Lue keskustelun säännöt.
Mikä hitto mua vaivaa?
22.02.2026 |
Olen 36v nainen. Hyvässä parisuhteessa. Meillä on myös lapsi
Riidat. Ei tarvitse olla edes kummoinen riita niin alan välittömästi miettiä eroa vakavissani. Koko suhde tuntuu surkealta ja tuntuu että riitelisimme ihan kokoajan. Vaikka tämä ei ole totta. Riitoja on ollut vuosien varrella ehkä 10 kertaa.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kuukautiskierron kanssa tekemisissä
Pari tai yksilöterapiaan ja äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nautit peräsuolen laskeumasta?
Sä nautit tälläisen viestin kirjoittamisesta. Toivottavasti olet 12v. Muuten olet melko lapsellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
epävakaa persoonallisuushäiriö
Näkyiskö tämä muussa elämässä selviämisenä?
Voi näkyä tai sitten ei. Epävakaa voi pärjätä ihan hyvin muussa elämässä . Koska osaa hallita tunteitaan kun tilanne vaatii.Tietysti tämä on erittäin raskasta ja näkyy sitten muissa asioissa helposti.
Mulla sama, paitsi että suhde ei ole ollut kaikilta osin hyvä koskaan. On ollut etenkin henkistä väkivaltaa, lisäksi luottamusta ei ole. Mutta aina riidassa tuntuu että tämä oli tässä. Ei pysty jotenkin asettamaan mittasuhteita yksittäiselle riidalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on siis sinun syytäsi: mies haluaisi hyvän suhteen, sinä et. Päätä nyt yön aikana, haluatko erota vai jatkaa suhdetta. Heti aamulla etsit uuden asunnon tai soitat kirkon parisuhdeterapiaan.
Juuri näin. Mies ei pilaa, ap pilaa. Oli perimmäinen syy toimintaan mikä hyvänsä, syy on ap:ssa. Ap ei suostu keskustelemaan miestä painavasta asiasta vaan heittää hanskat tiskiin ja haluaa mieluummin erota. Hän ei tunnu myöskään kykenevän näkemään omaa vastuutaan tilanteesta.
Epäilisin persoonallisuushäiriötä, koska sellainen tekee ihmisistä patologisen kyvyttömän nähdä omaa osuuttaan. Myös alkuvaiheen ongelmallinen käytös kielii syvistä ongelmista. Miksi hän ylipäätään on nykyisen miehensä kanssa, kun muut kiinnostivat?
Uskon, että ap:n miehen kannalta olisikin parempi erota, niin voisi joskus saada tasapainoisen ja keskusteluun kykenevän puolison, mutta koska heillä on lapsi, niin on aika surullinen ja vaikea tilanne. Ap terapiaan nyt ainakin ensin. Yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on siis sinun syytäsi: mies haluaisi hyvän suhteen, sinä et. Päätä nyt yön aikana, haluatko erota vai jatkaa suhdetta. Heti aamulla etsit uuden asunnon tai soitat kirkon parisuhdeterapiaan.
Juuri näin. Mies ei pilaa, ap pilaa. Oli perimmäinen syy toimintaan mikä hyvänsä, syy on ap:ssa. Ap ei suostu keskustelemaan miestä painavasta asiasta vaan heittää hanskat tiskiin ja haluaa mieluummin erota. Hän ei tunnu myöskään kykenevän näkemään omaa vastuutaan tilanteesta.
Epäilisin persoonallisuushäiriötä, koska sellainen tekee ihmisistä patologisen kyvyttömän nähdä omaa osuuttaan. Myös alkuvaiheen ongelmallinen käytös kielii syvistä ongelmista. Miksi hän ylipäätään on nykyisen miehensä kanssa, kun muut kiinnostivat?
Uskon, että ap:n miehen kannalta olisikin parempi erota, niin voisi joskus saada tasapainoisen ja keskusteluun kykenevän puolison, mutta koska heillä on lapsi, niin on aika surull
Muuten samaa mieltä mutta terapiaan miehen kanssa. Epävakaa hakee jatkuvaa hyväksyntää. Hän hakee sitä myös terapeutilta. Lopputulos on se että hän alkaa tarinoida siellä suhteen ongelmista. Syyllistäen miestä ongelmistaan.
Mun suhteessa kävi näin. Viimein mentiin terapiaan yhdessä niin tuntui että mies on valehdellut tuntikausia ja minä olen ongelma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän siltä, että sinussa yhdistyy ehkä useampi juttu.
Vaikket uskonut hormoneihin, niin hanki pieni päiväkirja, johon joka päivä kirjaat parilla lauseella fiilikset. Ja samalla lasket siihen kuukautiskiertoa. Puolen vuoden päästä teet yhteenvedon, että mihin kohtaa osuu ne ajatukset, kun mietit eroa.
Melko varmasti on myös jotain lapsuustraumaa. Se ei vaadi mitään selkeää, vaan voi olla useasta asiasta koostuva. Oliko teillä kotona riitoja, ristiriitoja, joita opit pelkäämään? Epäjohdonmukaisuutta? Tai oliko niin hissukkameininki, että panikoit heti, jos tulee riita, koska et ole tottunut? Alistiko toinen vanhemmistasi toista? Jostain syystä et uskalla käsitellä vaikeita tunteita ja pelkäät riitoja jopa niin paljon, että eroat mieluummin. Se ei ole normaalia.
Jotain olet myös törttöillyt suhteen alussa. Se on voinut aiheuttaa puolisollesi trauman. Samoin suhteeseenne. Sinä pistät pään pensaaseen etkä ota vastuuta. Jätät kumppanisi yksin asian kanssa, vaikka hän ei ole siihen syyllinen. Ota vastuu ja käsittele asia. Älä ole pelkuri.
Menkää sinne paritetapiaan nyt joka tapauksessa, erositte tai ette. Älä ainakaan aloita uutta suhdetta, ennen kuin parannat itsesi. Myönnä ensin kumppanillesi, että et ole ihan kunnossa.
Ja lopeta erolla uhkailu. Se on todella syvältä ja aiheuttaa sen, ettei kumppanisi voi olla koskaan vapaasti oma itsensä kanssasi. Kohta hän kirjoittaa tuolla ketjussa "Miksi en saa mitään aikaiseksi kun mieheni on kotona", mutta miespuolisena vaimostaan.
50.
AP. Tämä tapahtui meidän pariterapiassa. Mies sanoi juuri tätä samaa. Hänen mielestään aloin keksiä ongelmia mitä meillä ei edes ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuommonen suhde nuorempana, koko ajan tunne ettei suhde kehity vaan alkaa aina alusta että ollaanko yhdessä vaiko ei . Kauhean stressaavaa ja vertasin itseäni muihin pareihin joiden suhteet etenivät meillä ei. Lopulta revin itseni irti, oikeasti revin kun en muuten olisi selvinnyt järjissäni.
Nyt ajattelen että hyvä kun jaksoin ja kykenin eroon. Normaali suhde ei ole tuommoinen .
Minulla on nyt tuollainen suhde. Voiko yli 40v odottaa, että suhde etenee? Tuntuu, että pitäisi tyytyä "tapailuun" ja tuo ollako vai eikö olla aktivoituu joka riidasta. Joita ei miehen mukaan saisi olla, pitäisi ollavain kivaa, kun tapaillaan.
Kaipaan yhteistä arkea ja kumppania, en pientä kivaa.
AP:n tapauksessa luulen rakkauden puuttuvan.
En tiedä mikä sinua vaivaa, mutta pettäminen voi auttaa. Se on elämän suola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kannattaa kokeilla irtautumista parisuhteesta lyhyeksi aikaa, ja tarkastella onko sitä, mitä mahdollisesti kaipaa jossain muualla. Voi huomata, että se mitä jo on, onkin parasta, mitä on saatavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuommonen suhde nuorempana, koko ajan tunne ettei suhde kehity vaan alkaa aina alusta että ollaanko yhdessä vaiko ei . Kauhean stressaavaa ja vertasin itseäni muihin pareihin joiden suhteet etenivät meillä ei. Lopulta revin itseni irti, oikeasti revin kun en muuten olisi selvinnyt järjissäni.
Nyt ajattelen että hyvä kun jaksoin ja kykenin eroon. Normaali suhde ei ole tuommoinen .
Minulla on nyt tuollainen suhde. Voiko yli 40v odottaa, että suhde etenee? Tuntuu, että pitäisi tyytyä "tapailuun" ja tuo ollako vai eikö olla aktivoituu joka riidasta. Joita ei miehen mukaan saisi olla, pitäisi ollavain kivaa, kun tapaillaan.
Kaipaan yhteistä arkea ja kumppania, en pientä kivaa.
AP:n tapauksessa luulen rakkauden puuttuvan.
AP. Kun ei puutu. Rakastan paljon. Siksi haluaisin tämän loppuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus kannattaa kokeilla irtautumista parisuhteesta lyhyeksi aikaa, ja tarkastella onko sitä, mitä mahdollisesti kaipaa jossain muualla. Voi huomata, että se mitä jo on, onkin parasta, mitä on saatavissa.
Ei ehkä silloin kun lapsi 1v.
Riitaisa ja sanaherkkä ihminen on itsekäs, sellainen henkilö ei osaa painaa asioita villaisella, ei osaa ohittaa asioita pelkällä olankohautuksella ja antaa toisen olla sitä mieltä mitä on, vaan hänen pitää aina saada sanoa oma mielipiteensä julki tai olla oikeassa.
Sietokykyä ja kärsivällisyyttäkin voi kuitenkin oppia harjoittelemalla. Kun alkaa ärsyttämään, voi tietoisesti koittaa olla osoittamatta sitä.
Kukaan ei yksin riitele, ainakaan kovin montaa minuuttia. Kysymys on siis siitä, kumpi osapuolista osaa laskea aseensa, ei suostu provosoitumaan ja ottamaan riitahaastetta vastaan.
Oma miesvainaja oli sellainen, jota ei saanut sitten millään kiukustumaan. Jos itseäni suututti, niin sitten sain tiuskia ja paiskoa ovia ihan vaan yksikseni niin kauan, että kiukkuni meni ohi. Joskus kysyinkin siipalta, että miksi hän ei reagoi mitenkään suuttumukseeni. Hän vastasi, että hän ajattelee niin, että kyllä se siitä ohi menee itsekseen. Niin kuin menikin.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei yksin riitele, ainakaan kovin montaa minuuttia. Kysymys on siis siitä, kumpi osapuolista osaa laskea aseensa, ei suostu provosoitumaan ja ottamaan riitahaastetta vastaan.
Oma miesvainaja oli sellainen, jota ei saanut sitten millään kiukustumaan. Jos itseäni suututti, niin sitten sain tiuskia ja paiskoa ovia ihan vaan yksikseni niin kauan, että kiukkuni meni ohi. Joskus kysyinkin siipalta, että miksi hän ei reagoi mitenkään suuttumukseeni. Hän vastasi, että hän ajattelee niin, että kyllä se siitä ohi menee itsekseen. Niin kuin menikin.
Ei näitä meidänkään juttuja voi oikein sanoa edes riidaksi. Ei olla taidettu koskaan sanoa toisillemme edes pahasti. Tai korotettu ääntä.
10 riitaa vuosien varrella? Tuohan on todella vähän.
Asennevamman diagnosoin sinulle.
Ei ole kuukautiskierron kanssa tekemisissä