Lue keskustelun säännöt.
Avioehto vai ei? Kaatuukohan tähän kaikki....
06.05.2007 |
Mitä tekisitte: olen menossa naimisiin itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, jolla on kaksi aikuista tyttöä.. Avioliitto on hänelle toinen, edellinen päätynyt eroon 3 vuotta sitten. Seurustelleet olemme reilun vuoden - minä olen 36, joten lapsia haluan pian, niin myös mies.
Omistan asunnon arvoalueelta (pankin kanssa!) ja perityn mökin siskoni kanssa yhdessä, miehellä osittamaton pesä edelleen ex-vaimon kanssa. Haluaisin avioehdon, mies ei ymmärrä: kertoo olevansa vanhanaikainen ja hänen omaisuutensa on myös minun. Hän kokee loukkaavana ajatukseni avioehdosta, ikäänkuin suunnittelisin eroa jo valmiiksi. Minä taas ajattelen asian olevan selvempi näin, miehellähän on myös edellisestä liitosta lapsia ja todellakin edellinen avioeron jälkeinen ositus tekemättä.
Mitä teen?? Jätänkö menemättä naimisiin, vänkäänkö asiasta vai mitä??? Mies ei ymmärrä pointtiani ollenkaan...
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehelle rakkaus ei selvästikään riitä.
Vetoaminen eroon varautumiseen on naurettavaa. Avioehdon avulla varmistetaan, ettei toisesta hyödytä millään tavalla eron sattuessa. Se on rakkautta se.
Näin sanottiin yhdessä parisuhdekirjassa jonka olen lukenut.
Tuntuisiko se lievemmältä?
Toisekseen, älä mene naimisiin ennen kuin se ositus on tehty! Sen vaadit tehtäväksi ainakin, vaikka se avioehto jäisikin tekemättä.
Niin, oudoltahan tämä tuntuu. Mies on johtavassa asemassa ja siis parempituloinen kuin minä, samoin omaisuutta hänellä on enemmän. Mutta silti arveluttaa... Olisi helpompaa, jos kummallaakaan ei olisi mitään elettyä elämää, mutta eihän se tietenkään niin voi tässä iässä olla.
Todella harmittaa, tästä voi tulla kynnyskysymys.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli se kenen nimissä ja kenen rahalla tahansa hankittua... minusta ainoa järkevä avioehto melkein kenelle tahansa :)
sillä kuolemankin varalta se on selvää pässinlihaa. Ei tarvitse miettiä sun ja mun lasten oikeuksia ja leskien mahdollisia vaateita pesää kohtaan. Kummankin lapset saa mikä heille kuuluu ja piste.
Minä suosittelen aina uusioperheille avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehdollahan itseasiassa varmistetaan, että naimisiin mennään oikeista syistä :)
Avioeroa ei varmasti toivo kukaan kohdalleen, mutta niin ei toivo kodin palamista, kuolemaa tai tapaturmaakaan. Silti otamme jälkimmäisten varalta vakuutukset. Miksi avioliiton pitäisi tehdä tässä poikkeus?
Meillä ei ole avioehtoa, molemmilla oli varallisuutta ennen naimisiin menoa.
Mä en menisi naimisiin miehen kanssa joka avioehtoa ehdottaisi. Olen romanttinen ja vanhanaikainen ihminen ja minulle se avioehto todellakin on sellainen myrkky että siinä joskus erotaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä kuolet esim. tapaturmaisesti ennen miestäsi, saattaa myös miehesi lapset olla pesäsi jaossa osallisina.
Ja kuten joku sanoi niin uusioperheissä varsinkin on syytä laatia avioehto. Ei teistä kukaan halua, että miehen lapset ovat teidän pesän osakkaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis juuri niin, että ennen avioliittoa hankittu on rajattuna, avioliiton aikana kaikki yhteistä. Tämähän nimenomaan minusta on selkeä rajaus, että avioliitossa otetaan toinen kynsineen ja hampaineen, eletty elämä jätetään " taakse" ja aloitetaan uusi elämä yhdessä.
Ja juur tuo kuoleminen mua huolettaisi, siinä saattaisi olla miehen entinen vaimokin pian haaskalla lastensa " puolesta" tappelemassa... :/
Hitto miten hölmöjä voi ihmiset olla, ettei älyä avioehtoa tehdä, kun se on " epäromanttista" !!! :O Voi jee...
Esim. mielenterveysongelmat voi olla niin pahoja tai joku onnettomuus jossa toisen persoona muuttuu kokonaan jota ei kumminkaan pysty lääketieteellisesti mitenkään todistamaan tms....... Niin, että siitä vaan pohtimaan mitä tapatuu tälalisen jälkeen sukumökeille.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se nimenomaan teidän kummankin omien ja mahdollisten yhteisten lasten varalta. Teette mahdollisen tulevan perinnönjaon paljon helpommaksi ja selkeämmäksi heille ja mahdollisesti säästätte heidät monelta riidalta. Älkää nyt olko naiiveja - en tarkoita olla mikään mustamaalaaja, mutta on tosiasia että mikään ei ole koskaan varmaa elämäässä. En tarkoita sitä, ettei avioliittonne olisi varma, vaan sitä, että toinen teistä saattaa vaikka häiden jälkeisenä päivänä joutua liikenneonnettomuuteen, sairastua vakavasti ja menehtyä ym.
Avioeron tekeminen ei todellakaan tarkoita, että on lupa erota, vaan nimenomaan että menee naimisiin oikeista syistä.
Miksi ihmeessä??
Tarkoittaa käytännössä sitä, että jos sinä ja mies menette naimisiin ilman avioehtoa ja sittemmin eroatte, niin sinä olet jakamassa hänen ja hänen exänsä pesää, samoin hänen exänsä on kiinni sinun omaisuudessasi. Eikö tunnu pikkuisen ihmeelliseltä?
Enkä tosiaan itse menisi naimisiin miehen kanssa, jolla on edellinenkin akka vielä kuvioissa!
Näin mä oon sanonut avokilleni ja hän on ihan ok sen asian suhteen. Ja mitää tulee näihin parisuhdekirjoihin niin aina ei kannata uskoo sitä, mitä lukee. Mulla erosi just tuttavapiiristä pariskunta, jolla ei ollut avioehtoa, et ei se siitä oo se ero kii, et onko sitä vai ei.
Mun mielipide on, että ydinperheissä jokainen tehköön omalla tavallaan miten haluaa, mutta uusperheissä ehdottomasti avioehto ja lisäksi testamentti ja vielä vakuutusten edunsaajatkin on katsottavat tarkoin.
Tiesitkös että sinun omaisuutesi ap voi mennä vaikka joku päivä miehesi exälle?
Avioehto on tätä päivää. Jos ryppyjä tulee rakkauteen, niin mistä luulet, että riidellään ensimmäisenä. Hiukan on vanhanaikainen ajattelumaailma miehelläsi, sorry vaan. Sinuna pitäisin kiinni avioehdosta.