Miksei ole pyöräkortteja ja kävelykortteja?
Niinkun autokorteissakin. Pitäis ne hankkia ennekuin saa kävellä tai pyöräillä. Voihan niilläkin sählätä
Kommentit (9)
Ne ovat olleet suunnittelussa jo neljännesvuosisadan. Julkisen kiireet ovat hitaita ja monta muuta vekkulia korttia putkahtaa harmiksenne ja kustannukseksenne ennen niitä.
Olen tuon edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että byrokratian kallus söisi kortin hyödyt. Mutta kävelykypäräpakko olisi kyllä kova juttu. Ja lonkkahousut kaikille kansaneläkeiän saavuttaneille.
Sähköskuuteille ja sähkömopoille tarvittaisiin kortit. Niiden kanssa vasta sähelletäänkin tavalla joka ei kuulu liikenteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sähköskuuteille ja sähkömopoille tarvittaisiin kortit. Niiden kanssa vasta sähelletäänkin tavalla joka ei kuulu liikenteeseen.
Ei mikään kortti auta asennevammaan.
Ennemmin nettikirjoittelu luvanvaraiseksi. Uhkasakon voimalla.
Eihän postinjakelukaan näytä onnistuvan kuten ennen, kun ei ole tarpeeksi postikortteja.
Todennäköisesti kokonaiskustannustaso vain nousisi. Koska kävelyonnettomuuksista aiheutuvia kustannuksia saataisiin todennäköisesti vähennettyä vain marginaalisesti sellaisella lisäkoulutuskella.
Tämä on itse asiassa mielenkiintoinen ajatusleikki, ja rehellisyyden nimissä moni autoilija tai jalankulkija on varmasti joskus manannut "sählääjiä" ja toivonut heille pakollista kurssia.
Vaikka ajatus kortista tuntuu teoriassa loogiselta turvallisuuden kannalta, on useita syitä, miksi yhteiskunta ei ole lähtenyt tälle tielle:
1. Perusoikeudet ja liikkumisvapaus
Lainsäädännössä kävely ja pyöräily katsotaan usein perusoikeudeksi. Ihminen on luotu liikkumaan lihasvoimin, ja sen rajoittaminen "luvalla" olisi juridisesti todella vaikeaa. Autoilu taas on etuoikeus: ohjaat usean tuhannen kilon painoista teräsmöykkyä, jolla on valtava potentiaali aiheuttaa vahinkoa muille. Siksi sen hallitsemisesta pitää antaa näyttö.
2. Valvonnan mahdottomuus
Kuvittele resurssien määrä, joka kuluisi siihen, että poliisi pysäyttäisi jokaisen lapsen ja aikuisen tarkistaakseen "kävelykortin". Se olisi byrokraattinen painajainen.
Pyöräkortteja on kokeiltu historiassa (esim. Suomessa on ollut polkupyörävero ja kilvet sotien jälkeen), mutta niistä luovuttiin, koska hallinnollinen vaiva oli suurempi kuin hyöty.
3. Ympäristö ja terveys
Valtiot haluavat nimenomaan, että ihmiset kävelevät ja pyöräilevät enemmän. Jos tielle asetettaisiin kallis ja vaivalloinen tutkinto, moni jäisi kotiin tai hyppäisi auton rattiin, mikä lisäisi saasteita ja kansanterveydellisiä ongelmia.
Mitä meillä on "korttien" sijaan?
Vaikka pakollista korttia ei ole, meillä on muita tapoja hallita tätä "sähläystä":
Tieliikennelaki: Se koskee myös jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Poliisi voi sakottaa pyöräilijää esimerkiksi punaisia päin ajamisesta, vaikkei hänellä korttia olisikaan.
Liikennekasvatus: Kouluissa opetetaan liikennesääntöjä jo pienestä pitäen. Monissa kouluissa suoritetaan vapaaehtoisia "pyöräkortteja" osana opetusta.
Vastuu: Jos aiheutat sähläämällä vahinkoa (esim. törmäät pyörällä jalankulkijaan), olet korvausvelvollinen, kortista riippumatta.
Mitä mieltä olet, parantaisiko pelkkä sääntöjen osaaminen liikennekulttuuria, vai onko kyse enemmänkin ihmisten asenteesta toisiaan kohtaan?