Montako lasta, miten jaksat? Onko omaa aikaa lainkaan?

Jaksaminen on ollut äärirajoilla vauvan korvakietteen ja taaperon uhman takia, mutta nyt näyttää jo paremmalta....eli jaksanut olen, koska mulla on niin ihana ja osallistuva aviomies sekä mummut ja papat lähellä.

eli mies kyllä hoitais lapsia iltaisin että pääsisin jumppaan ymv. mutta olen toivottoman laiska lähtemään ja toisalata nyt kun lapset on pieniä tuntuu hyvältä olla heidän kanssaan (olen päivät töissä ja lapset hoidossa)

Omaa aikaa revin itselle iltaisin ja joskus näin päivisin kun pienin nukkuu ja isommat leikkivät keskenään + joskus kun isovanhemmat haluavat muksut luokseen muutamaksi tunniksi.

Kaksi lasta, 1v ja 4v, hoitovapaalla. Omaa aikaa rajallisesti, mutta jaksan ihan hyvin, kun tiedän sen olevan väliaikaista. Minulla ei ole säännöllisiä omia harrastuksia, mutta käyn usein viikonloppuisin kaupungilla yksin muutaman tunnin (tai vain yhden lapsen kanssa - sekin on luksusta :). Ehkä kerran kuudessa viikossa käyn ulkona ystävien kanssa (syömässä, baarissa, elokuvissa). Ihaninta olisi olla joskus yksin kotona. Olla vaan ja möllöttää :)

Johtuen unettomista öistä ja täydellisestä oman ajan puutteesta.

mutta en sitä kaipaa miehen kanssa iltaisin vietetyn kahdenkeskisen ajan lisäksi.

oma aika, mitä se on? Jaksminen on vedetty niin äärirajoille että on ihme että en uskalla mennä lääkäriin kun tiedän että laittaisivat sairaslomalle. Mä kun en tarvi lomaa töistä vaan kotoa...



Luulen että oma aika ja jaksaminen on paljon kiinni miehen aktiivisuudesta. Mun mies on työnarkomaani ja kotona pata-laiska (ei ollut ennen) joten kaikki on mun harteilla :(

Kolmivuorotyö ja mies, joka ei juuri osallistu. Ainutta mummoa kiinnostaa vaan miehet. Omaa aikaa on todella vähän, lenkillekin on pakko tunkea lapsi rattaisiin. Niin, joo omaa aikaa on mulla se kun käyn kaupassa tai siivoan. Silloin mies voi katsoa lapsen perään...

Ihan hyvin jaksan vaikka omaa aikaa ei juuri ole. Ei isovanhempia, mies yrittäjä ja tekee töitä 6 pvää / vko. Kolmatta lasta yritetään.

Jaksan välillä paremmin välillä huonommin, mutta päivä kerrallaan kuitenkin vaan painetaan eteenpäin. Omaa aikaa ei juuri ole, mutta olen sitä oppinut vaatimaan ja järjestämään. Jaksamista auttavat innokkaat mummot ja isomman lapsen osa-aikainen hoito.

Omaa aikaa joka toinen viikonloppu..

Vierailija:

oma aika, mitä se on? Jaksminen on vedetty niin äärirajoille että on ihme että en uskalla mennä lääkäriin kun tiedän että laittaisivat sairaslomalle. Mä kun en tarvi lomaa töistä vaan kotoa...

Luulen että oma aika ja jaksaminen on paljon kiinni miehen aktiivisuudesta. Mun mies on työnarkomaani ja kotona pata-laiska (ei ollut ennen) joten kaikki on mun harteilla :(

Ihan samanlainen mies mulla. Lapsia tosin kaksi. Ei yhtään omaa aikaa. Nyt isompi katsoo videoita ja imetän pienempää. Meillä mies ei osallistu lastenhoitoon koska hän käy töissä. Haluaa jakaa työt miesten ja naisten töihin. Aikaisemmin osallistui, mutta nyt alkaa olla samanlainen kuin isänsä. Välillä mietin eroa kun puoliso pännii.

ja ihan hyvin jaksan kiitos kysymästä, kolmas lapsemme syntyy kesällä. Omaa aikaa on iltaisin, päivisin olen pikkusen kanssa kotona. Iltaisin miehen töistä tultua voin tehdä mitä huvittaa. Nykyisin kyllä jään kotiin perheen kanssa, tehdään sitten juttuja yhdessä.



Voi olla et vauvan synnyttyä väsymys pukkaa päälle, mutta se on vain pieni hetki elämässä.En valita.

Hyvin jaksan, paremmin kuin esikoisen vauva-aikana, vaikka hänkin oli helppo vauva. Nyt on jo niin tottunut siihen, että jatkuvasti joku vaatii jotain. Olen hyvin onnellinen tästä elämäntilanteesta, tunnen itseni tarpeelliseksi!



Omaa aikaa on lasten päiväunien aikaan (eli just nyt) ja iltaisinkin sitä saisin, jos haluaisin. Minulla on siis perheen huomioiva mies :-)

kolmatta lasta ei sentään kyllä tule. Sitten jäätäisiin jaksamisen suhteen jo maksumiehiksi.

Miksen jaksais? Hoidan omia lapsiani kotona ja nautin siitä täysin jopa kaikkine kiukutteluineen ja yöherämisineen. Omaa aikaa saan kun lapset nukkuu päikkäreitä jos sattuu nukkuun samaan aikaan. Mieskin hoitaa lapsia jos mulla on iltasin jotain omia juttuja. Mutta pärjäisin ilman omaakin aikaa. Nyt on mun aikani olla äiti, kyllä sitä omaa aikaa oli ihan tarpeeks paljon ennen äitiyttä :)

Jaksaminen alkaa olla jo ihan ok. Kerran kuussa on vapaailta, kun lapset mummolassa. Muuten olen heidän kanssaan 24/7. Olen yh.

Omaa aikaa olen saanut aina kun olen sitä halunnut. Lapset on tällä hetkellä iältään 13-vuotta ja 8-vuotta.

Jaksan paremmin NYT työssäkäyvänä kuin kotirouvana ( jolloin päivystin 24 h/ vrk yksin...tai ainakin senNIIN koin )



eli NYT lapset ma-pe päiväkodissa,



mieheni erittäin työroientoitunut, ja jaksan paremmin, kun palkkaan ainakin kerran kuukaudessa lastenhoito- ja siivousapua viikonloppunakin



toinen lapseni pitkäaikaissairas, mikä tekee arjen haastavaksi.



jaksan, kun päätän jaksaa



pullaa en leivo enkä juuri mitää gourmet ruokia laita enkä vieraita kutsu



-eli en mitään ylimääräistä kuormitusta arkeeni ota



- yöt nukun hyvin ja pdän työstäni yli kaiken-

naisverkostoni tukee ja sairaan lapsen terveydenhuollon ja päivähoidon verkosto sekä vertaistukiryhmät: sekä muutama luottoystävä)

Nuorin on 2 kk ja kolme muuta alle kouluikäistä. Kaksi vanhinta on koulussa.



Päivät menee ihan leppoisasti kun on helppo ja tyytyväinen vauva, vain yksi uhmis ja kaksi isompaa " kotilaista" jotka leikkivät todella hyvin yhdessä. Eivät juuri edes kinastele.



Omaa aikaa - no, tässähän juuri istun koneella...kaksi pienintä nukkuu ja kaksi keskimäistä leikkivät leikkejään. Koululaiset vielä koulussa. Omaa aikaa saan myös aina kun haluan, lähtemällä jonnekin.