MURHAAJA SELITTÄÄ OSA2:

Hääkriisi







Häitä edeltävät kuukaudet olivat todella rankkoja. Meillä oli parisuhdekriisi (hääkriisi). Riita alkoi keväällä kun Paula, työkaverini ja minä olimme pelaamassa biljardia Seppolassa. Työkaverini kertoi tulevasta työkomennuksestaan. Ja siinä yhteydessä kysyin työkaveriltani oliko kyseessä A vai B luokan reissu. Selitimme Paulalle, A tarkoittavan matkaa ilman vaimoa ja B vaimon kanssa. Paula otti pultit tästä asiasta.







Olivat häävalmistelut ja rakennustyömaa. Paulan piti päästä irrottelemaan tyttöjen kanssa viikonloppuisin. Aamuöistä Paula palaili kotiin illanvietoista. Se oli hurjaa menoa. Kevät ja kesä olivat yhtä helvettiä tässä suhteessa. Itse olin rakentamassa. Piti saada lapsia. Piti saada koira. Hankittiin George. Pekka ja Leena kävivät selvittämässä lukko tilannetta, jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä asia, vaikka Paula ja porukat eivät sitä nähtävästi mielestäni ymmärtäneet.







Selitin itselleni, että Paulalta nuorena ihmisenä oli jäänyt rilluttelu vaihe pois elämästä ja se piti nyt kokea. Häävalmistelut olivat jäissä pitkän aikaa. Loppupeleissä meidän piti kummankin selvittää itsellemme mitä todella halusimme. Menimme naimisiin. Pyysimme myöhemmin anteeksi käytöstämme toinen toisiltamme. Tämän koin todella tärkeäksi, sillä Paula oli mielestäni ollut aivan mahdoton. Merkille pantava juttu oli tässä, että Paula puhui vain A:sta B:stä, vaikka oikeasti kyse oli paljon suuremmista asioista.







Paula ja Jarmo kuitenkin vihittiin, enkä heidän suhteessaan mitään normaalisti poikkeavampaa alkuun havainnut. Erään heidän kesälomamatkan kuitenkin muistan, koska Paula ja Jarmo olivat tuon matkan jälkeen niin poissaolevia. Normaalisti ihmiset matkalta palattuaan ihmiset kertovat innostuneesti lomastaan, mutta Paula ja Jarmo olivat hyvin vaitonaisia.







Muistelen, että emmekö kertoneet mönkään menneestä reissusta ruotsin puolelle? Meidän piti käydä Kööpenhaminassa, mutta emme saaneet varattua yli kolme metriä korkealle asuntoautolle autolauttaa lahden yli, joten kiersimme viikon matkailuautolla Kemin kautta Ruotsiin ja kun aika loppui tulimme Ahvenanmaan kautta takaisin.







Ruotsin puolella reissu oli suhteellisen pitkästyttävä kun maisemat olivat pelkkää hirviaitaa. Toinen seikka oli se, että vaikka oli loma jouduin tekemään töitä. Luulen, että olimme aika väsyneitä sen reissun jälkeen ja siitä ei sen takia kauheasti puhuttu. Se oli kuitenkin ¿ ei täydellinen ¿ mutta lomareissu kuitenkin. Toisaalta vaitonaisuus on suhteellinen käsite. Siihen liittyy se, että missä ja missä yhteydessä tapaa kunkin. Sekä haluaako tapaamistilanteessa kuunnella vaiko puhua.







Tänä keväänä Paula sitten kertoi minulle, mitä tuon matkan aikana oli tapahtunut. Paula kertoi ajaneensa matkailuautoa, kun Jarmo oli yllättäen käynyt hänen kaulaansa kiinni. Jarmo oli käskenyt laittamaan auton radiota pienemmälle, mutta Paula ei heti ollut löytänyt oikeaa säätönappia. Sitten Jarmo oli käynyt Paulaan kiinni ja repinyt Paulan kaulaketjun irti. Sitä en muista, oliko myös Liisa tuolloin heidän mukanaan.







Asuntoauto episodi







Kesälomamme oli juuri alkanut. Ajoimme Ouluun. Yövyimme leirintäalueella. Edellisestä työviikosta oli univelkaa. Lähdimme aamulla ajamaan Kemiin. Olimme huonotuulisia kummatkin. Minun piti tehdä töitä auton peräosassa. Paula keksi avata radion, vaikka edellisenä päivänä oli pidetty radio kiinni yhteistuumin, jotta pystyisin keskittymään. Pyysin Paulaa laittamaan radiota pienemmälle useita kertoja. Pyynnöistä huolimatta Paula sääti vain radiota kovemmalle. No jo on perkele, vastasin provosointiin ja toisella kädellä otin tukea ohjaamon takaseinästä ja toisella kädellä tartuin ¿rieveleistä¿ hetkellisesti sillä seuraamuksella, että Paulan ohut kaulakoru katkesi. Paula pysäytti parkkipaikalle ja Radio sammui. Olimme pahoillamme väärinkäsityksistä ja huonosta aamusta ja Kemissä ostin uuden kaulaketjun.







Tämän jälkeen päätimme, että seuraavat lomamme aloitamme kotona rentoutumalla viikon ajan sekä sen, että lomalle ei oteta töitä mukaan.







Ennen avioliittoaan Paulalla oli paljon ystäviä, mutta pikkuhiljaa he kaikki katosivat. Viime keväänä Paula kertoi, että Jarmo oli aina löytänyt hänen ystävistään jotakin vikaa, jonka vuoksi ei sietänyt heitä. Pikkuhiljaa Jarmo oli saanut eristettyä Paulan kaikista entisistä ystävistään.







Ystävät







Ystävät ja kaverit ovat rikkaus.







Paulalla koulussa, ylioppilaana ja yliopistossa oli paljon ystäviä ja kavereita. Minullekin tuttuja ja kavereiksi tulleita ihmisiä ja kessään ei ole ollut mitään vikaa mielestäni. Olin hyvin iloinen Paulan ystävistä. Ja he myös rikastuttivat meidän molempien elämää ja toivat meininkiä.







Niin se vaan elämä menee, että mikäli ei ehdi pitämään kavereihin yhteyttä niin niitä tapaa harvemmin. Ja tämä sanotaanko kouluaikainen kaveri porukka on hajaantunut ympäri Suomea ja ovat omissa kuvioissaan kukin tahoillaan. Joitakin suhteita Paula pystyi ja ehti pitämään, ja se oli minulle mieluisaa myös.







Kouluaikojen jälkeen tulee työkaverit ja niitäkin on paljon. Kun Paula ryhtyi politiikkaan, oli luonnollista, että yhteyden pito työkavereihin laantui. Se taas johtui siitä, että luonnollisesti kun Paula ei ollut itse töissä hän ei pysynyt enää jutuissa mukana. Toiseksi, Paula kertoi, että työkaverit eivät oikein halunneet häiritä kiireistä Paulaa.







Toisaalta Paula sai paljon uusia kavereita ja ystäviä politiikan kautta luonnollisesti. Paula kertoi kuinka piti itseään vanhempien ihmisten seurasta. Ja piti ikäistensä juttuja joskus ikään kuin lapsellisina. Tämä on varmasti luonnollista, koska politiikassa hän oli hyvin pitkälti nuorimmasta päästä ja yleensä vanhempien ihmisten seurassa.







Sisarellani Maijalla oli ongelmia miesystävänsä kanssa loppu syksystä 2005. Tuolloin Paula oli se, joka kiinnitti Maijan poikakaveriin erityisesti huomiota ja mietti mitä poikakaveri voisi Maijalle tehdä. Olen nyt myöhemmin ymmärtänyt, että Paula tuolloin välillisesti alkoi kertoa meille muille, minkälaista elämä voisi olla, jos parisuhteessa ei kaikki olisikaan aivan hyvin.







Paulan kanssa yhdessä juonimme miten Maijan täytyisi toimia. Kaveriin liittyi turvallisuus riski, mitä halusimme pienentää. Paula joutui tekemään kovasti töitä, kun Maija eikä oikein kukaan muukaan perheestä silloin vielä käsittänyt taktiikkaa. Maija oli kuitenkin päättänyt jättää poikakaverinsa. Kevät talvella kun olin työmatkalla, enkä pystynyt olemaan Paulan tukena.







Paula otti jutun hyvin raskaasti. Paula kertoi myöhemmin, että hän tunsi kuin olisi itse eronnut. Mikä ei ollut parisuhteessamme hyvin?







Viimeisen puolen vuoden aikana Paulasta voimakkaasti huomasi, että sellainen perusilo oli täysin hänestä kadonnut. Samoin huomasi, että Paulan ja Jarmon yhteinen kanssa käyminen ei enää ollut sillä tasolla, millä se oli aikaisemmin ollut. Heiltä ikään kuin puuttui se ¿yhteinen juttu¿.







Huomioin myös saman asian perusilosta. Paula ei nauttinut arjesta. Kuten kerroin Paula otti Maijan ¿jutun raskaasti. Paula kertoi monesti, että häntä väsyttää. Hänellä oli stressi. Hän valvoi hyvin usein alkuyöstä. Paulalla oli myös kiire. Kanssakäymisellä ja yhteisellä jutulla, en tiedä mitä Antti tarkoittaa tällä? En ollut sen kummemmin huolissani asiasta. Sitä kun on lähellä muutoksia ei välttämättä huomaa niitä helposti. Meillä oli kyllä hyvin moniakin yhteisiä juttuja. Ja nauroimme sille, kuinka älytön ¿mänö¿ meillä oli, mutta olimme varmoja, että pystymme hoitamaan kaiken ja, että vaalien jälkeen olisi helpompaa.







Suurin asia joka minulla on tiedossa, on se, että Jarmo kertoi käyneensä Liisan kurkkuun kiinni maali-huhtikuussa 2006. Asia tuli tietoon siten, että Jarmo oli soittanut aamulla äidilleni ja kysellyt voisiko hän tulla auttamaan isää metsätöissä. Isä oli tuossa vaiheessa vielä nukkumassa, eikä täten ottanut asiaan mitään kantaa. Äiti oli puhelimessa epäillyt, että töitä tuskin aloitettaisiin vielä samana päivänä. Myöhemmin isäni tulikin toisiin aatoksiin ja äitini yritti sitten soittaa Jarmolle takaisinpäin.







Jarmo ei kuitenkaan vastannut puhelimeen, vaikka tiesimme hänen olevan yksin kotona.







Puhelimeni oli yleensä äänettömällä, joten emme ole kuulleet soittoa Liisan kanssa. Liisa erottaa erittäin herkästi puhelimensoittoäänen taustamelustakin, ja olisi kyllä huomannut jos puhelin olisi soinut. Jos menin eteisessä puhelimen luota, yleensä silloin katsoin onko puheluita tullut. Muistelen, että näin oli silloinkin ja soitin sitten Leenalle. Oli vesikeli ja aprikoimme, että miten pääsisimme sinne ja pois. Leena kertoi, että Pekka oli auraamassa sohjon pois.







Iltapäivällä Jarmo sitten tuli Liisan kanssa meille. Jarmo oli hyvin hiljainen ja vaitonainen. Yritin kysellä, että mikä häntä vaivasi. Sitten Jarmo sanoi, että hän oli ¿käynyt Liisan kurkkuun kiinni¿. Jarmo kertoi olleensa syöttämässä Liisaa, mutta Liisa ei ilmeisesti ollut halukas syömään. Tuolloin Jarmo oli kertomansa mukaan tarttunut Liisaa etupuolelta kurkusta kiinni ja kääntänyt hänen päätään taaksepäin. Jarmo oli tätä kertoessaan selvästi sen oloinen, että hän tiesi toimineensa väärin.







Ruokalappu







Aamulla Paula halusi syöttää Liisalle ruokaa ilman kinkkua, mitä Liisa oli vaatimassa. Kinkkua oli opittu syömään mummolassa. He harjoittelivat, jonkin aikaa, silloin sanoin, että voin syöttää Liisan, koska Paulalle tuli jo kiire valmistaa lähtöä johonkin tilaisuuteen.







Vaikka harvemmin, verrattuna Paulaan, syötin Liisan, meillä homma toimi eikä siinä tarvinnut pelleillä. Olimme tästä Liisan kanssa vähän ylpeitäkin. Homman toimivuus perustui varmaan siihen, että kun syötiin, oli Liisalla todella nälkä.







Liisalla oli nälkä. Nähtävästi hän oli päättänyt syövänsä vain kinkun kanssa ja kokeilevansa rajoja. Harjoittelimme niin, että mikäli ruoka ei kelpaa ilman kinkkua lähdetään pois pöydästä. Liisa ei viihtynyt ilman ruokaa kuitenkaan luonnollisesti ja neljännellä kerralla Liisa näki parhaakseen aloittaa ruoan sylkäisyn pois, joka minulle ei sopinut. Näin sitten estin sylkemistä nostamalla oikealla kädelläni leuan alta peukalolla ja sormillani. Liisa oli hysteerinen tilanteesta, joten homma loppui siihen, että riuhtaisin ruokaliinan pois ja nostin Liisan alas lattialle. Tiesin, että ruokalappu lähtee vaivattomasti pois, sillä minulla oli tapana tehdä liinaan vain puolisolmu, sellainen joka ei kiristy vedettäessä ja lähtee helposti vain vetämällä pois. Tilanteen rauhoituttua, kävimme pöytään ja Liisa söi ruuan. Siinä yhteydessä huomasin, Liisan kaulalla tummat jäljet ja ihmettelin miten tämä on mahdollista. Liisa ei jälkiä nähnyt eikä tuntenut. Syönnin jälkeen havaitsin Karhilasta tulleen soiton ja soitin Leenalle. Leena kertoi Pekan alkaneet puutyöt, joihin osallistumisesta oli jo aikaisemmin ollut puhetta.







Luonnollisesti kun Liisalla oli kaulassaan uskomattomat jäljet olin järkyttynyt ja ajattelin, että suurelle yleisölle en viitsisi selostaan tapahtumia, koska ihmiset voisivat ajatella vaikka mitä, joten aprikoin lähtöä vedoten siihen, että päästäisiinkö me sinne. Suurella yleisöllä tarkoitan sitä , että Karhilassa poikkeaa hyvin paljon vieraita. Silti Liisalla ja minulla ei ollut tapahtuneesta mitään salattavaa, joten päätimme lähteä Arvajalle. Liisa nukahti päiväunille autoon, niin kuin hänellä oli tapanaan. Pekka oli lanaamassa traktorillaan tietä kun saavuimme. Antti oli konesuojassa, jossa kerroin hänelle ruokailun harjoittelemisesta. Antti suhtautui asiaan tapansa mukaan asiallisesti. Liisa nukkui autossa ja menin Leenan juttusille ja kerroin tilanteen. Pekka tuli sisälle kahville ja kerroin Pekalle tapahtumista sen jälkeen Leena kävi katsomassa oliko Liisa herännyt ja haki Liisan. Leena ja Pekka suhtautuivat myöskin asiallisesti ja juttelimme asiata. Olin hyvin pahoillani tapahtuneesta ja yllättynyt jäljistä. Ja tunsin saaneeni opetuksen. Kahvin jälkeen lähdimme puuhommiin.







Äitini oli vienyt Liisan autosta sisälle ja nähnyt Liisan kaulalla olevat mustelmat. Äitini oli ihmetellyt asiaa ja Jarmo oli sanonut hänellekin käyneensä Liisan kurkkuun kiinni. Ymmärsimme Jarmo olevan hyvin katuvainen ja päästimme hänet lähtemään yhdessä Liisan kanssa takaisin kotiin.



Seuraavana päivänä Paula tuli Liisan kanssa meille. Paula kyseli tapahtumista ja mitä Jarmo oli asiasta meille kertonut. Paulan kertomana kävi ilmi, että hänen mennessä illalla kotonaan nukkumaan oli Jarmo alkanut hokemaan, että ei hän yrittänyt tyttöä kuristaa. asia oli ihmeellinen, koska jos mitään sellaista ei ollut tapahtunut, miksi Jarmon tarvitsi asiaa selitellä.







Tulimme Liisan kanssa kotiin ja tutkin jälkiä kaulassa. Ja minulle alkoi valjeta mistä jäljet tulivat. Ruokalappu oli keinonahkaista ainetta ja se oli liimautunut kiihkeässä tunnelmassa Liisa kaulalle. Ruokalapun vetäminen oli näin ollen aiheuttanut nämä ¿ lämy¿- jäljet.



Kun Paula tuli kotiin kerroin tapahtumista ja esittelin tilanteen. Paula suhtautui ymmärtäväisesti juttuun. Analysoimme tapahtumaa, sekä tunsin saaneeni opetuksen isänä.







Kerroin myös Leenan kertoneen, että Johanna ja Ville tulevat illalla Karhilaan. Paula halusi mennä tapaamaan heitä Liisan kanssa. Minä sanoin, etten jaksaisi lähteä, kun olin jo päivän siellä ollut. Kysyin myös, että oliko nyt välttämättömyys lähteä. Paula ja Liisa lähtivät.







Illemmalla he palasivat ja Paula kysyi, että ¿Mikä on meininki?¿. Kerroin jälleen tapahtumat . Paula oli niin kuin ei uskoisi ja hän ei voisi luottaa minuun.







Kysyin mitä Karhilassa oli tapahtunut ja Paula vain kertoi terveiset Johannalta ja Villeltä. Illalla soitin vielä Leenalle, siitä että olin ratkaissut mistä lämy- jäljet tulivat.







En ymmärtänyt, että miksi Paula alkoi kyseenalaistamaan luotettavuuttani ja ettei hän pystynyt antamaan anteeksi tapahtunutta. Mielestäni tällaisessa tapauksessa on pakko luottaa isään tai äitiin ja antaa anteeksi.







Paula ei nähtävästi mennytkään illalla Arvajalle. Hän oli neljä tuntia poissa kotoa. Aamullakahdeksan ¿ yhdeksän maissa tuli Paulalle outo puhelu. Paula vastasi, että on ok tai siihen suuntaa ja sen jälkeen yritti hämätä kuin puhelu olisi tullut väärästä numerosta. En viitsinyt puuttua puheluun, Johanna kai soitti?







Paula ei ollut koskaan valehdellut minulle. Paulalla oli perhearvot ja niin kuin muutkin arvot kohdallaan.







Veljeni vaimon Johannan kanssa Paula on keskustellut avioliitostaan luottamuksellisesti. Olen kuullut tuosta keskustelusta nyt jälkeenpäin, mutta en aivan tarkasti keskustelun sisältöä tiedä.







Minultakin Paula kyseli neuvoa tilanteeseen ja miten Liisan kanssa tulisi toimia. Samalla tuli ilmi, että Jarmo oli myös Paulaa kohtaan väkivaltainen. Neuvoin Paulaa käymään lääkärissä Liisan kanssa ja selvittämään asian yhdessä Jarmon kanssa. Paula ei kuitenkaan heti kertonut Jarmolle käyneensä Liisan kanssa lääkärissä. Paulalle Jarmo oli kertonut nykäisseensä Liisan ruokalapun niin voimakkaasti pois, että vammat olivat syntyneet sen seurauksena.







Antti on hyvin neuvonut Paulaa. Paula ei kuitenkaan halunnut kanssani sopia lääkärille menosta. Tosin myönnettäköön, että ideassa erillisestä lääkärillä käynnistä olisi ollut minulle myymistä. Liisallehan oli sydämen tarkastuskäyntiaika varattu maanantaille.







Avioliitostaan tai parisuhteestaan puhutaan vain hyvää ja varsinkin hyvää luottamuksellisesti. Mikäli ei ole hyvää puhuttavaa on parasta parin kääntyä ammattiauttajan puoleen tai ystävän on rohkeasti aloitettava kolmistaan keskusteleminen. Parisuhteessa ei voi olla salaisuuksia.







Maijan poikakaverin kohdalla mietimme Paulan kanssa, että mikäli on puututtava toisten parisuhteen asioihin on lähdettävä avoimesti asioimaan kummankin osapuolen kanssa mieluiten vielä yhtä aikaa, mikäli pyrkimyksenä on auttaa suhdetta kriisissä. Arvioimme kuitenkin tilanteessa sen, että Maija oli päättänyt lopettaa suhteen ja että suhdetta ei kannattanut jatkaa. Paulan mielestä hän ei ollut sopiva Maijalle. Itse keskityin siihen, että Maija pääsisi helposti ja turvallisesti irti poikakaveristaan, koska Maija oli näin asian päättänyt, mutta mielestämme hän antoi kuitenkin mahdollisuuden poikakaverilleen roikkua itsessään.







Tiedän Jarmon myös uhkailleen Paulaa avioerolla. Käsitykseni mukaan näitä tapahtumia on ollut useampia. Tiedän Jarmon myös kirjoittaneen avioeropapereita valmiiksikin, vain Paulan allekirjoitus on puuttunut. Itse en näitä papereita ole nähnyt.







Eropaperi







Niin kuin edellä olen selostanut riitelyiden kuviota, erouhkailut olivat molemmin puolista kalistelua rakkaustasolla. Loppujen lopuksi tämä luottamuspula riita ajautui niin pitkälle, että hain Jämsän maistraatista eropaperin, jonka allekirjoitimme. Voitte kuvitella asian kohdallenne, mikäli toinen osapuoli ei ole ollenkaan sopimassa juttua. Tämä oli eräs näytös kalisteluista. Todellista eroamista ja toimia yhteisestä kodista muuttamisesta ei ole ollut. Riitely on eri asia kuin eroaminen. Kiitos tämän riidan loppumisesta kuuluu Maijalle ja Leenalle.







Jarmo oli avioerolla uhkailleessaan uhannut myös jättää Paulan ja Liisan täysin ¿puille paljaille¿. Jarmo oli myös sanonut, että hän ei eroamisen jälkeen pitäisi enää mitään yhteyttä Liisaan. Nämä uhkaukset olivat Paulalle sellaisia, että ne varmasti satuttivat häntä kaikista eniten.







Vakavat riidat







Meillä on ollut 3 vakavaa riitaa, jotka on loppujen lopuksi käyneet ¿rakkaustasolla¿,







1. Hääkriisi



2. Lapsikriisi



3. Luottamuskriisi, joka oli kaksiosainen



Liisa ja Jarmo tilanne



Kuhmoisten tilaisuus







1. Hääkriisissä oli pankin kanssa neuvoteltu talorahoituksesta, mutta velkaa ei oltu tehty. Tällöin kalisteluun ei käytetty rahaa eikä lapsia.



2. Lapsi kriisissä olen käyttänyt kalistuksena sitä, että talo ei tule menemään puoliksi. Liisaa ei vielä tuolloin ollut. Tällöin avioliitto oli vielä hyvin tuore.



3. Luottamuspulakriisin ensimmäisessä vaiheessa, ennen kuin näytösluontoisesti allekirjoitimme eropaperia sovimme myyvämme aluksi kodin, jolla tapaa olisimme varmistaneet Paulan eduskuntavaalikampanjan jatkumisen. Nyt kalistelu taktiikka oli tehdä ero sovussa, jos luottamusta ei kerta ollut.







Luottamuspulakriisin toisessa vaiheessa kun Paula teki lähtöä ¿retkeilemään¿, sanoin, että jos nyt lähdet ei takaisin ole tulemista. Halusin keskustella asioista ja lopettaa riitelyn. Johon paula vastasi, että saan pitää Georgen ja, että hänellä on Liisasta lääkärin todistus. Mistään muista asioista ei keskusteltu eikä riidelty tässä.







Olimme kummatkin sitä mieltä, että parisuhde-, avo- tai avioerot lapsiperheiden olivat valitettavia, äärimmäinen ratkaisu. Ja, että ihmisten ei pidä luovuttaa liian helpolla. Kriiseissä oli kyettävä tekemään töitä ja aina ajateltava lapsen etua. Pidimme erikoisena lapsen edun jättämistä eroissa toissijaiseksi. Pidimme tärkeänä sitä myös, että eroamisiin ei saisi liittyä kolmatta osapuolta, sillä silloin menetetään kriisinhallinta.







Meidän mielestämme yhteishuoltajuus oli eronneiden lapsiperheiden kohdalla oli useasti paras ratkaisu ja se, että mikäli erota täytyy sen on hyvä olla kaikkien edun mukaista ja se on hyvä tehdä harkitusti ja sovinnollisesti. Näistä asioista olimme keskustelleet muissa yhteyksissä monesti ¿ tietenkään ei omissa riidoissamme.







Minulle Paula ei koskaan kertonut pelkäävänsä Jarmoa. Muille tiedän hänen asiasta kyllä kertoneen. Itse pelkäsin ehkä enemmän Liisan puolesta, kuin Paulan. Tämä siitä syystä, että Jarmo ei mielestäni koskaan ollut todellinen rakastava isä Liisalle. Muistan, että Liisan synnyttykin Jarmo kanteli Liisaa Sairaalassa aivan kuin ¿tarjotinta¿ toisen käden varassa.







Miksi Paulan olisi pitänyt pelätä?







Yritän ymmärtää tässä murheessa Antin kommentoinnin. Silti en itse menisi kenenkään rakkautta toiseen ihmiseen, lapsiin, perheeseensä, sukulaisiinsa arvioimaan. Mielipiteesi on loukkaava, mutta tilanteen huomioon ottaen ja Sinut tuntien ymmärrän. Itse asiassa tässä ei varmaan oltaisi jos en olisi rakastanut Paulaa ja Liisaa. Toivon, ettette paaduttaisi sydämiänne.