Muilla villi ja temperamenttinen alle 2 v? Hermot menee ja hävetää...
Meidän tyttö täyttää elokuussa kaksi. On ollut aurinkoinen ja kiltti lapsi alusta saakka, esim. nukkunut yönsä hyvin omassa huoneessa vauvasta saakka, syö hyvin... Mutta se oma tahto! Se aiheuttaa ongelmia. Tuntuu, että muiden muksut istuvat kiltisti rattaissa esim. kaupassa, mutta meillä ei.
Kaupassa käynti yksin lapsen kanssa on käytännössä mahdotonta. Jos menen rattailla kaupungille, kitinä/kiluminen/rimppuilu alkaa heti, kun kärry pysähtyy. Katsele siinä sitten jotain, sovittaa ei voi mitään.
Ruokakaupassa muksu ei pysy ostoskärryssä, vaan kiemurtelee ja nousee seisomaan. Jos lapsi ei pääse pois, huuto on valtava. Jos taas pääsee pois, alkaa ryntäillä minne sattuu ja kiskoo tavaroita hyllystä. Tee siinä sitten ostoksia... Tähän emme oli suostunutkaan, eli sitten vain hymyillen (sisällä kiehuu kyllä) hoidetaan hikisenä ostokset muksun huudosta piittaamatta. Yleensä menen kaupaa yksin, kun mies tulee töistä. Olisi kuitenkin ihan kiva hoitaa asioita päivällä, kun aikaa kotiäidillä kerran olisi. Ja joskus kauppaan on mentävä yhdessä. Viimeksi olimme rautakaupassa. Muksun huuto kuului kaupan päästä päähän. Puolen tunnin ostosreissun aikana lapsi oli heittäytynyt selälleen lattialle vaikka kuinka monta kertaa. Käytännössä siis toinen juoksee lapsen perässä ja toinen yrittää hoitaa ostoksia.
Muutenkin lapsen tahto on havaittavissa. Lelut pitää aina omia ja eilenkin olimme kylässä, missä syntymäpäiväsankari oli saanut lahjaksi pehmopossun. Tyttömme ihastui siihen ja omi sen itselleen. Muut yrittivät kiskoa possua lapselta, mutta tyttö puristi sitä lujaa rintaansa vasten ja huusi ihan punaisena. Tietenkin on hyvä, että lapsi oppii pitämään puolensa, mutta usein äitiä hävettää. Mietityttää, miten muksusta on tullut tuollainen, kun kuria kuitenkin pidämme emmekä anna huudon tavallisesti vaikuttaa taaperon tahdon toteutumiseen.
On vaikea hyväksyä, että kotona kasvatettu lapsi käyttäytyy noin, kun asioista on sanottu sata kertaa. Välillä lapsi tuntuu niin fiksulta. ;-) Lapsi osaa kyllä vaikka värit ja paljon kirjaimia, mutta esimerkiksi matolle pissaaminen tai seinään piirtäminen ovat asioita, joita lapsi tekee kielloista huolimatta, vaikka mamman mielestä paljon vaikeammatkin asiat menevät kaaliin. Epäilin jo jotain ylivilkkaushäiriötä, mutta neuvolan tädin mielestä kyse on vain temeraamentista. Varmaan, sillä lapsi jaksaa kyllä keskittyä vaikka satujen lukemiseen tai television katsomiseen.
Onko kohtalotovereita? Miten olette toimineet? Jatkuuko temperamenttinen käytös, kun ikää tulee lisää? Meille tulee vauva elokuussa ja vähän pelottaa, miten pärjään tahtolapsen ja vauvan kanssa.
Kommentit (3)
En voi sanoa muuta kuin voimia ja kestämistä... Mie olen kantanut useamman kerran huutavan ja rimpuilevan tytön pois kaupasta tai muutalta, juossut perässä kaupassa, parkkipaikalla samalla raahaten kaukalossa pikkuveljeä. Ja meidän värikkään ja erittäin kuuluvat päiväunisessiot... :) Ihana, sosiaalinen ja kultainen muru vaan on tuota tempperamenttia ja omaa tahtoa todella paljon. Mie olenkin aina sanonut että kyllä tämä tyttö elämässä pärjää... ja ainakaan meillä tilanne ei ole todellakaan helpottunut hih... Mie olen opetellu ja yrittänyt ottaa huumorilla. Ei kannata hävetä, mie en ainakaan häpeä.
Voimia
Kuopustyttömme täytti juuri 2 vuotta ja kaikki kuvailemasi kuuluu meidänkin arkeen. Tosin meillä on kyllä se ero, että tyttö on ollut vauvasta asti erittäin vaativa ja itkuinen.
Ja kyllä, joskus hävettää aivan kauheasti kun tuntuu että ihmiset ajattelevat ties mitä minusta ja lapsesta. Vähän helpottaa kaksi isompaa lasta joista me vanhemmat ja muut ihmiset voi nähdä, että kyllä niistä ihan kelpoja kuitenkin tulee ajan kanssa ;-)
Siitä olen iloinen, että tyttömme leikkii mielellään muiden lasten kanssa ja pph:lta olen saanut vain positiivista palautetta. Tyttö ollut nyt hoidossa pari kuukautta ja pph ihmettelee, miten meidän tyttö vaan nauraa ja hymyilee päivät läpi, on innoissaan mukana kaikessa, laulaa ja loruttelee, hoitaa pienempiään jne.
Meidän tyttö ja mun tuntemukset on aika identtisiä teidän kanssa:) Iloinen ja sosiaalinen meidänkin tyttö on, mutta ei välillä ei tottele kyllä yhtään mitään. En tosiaan usko, että kyse olisi mistään " vakammasta" kuin tuosta temperamentista, sillä meilläkin tykätään kirjoista ja palapeleistä tosi paljon ja tyttö jaksaa niiden kanssa pitkäänkin touhuta. Lisäksi olen nyt huomannut, että kun ikää on jo vähän yli 2v (maaliskuussa tuli 2v), on ehkä hiukan jo helpottanut, kun pystyy jo puhumalla kommunikoimaan paremmin.
Meilläkin on kyllä selvät rajat ja kiellot tiettyihin asioihin, mutta pienissä jutuissa olen myös antanut tehdä itse valintoja (ottaako punaisen vai sinisen paidan, päärynä vai omenamehun jne.). Ja kai joillekin tuo uhmaikä vaan tulee aiemmin kuin muille... Eli en osaa muuta neuvoa antaa, kuin että kai tämäkin vaan ajan kanssa helpottaa:). Mä olen kyllä yrittänyt ottaa meidän tyttöä myös paljon mukaan kauppoihin ja muuten, kun oon ajatellu, että ehkä hän sitten pikkuhiljaa oppii miten ihmisten ilmoilla käyttäydytään...:)
Niin ja sellanen mulla on kans tullut mieleen, että tietyllä tavalla tytöltä ehkä odotetaan jotenkin parempaa käytöstä kuin pojalta jo tuossa iässä. Tytön pitäisi olla pieni prinsessa, mutta kun poika on vilkas ja riehuu, ajatellaan vaan että pojat on poikia...Tää on kyllä vaan tällanen musta tuntuu -ajatus vähän aiheen vierestä:)