Voisitko olla säännöllisesti tekemisissä ihmisen kanssa joka saa toimeentulotukea?
Itse voisin olla liiton rahoilla tai väliaikaisesti jopa työmarkkinatuella elävän kanssa mutta toimeentulotukeen vetäisin rajan.
Kommentit (37)
En usko, että meillä olisi kauheasti yhteistä.
Mä saan "liiton rahoja" JA toimeentulotukea. Mitäs siitä tuumaat?
Oikeesti???en kyllä tunne ketään onneksi .Mut hullua.Voidin olla kenen vaan kaveri kenen Kaa nyt toimeentulee päällisin puolin.Voisitko olla kenenkään kamu joka asuu Hesan betonipunkkereis ekanahan Putin ne räjäyttää maan tasalle.Voi hyvä Sylvi .
En voisi olla niin yksinkertaisen tyypin kanssa kuin ap. Mitäs siitä tuumit?
En ikinä. Mun lähipiiristäni toimeentulotukea ei saa kun mun äitini, veljeni, miesystäväni, paras kaverini, kaksi naapuria, serkku ja kummitätini. Aivan kauuuuuhiaaaa. Tottakai ihminen muuttuu jätökseksi jos joutuu joskus tukea hakemaan, heti heivaan tuommoisen.
Tottakai ja olenkin. Kenelle vaan voi tulla hankalia kausia elämässä. Mutta jos hänen koko elämänasenteensa ja -sisältönsä olisi tukien lypsäminen, niin en.
Voinhan ollakin, en voi tietää työkavereiden, naapureiden jne. taloudellista tilannetta eikä se kuulu minulle.
En tiedä saako toimeentulotukea joku ihminen, jonka kanssa olen tekemisissä, tai muitakaan tukia/korvauksia. Nämä ovat minulle tärkeitä ihmisiä, joita ei tulonlähde tai varallisuustaso määritä ihmisinä. Mikäli joku heittäytyy kusipääksi "rikkaana tai rahattomana", se määrittää, loppuu yhteydenpito. Siinäpä sinulle mietittävää, ap.
Voisin ja olenkin. Ei tee ihmistä mitenkään huonommaksi.
En voisi olla säännöllisesti enkä epäsäännöllisesti ap:n kaltaisen kanssa tekemisissä. Keskellä päivää pohtii tällaisia - voi mielen köyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin ja olenkin. Ei tee ihmistä mitenkään huonommaksi.
Onhan se aika huonoa, jos aikuinen ihminen ei pysty elättämään itseään.
Heh... nää nat-sien vaikutus yritykset alkaa oleen säälittäviä
Mua ei haittaa ja olen itsekin saanut tilanteessa, jossa päädyin työttömäksi + muuttamaan asuntoon, joka olikin liian kallis Kelan neuvoista huolimatta (kyllä, sain Kelasta väärän vastauksen ja muutin sen perusteella, luulin muuttavani "tarpeeksi halpaan" mutta niin ei ollutkaan) sillä tuloksella, että tulot menivät vuokraan niin että jäi muistaakseni 100 e ruokaan. Tilannetta ei kestänyt kauan, se oli ikävä kesä - kävin ruokajonoissakin - mutta jo seuraavana vuonna asuin muualla unelmieni talossa ja kävin töissä, ruokajonot muisto vain.
Joten jos joku mies olisi minut tuon perusteella jättänyt, hän ei olisi minua ansainnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin ja olenkin. Ei tee ihmistä mitenkään huonommaksi.
Onhan se aika huonoa, jos aikuinen ihminen ei pysty elättämään itseään.
Tuo on se yleinen harha, jonka varjolla lietsotaan vihaa ja halveksuntaa heitä kohtaan ja pitää vain hyvin pienen osan kohdalla paikkansa.
Mutta sitähän te nutipäät ette ymmärrä vaan kivampi mennä sen aivottoman massan mukana ja tuntea kerrankin kuuluvansa johonkin.
Voisin, mutta palstakahelin kans en voisi. Pelkäisin kokoajan että siitä tarttuu jotain.
Ooon ollut. Siitä tuli sitten vähän myöhemmin vaimoni. Mutta aaaapeen lähestymiskulma on hyvin opettavainen. Ap puhuu ihmisistä, kuin he kantaisivat jotain ruttoa tai lepraa? Yhtään ymmärtämättä syy - seuraussuhteita, miksi kuka tahansa voi päätyä mitä erilaisimpiin elämäntilanteisiin? Ja hyvinvointivaltiossa ihmisistä huolehditaan, eikä YH:n tarvitse kerjätä lapsilleen ruokaa bussiaseman aulassa. Eikä asua kuusluukkusessa.
Mieheni sisko saa. Ei se ihmistä muuta. Tosin hän pääsee töihin toukokuuussa ja se on jo varma. MIes antoi siskollee 40 tuhatta rahaa. Mies on patologi. Sanoi, että pärjääät ja hoidat asiat kuntoon. Eikä miehen sisko edes pyytänyt rahaa.
Sitä on vaan joidenkin pakko olla itsensä kanssa tekemisissä, ja jopa ihan säännöllisesti.
Miksi ihmeessä?