Jotenkin katkeraa se

Että kun elämässä tulee onnellinen asia, niin sitten tulee samaan aikaan suurta huolta ja murhetta. Miksi, voi miksi ei saisi joskus vaan iloita ja nauttia. Olen aina huolehtinut lähipiirin ihmisistä, auttanut, tukenut äärirajoille asti. Nyt kun olisi minun vuoro olla onnellinen, niin en saa sitä olla, vaan joudun taas kantamaan huolta ja vastuuta toisista. Tilanne eskaloituu juuri silloin. 

Onko tuttua vai onko tää vain mun kohtalo?