Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää

Oikein viimesen päälle lässyttävät ihmiset ovat monesti olleet niitä kaikkein ilkeimpiä.

Miettinyt mistä johtuu niin kovin usein todennut että kyllä siellä taustalla on jotain omaa riittämättömyyden tunnetta, kateutta.

Varmasti juurtaa jonnekkin lapsuuden haavoihin.

Ylimielistelyllä lähestytään ja udellaan ja esitetään niin ystävällistä ja kun selän kääntää niin haukkuminen alkaa.

Itseeni tuommonen ei uppoa, näen nämä toimintamoodit hyvin nopeasti.

En lähde samaan rumbaan vaan pysäyttelen ja hoksauttelen maanpinnalle, uhriutuminen ei ole terveen mielen tuotosta.

Pirteää päivää!