten pätkääkään. Kolmantena päivänä pääsin saliin ja oksitosiinia suoraan suoneen. Avautumisvaihe kesti " vain" 6h, eikä kivut missään vaiheessa olleet sietämättömiä.



Loppu ei ollutkan sitten enää niin mukavaa. Lapsi oli kyllä raivotarjonnassa, mutta vinottain. Ei meinannut tulla millään ulos. Ponnistus kesti ja kesti, n. 1,5h(en muista enää tarkkaan). Lapsi vedettiin ulos imukupilla (sekin kerkes irtoamaan, kolmannella yrityksellä onnistui) Mua tikattiin perään yli tunti, repeämä oli tosi syvälle asti. Kaiken huippu oli, että mut ultrattiin just ennen synnytystä eikä tätä lapsen vinotarjontaa huomattu.



Joten, kyllä käynnistetty synnytyskin voi olla ihan siedettävä. Mutta tampio ultralääkäri sietämätön.

Kipeä synnytys tosiaan.



Mulla käynnistettiin 1½vrk, itse synnytys, vihdoin alettuaan, kesti 2 tuntia. Onneksi sain spinaalipuudutuksen!