Lue keskustelun säännöt.
Miten te kiusaajalapsen vanhemmat löydätte tasapainon?
21.02.2026 |
Haluaisin avata keskustelun aiheesta, joka on monelle vanhemmalle suuri häpeä ja vaiettu taakka. Meillä on perheessä tilanne, joka pohjaa todellisiin tapahtumiin, ja olen aivan loppu.
Meillä on kaksi lasta, joilla on ollut samanlainen kotikasvatus. Olemme tehneet parhaamme, tarjonneet turvallisen kodin ja rajat. Silti toinen lapsistamme alkoi oireilla jo päiväkodissa: hän otti tavaroita muilta ja sai raivokohtauksia. Kotona hän on voinut olla maailman miellyttävintä seuraa, mutta koulussa ongelmat ovat pahentuneet vuosi vuodelta. Nykyään hän kiusaa muita ja on väkivaltainen.
Olen kokeillut kaiken: puhelin on otettu pois, netti on poikki, on kotiarestia ja loputtomia yrityksiä keskustella. Vastassa on vain seinä. Lapsi pistää kädet puuskaan, tuijottaa vihamielisesti eikä sano sanaakaan. Sama seinä on vastassa koulun psykologilla ja kuraattorilla.
Lastensuojelu neuvoo vain löytämään lapsesta hyviä puolia ja kannustamaan. He sanovat, että lapselle on tärkeää kokea vanhemman rakkaus. Mutta miten näytät rakkautta ihmiselle, joka tekee hirveitä asioita muille?
Pinnan alla se rakkaus on. Menen välillä teini-ikäisen lapseni huoneeseen tämän nukkuessa, silitän hiuksia ja itken hiljaa. Haluan ymmärtää, haluan auttaa, haluan ottaa syliin. Mutta heti kun hän herää, kädet menevät puuskaan ja silmiin syttyy viha. Silloin se rakkauden tunne katoaa ja tilalle tulee vain uupumus ja neuvottomuus.
Kysynkin teiltä muilta samassa tilanteessa olevilta:
Miten te löydätte tasapainon sen välillä, että rakastatte lastanne, mutta inhoatte hänen tekojaan?
Miten jaksatte sitä seinää, kun mikään puhe tai rangaistus ei mene perille?
Miten olette selvinneet siitä syyllisyydestä, vaikka tiedätte tehneenne parhaanne?
Kommentit (19)
Mä menisin kouluun mukaan vahtimaan miten päivä sujuu, siihen on oikeus ja sanoisin lapselle että teen sen uudelleen jos huonoa käytöstä ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hiippaile lapsen huoneeseen kuin hän nukkuu. On hyväksikäyttöä koskettaa ihmistä kun hän ei sitä halua, siitäkin huolimatta että hän nukkuu.
Teinin kuuluu itsenäistyä ja on normaalia että hän ei halua vanhemman kosketusta tai syliä.
Veikkaan että kyseessä esikoinen?
Vaikka vanhemmat sanoo että molemmat kasvatettu samalla tavoin, tämähän ei pidä paikkaansa.
Esikoinen on saanut olla ainoa lapsi jonkin aikaa. Tämä vaikuttaa suuresti persoonaan.
Käykää aina opettajan kanssa yhdessä jutellen tilanteet läpi, kiusaaja ja kiusattu mukaan. Lapsen pitää saada riittävästi tukea asioiden selvittämiseen. Mikä ärsytti ja miksi kiusasi. Pyydetään anteeksi toiselta. Mietitään miten voisi toimia kun seuraavan kerran ärsyttää. Voisiko lapsi olla välitunnilla vaikka yksin jossakin luokassa, jos nää on niitä tilanteita mitkä laukaisee kiusaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatus on yksi osa lasta, isompi vaikutus on geeneillä. Onko vanhemmilla geeneissä jotain patologista jonka lapsi on perinyt. Tai onko perheessä ilmapiirissä ollut lapsuudessa jomman kumman vanhemman taholta kiusaamista toista kohtaan. Ei syyttä varoitella muten vanhemman vastuu on lähteä alisteisesta toksisesta suhteesta lapsen vuoksi. Lapsi kärsii ja kasvaa kieroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin enemmän huolestuneita niiden pikkuvanhojen autistìretardien elämästä, joilla ei ole yhtään ystävää koska luonne on kusipäinen ja äärimmäisen rasittava. Kotona ei ole kasvatettu ja mitään ei saa meidän Kiralta kieltää!
Ap, olitko sinä sellainen ruma tyttö jota kaikki muka kIusAsIvAt ja jonka ympärille kokoonnuttiin piiriin nauramaan ja lällättämään? Takuulla olit. Toivottavasti opit edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oma lapsi (tosin paljon nuorempi kuin sinun) on joskus lyönyt toista lasta ja tilanne on ollut se että hän on joutunut puolustamaan itseään, enkä pidä pahana asiana.
Ei ole mitään kiusaamista. On normaalia ryhmän dynamiikkaa että typerät lapset saavat opetuksen muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää. Ainahan hyvä vanhemmuus ei auta, jos ongelma on patologinen. Hyvät vanhemmat voivat saada ilkeän ja pahan lapsen. Tämä lapsi kiusaa myös vanhempiaan. En tiedä mikä siinä auttaa, koska häiriintynyt vaan taistelee kaikkea hänen parhaakseen tehtyä vastaan.
Tämä... Eikä ap:n kaltaisen todellakaan tarvitse hävetä, on selvästi korkea moraali ja tekee kaikkensa. Jotkut lapset vaan ovat valitettavasti jo temperamentiltaan antisosiaalisia. Näihin ei tehoa kuin tarpeeksi raju kuri, toisaalta myös hyvän käytöksen palkitseminen on yhtä tärkeää.
Mulla myös on ollut tuollainen rajaton äiti, joka on tuputtanut väkisin syliä ja läheisyyttä. En ole pitänyt kahdeksaan vuoteen mitään yhteyttä häneen. Onneksi sinunkin lapsesi voi valita tämän kuin hän kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkitsen lasta kun hän on vahva ja itsenäinen eikä vässykkä heittopussi.
Sinä olet tehnyt parhaasi. Et voi enempää tehdä. Ihmisillä on persoonallisuushäiriöitä. Poikasi menee vielä naimisiin ja kiusaa vaimonsa ja lapsensa. Joudut katsomaan kaiken vierestä ja kärsimään. Suosittelen sinun oman mielenterveyden kannalta, että potkaiset häntä persuuksille ja ovesta ulos samantien, kun hän täyttää 18-vuotta. Pidä huoli siitä, että hän ei koskaan kiusaa sinua, sillä vanhemmuuten hänestä voi tulla vaarallinen henkilö. Pidä hänelle rajat sinun kiusaamisesi suhteen.
Jos on liian raskasta, tee lastensuojeluilmoitus. Sen voi tehdä omasta lapsesta.
Lapsi pääsee/joutuu toiseen ympäristöön ja toivottavasti näkee miten hyvä oma koti on.
Selitä hänelle, että sinun omat voimasi ovat loppu, ja annat vastaan vähäksi aikaa toiselle kasvattajalle.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olitko sinä sellainen ruma tyttö jota kaikki muka kIusAsIvAt ja jonka ympärille kokoonnuttiin piiriin nauramaan ja lällättämään? Takuulla olit. Toivottavasti opit edes jotain.
Sanna Ukkolan videohaastattelussa oli tällä viikolla poika joka kiusasi syöpäsairasta tyttöä koulussa ja häpäisi kuolleen tytön muistohetkenkin röyhtäisemällä ja pieraisemalla. Nyt aikuiseksi kasvanut poika syyttää aikuisia jotka eivät tehneet mitään, eivät estäneet eivätkä rangaisseet häntä.
Kumpi sinä olit? Se kiusaava poika vai kuollut tyttö, ja miten sinä kasvatat lapsesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olitko sinä sellainen ruma tyttö jota kaikki muka kIusAsIvAt ja jonka ympärille kokoonnuttiin piiriin nauramaan ja lällättämään? Takuulla olit. Toivottavasti opit edes jotain.
Sanna Ukkolan videohaastattelussa oli tällä viikolla poika joka kiusasi syöpäsairasta tyttöä koulussa ja häpäisi kuolleen tytön muistohetkenkin röyhtäisemällä ja pieraisemalla. Nyt aikuiseksi kasvanut poika syyttää aikuisia jotka eivät tehneet mitään, eivät estäneet eivätkä rangaisseet häntä.
Kumpi sinä olit? Se kiusaava poika vai kuollut tyttö, ja miten sinä kasvatat lapsesi?
Mitähän ne rangaistukset voisivat olla? Ap tuo esille että tilanteen käsittelyssä on jo mukana psykologi, sossu ja kuraattori. Kotiarestia, puhelinta ja nettiä poistettu.
Ikävää. Ainahan hyvä vanhemmuus ei auta, jos ongelma on patologinen. Hyvät vanhemmat voivat saada ilkeän ja pahan lapsen. Tämä lapsi kiusaa myös vanhempiaan. En tiedä mikä siinä auttaa, koska häiriintynyt vaan taistelee kaikkea hänen parhaakseen tehtyä vastaan.