Mitä ajattelette ihmisestä, joka ei ikinä juorua kestään?

Tiedän että mua pidetään ylpeenä ym. kun en lähde mukaan noihin juttuihin=/ En vain jaksa tuollaista. Jos on sanottavaa sanon suoraan asianomaiselle.

joskus sorrun juoruilemaan...

yleensäkin toisten asioiden pohtiminen olipa ne sitten positiivisia tai negatiivisia, on juoruilua eikä oikeastaan kuuluisi muuta kuin asianomaisille itselleen.

Valitettavasti itse en kuulu tuohon joukkoon. Sorrun juoruiluun.

Muutaman kerran olen jäänyt miettimään jotain mukavaa ihmistä ja huomannut, että tosiaan ei puhu pahaa kenestäkään ikinä. Siinä kai se mukavuuden " salaisuus" :-)

porukassa vain henkilökohtaisesti asianomaiselle. Se sitten ehkä koetaan " vaikeaksi" . Toisaalta hyviäkin " tuloksia" olen saanut aikaan sillä, että sanon suoraan. Eräs työtoveri (vanhempi) kaiveli minun töitäni ja oli ns. esimieheni vaikkikin samassa asemassa. Sanoin hänelle ihan suoraan, etten pidä tästä tilanteesta. Ehkä tämä vanhempi ei ollut tajunnut toimintaansa, koska ääni kellossa muuttui. Ja me olemme tosi hyvä työtoverit nykyään :)



ap

mielestäni sillä ei saavuta mitään muuta kuin menettää oman maineensa. Pelkään, että toiset voivat luulla minun pitävän itseäni muita parempana, jos en lähde mukaan juoruiluun, mutta so what. Jos juorupiiri sulkee minut ulkopuolelle tämän takia, en todella heidän seuraansa kaipaisikaan. Ikäväähän se on, jos työpaikallaan joutuu tämän takia syrjityksi.

Mä olen aina ollut lähtemättä mukaan juorukerhoihin - ja jotenkin on aina tullut tunne että muut ajattelisivat minun olevan se huono ihminen kun en jaa tietämiäni " herkkuja" heidän kanssaan. En tosin ole kuunnellut heidänkään " kuumia" juoruja...



Mukava kuulla että jotkut näyttävät ihailevan tätä juoruamattomuutta :o)