Lue keskustelun säännöt.
Tupakanpolttajat -varoitus :(
06.05.2007 |
Ilman että alan sen enempää tässä saarnata tai julistaa, haluan vain sanoa, että nyt kun olen tilanteteessa, jossa seuraan kahden minulle erittäin läheisen ja rakkaan ihmisen taistelua vuosikausien tupakoinnin aiheuttamia tappavaa ja tuskallista tautia (keuhkoahtauma) vastaan, niin voi kun toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät stumpata ennen kuin on liian myöhäistä :( Jokainen tekee elämällään mitä haluaa, mutta harva tulee ajatelleeksi miten kamalalla tavalla täältä voi joutua lähtemään, jos ei pidä itsestään ja terveydestään huolta :( Keuhkoahtauma on tauti, jonka saa nimenomaan tupakoimalla. Siitä puhutaan vähemmän kuin keuhkosyövästä, vaikka se taitaa olla tupakoitsijoilla vielä yleisempi sairaus. Tuntuu välillä omaisenakin pahalta, kun tavallaan tietää, että se sairaus on niin suoraan " itse aiheutettu" . Olen huomannutkin monen suhtautuvan siten, että itsepä ovat tilanteensa aikaan saaneet... No niin ovatkin, mutta se ei tässä vaiheessa enää auta olla jälkiviisas :(
Mutta kuten sanottu, en minä ketään yritä käännyttää. Halusin vaan jollekin kertoa. Jos vaikka joku ei ole kuullut (?) että tällaistakin se tupakointi aiheuttaa.
Kommentit (3)
Etenkin kun se tehdään näin fiksusti eikä kiihkoillen ja tuomiten.
Meillä on suvussa myös pari keuhkoahtauma-tapausta. Toinen sai luovuttua tupakoinnista, mikä oli kaikille melkoinen (positiivinen) yllätys. Niin tiukka tupakkamies on ollut.
Ollaan joskus tupakoinnista miehen kanssa puhuttu. Mulla tupakkaa menee varsin vähän. Aski voi kestää kuukaudenkin.
Mies polttaakin sitten enemmän. 2-3 askia viikossa. On jo kuitenkin vähentänyt verrattuna aikaan, jolloin asui yksin.
En painosta, koska se on turhaa - jopa vahingollista.
Mies tietää riskit ja toimii kun aika on kypsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hyvin harva todella ymmärtää millaista se sitten on, kun käytännössä tukehtuu hitaasti vuosien mittaan hengiltä, kuin kala kuivalla maalla. Ja se vie vuosiakin, jos hyvin käy. Äitini on ollut jo viitisen vuotta lisähapella ja edelleen on ' elossa' , mutta ei kävele sataa metriä, kun ei lihaksille riitä happea, muisti ja äly alkaa pätkiä kun happi ei riitä enää aivoihinkaan. Istuu kotona ja yrittää keksiä tekemistä, nukkuu 12-15 tuntia vuorokaudesta ja odottaa. Syö kamalaa määrää eri lääkkeitä tautiinsa ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin. Luut aivan osteoporoosissa 15 vuoden rankasta kortisoninkäytöstä, murtuu jos kaatuu. Ja äitini on vain vähän päälle 50, aloitti tupakanpolton 15-vuotiaana. Tupakoi kaikki raskautensa, tupakoivat kotona sisällä kun oltiin lapsia, tupakointi ei loppunut vielä taudin toteamiseenkaan.
Se syöpä taitaa olla sittenkin helpompi niistä tupakkataudeista.
Isälläni on keuhkoahtauma, ei pärjää enää ilman lisähappea. Ei ole vielä kauhean vanhakaan... 55-vuotias.
Pahinta (?) on kuitenkin se, että äidilläni (joka ei ole eläessään polttanut) on myös keuhkoahtaumaa, sillä hän on kärsinyt vuosikymmeniä passiivisesta tupakoinnista. Isäni on polttanut kotona sisällä, äiti ei ole koskaan sitä kieltänyt, sopeutunut vaan. Kai niin tottunut, ettei ole enää haistanut sitä pahaa hajua tms. Onneksi eivät polttaneet sisällä (ainakaan aina) kun olimme lapsia. Olen kyllä jo lapsuudessa oppinut inhoamaan tupakointia. Vihasin sitä hajua kotona ja minun aikanani koulussa opetettiin jo sen vaaroistakin... eipä ole ikinä tehnyt tupakkaa mieli, kun on kodista, jossa on aina kärytelty.