Olen mustasukkainen ystävien muista ystävistä - pääseekö tästä piirteestä ikinä eroon?
Taustallani on paljon hylkäämiskokemuksia, niin lapsena kuin aikuisena.
En ikinä puhu tästä ääneen, mutta olen mustasukkainen ystävieni muista ystävistä. Sisintäni vihloo, ystäväni kertoo tehneensä jotain kivaa muiden ystäviensä kanssa. Minun kanssani ei tehdä samoja mukavia asioita. Tai jos olen ilmaissut ystävälle, että haluaisin nähdä elokuvan x, niin ystävä käy katsomassa sen elokuvan jonkun toisen ystävänsä kanssa. Koen mustasukkaisuutta, kun luulen olevani ystävälleni tärkeä ja sitten kuulenkin ystäväni juttelevan syvällisemmin muiden ystäviensä kanssa. Usein olen ajatellut olevani toisen ystävä ja sitten olenkin paljastunut sellaiseksi "kakkosluokan kaveriksi", jonka kanssa vietetään aikaa joskus harvoin, siinä missä muita ystäviä nähdään usein.
Inhoan tätä mustasukkaisuutta, kun eihän tästä voi puhua missään ääneen. Helpottaako tämä ikinä tai miten tästä piirteestä pääsisi eroon?
Kommentit (7)
Pääset eroon kun ihan ensin ymmärrät että et voi omistaa ketään. Ei ole normaali aikuisen tunne
Ja toisekseen opi löytämään itsesi ettet ripustaudu muihin ihmisiin tuolla tavalla. Tuon piirteen vaistoaa toisessa ja useimmat karttaa sitä. Elämässäsi on liian vähän muuta sisältöä
Minä taas luulen että tuo on melko yleistä. Itselläkin on joskus vastaavaa, mutta ei niin voimakasta että se nyt häiritsisi suuremmin. Toisaalta huomaan että en aina itsekään ehdota asioita ystäville. Esimerkiksi "olisi kiva nähdä leffa X" ei ole sama kuin että "mentäisiinkö ensi viikolla yhdessä katsomaan leffa X?".
Usein myös ihan käytännön asiat vaikuttaa, jotka asuvat lähekkäin, näkevät useammin. Jos molemmilla on saman ikäisiä lapsia jne. Ei aina ole mitään henkilökohtaista syytä.
Vierailija kirjoitti:
Pääset eroon kun ihan ensin ymmärrät että et voi omistaa ketään. Ei ole normaali aikuisen tunne
Ja toisekseen opi löytämään itsesi ettet ripustaudu muihin ihmisiin tuolla tavalla. Tuon piirteen vaistoaa toisessa ja useimmat karttaa sitä. Elämässäsi on liian vähän muuta sisältöä
Ja nyt olen täysin ihmisistä välinpitämätön ihminen!
Oletko varma ettei tuo leffaan toisen kanssa mennyt ole luonnevikainen. Halusi tahallaan satuttaa sua.
Ei ole epänormaalia, että susta tuntuu tuolta.
Eiköhän suurin osa ole joskus mustasukkaisia ystävistään. Onhan suurin osa edes jonkin verran mustasukkaisia kumppanistaankin, eikä sitä pidetä mitenkään outona.
Eikö kenelläkään ole tästä kokemusta?
Ap