Lue keskustelun säännöt.
Ennakoiva erokeskustelu
19.02.2026 |
Pitäisikö parisuhteessa käydä ennakoiva erokeskustelu jo silloin, kun sitoudutaan toisiinsa erityisesti ennen perheen perustamista?
Eroja tapahtuu paljon, ja osa niistä tulee toiselle täysin yllättäen joskus jopa viestillä. Moni ero hoidetaan tavalla, joka aiheuttaa syvää inhimillistä kärsimystä ja voi heikentää terveyttä, toimintakykyä ja taloudellista tilannetta pitkäksi aikaa. Vaikutukset voivat ulottua myös lapsiin ja näkyä laajemmin yhteiskunnassa.
Voisiko olla järkevää, että parisuhteessa käytäisiin jo sitoutumisvaiheessa keskustelu siitä, miten toimittaisiin, jos suhde joskus päättyisi? Tällaisessa ennakoivassa erokeskustelussa voitaisiin sopia esimerkiksi: miten ero otettaisiin puheeksi, miten toista kohdeltaisiin kunnioittavasti, miten lasten hyvinvointi turvattaisiin, miten taloudelliset asiat hoidettaisiin reilusti ja avoimesti.
Tarkoitus ei olisi ennustaa eroa, vaan luoda turvaa ja vastuullisuutta myös mahdollisen kriisin varalle.
Onko tämä ajatus realistinen vai tuntuuko se suhteelle epäluottamusta lisäävältä?
PS. tein keskustelun aloituksen itse, mutta muokkasin tekstiasun selkeämmäksi tekoälyllä.
Kommentit (16)
Ei tuo ajatus ole uusi. Keskustan kansanedustaja Hilla Kemppi muutama vuosi sitten ehdotti koulujen opetussuunnitelmaan parisuhde- ja perhe kasvatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa tosiaan esimerkiksi vanhemmuussuunnitelma erotilanteissa, mutta sekin on sellainen käytännön asioiden pohjasuunnitelma, miten toimitaan eron hetkellä. Laajempi etukäteissuunnitelma, jossa pohditaan tunteita yms. mahdollisessa kriisihetkessä olisi aika hyvä, kun tunteiden käsittelyä ja pohdintaa ei sekoita kuumentuneet/ kylmentyneet tunteet. Loogisesti ajateltuna tämä malli olisi aika hyvä, mutta vaatisi jonkin verran avoimuutta ja rohkeutta osapuolilta.
Kuulostaa siltä, että toista ei oikeasti kiinnosta pätkääkään 🤔
Tuollainen ennakoiva erokeskustelumalli olisi ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä, jos ihmiset olisivat siihen tarpeeksi kypsiä aikuisia.
Heh, me puhuttiin ja suunniteltiin paljonkin. Kun se ero tuli, menikö mikään niin kuin "sovittiin ja suunniteltiin, ei. :D Ainoa turva eron varalla on pitää se oma taloudellinen selusta kunnossa ja säilyttää se irrallisuus toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ennakoiva erokeskustelumalli olisi ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä, jos ihmiset olisivat siihen tarpeeksi kypsiä aikuisia.
Niin tai sitten painoarvo yleisesti parisuhteelle ei välttämättä ole lopulta niin korkea mitä kuvitellaan, että siihen viitsittäisiin panostaa noin paljoa. Ehkä enemmänkin sellainen "kuuluu mennä pääosin omalla painollaan ja jos ei mene, niin sitten hankitaan uusi".
Tämä on taas tätä naisten ylikouluttautumista parisuhteisiin. Sadut päättyvät aina sanoihin, ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Entä jos ero ei olekaan niin traaginen asia? Sadut loppuvat siihen, mistä arki alkaa. Miksi eroihin suhtaudutaan oikeassa elämässä traagisena poikkeuksena, vaikka ne ovat mitä tavallisin päätös suhteelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjimmiltaan jokainen kai siinä erotilanteessa osoittaa todellisen luonteensa. Esimerkiksi viestillä jättäminen kertoo sellaisesta kusi*päisyydestä, että sen jälkeen on turha odottaa mitään asiallista keskustelua tai sopimista.
Me ollaan käyty tuollainen siinä kohtaa, kun pohdittiin lapsen laittamista alulle.
Suunniteltiin yhdessä talousasiat, miten turvataan kotiin jääneen vanhemman toimeentulo ja elämänlaatu ja myös se, miten toimitaan mikäli tulee ero jossain vaiheessa elämää. Olihan sitä umpirakastuneena hirveää miettiä, ja on vieläkin, mutta mielestäni se oli yksinkertaisesti järkevää. No, lapset on teinejä ja edelleen ollaan umpirakastuneita. Mutta elämästä ei koskaan tiedä mitä se eteen heittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhteutetaan vaikka yksi tunnin kestävä ennakoiva keskustelu seitsemän vuoden suhteeseen, jossa jälkikasvua ja yhteisiä lainoja, ystäviä jne. niin eipä tuo tunteroinen niin paha rasti ole. Jos tuollainen tuntuu liian isolta höpinähetkeltä ajatellen koko perhettä ja taloutta, niin vaikuttaahan se absurdilta. Ei siinä pitäisi ainakaan hävitä mitään. Ellei se keskustelu sitten aiheuta epävarmuutta tai pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas tätä naisten ylikouluttautumista parisuhteisiin. Sadut päättyvät aina sanoihin, ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Entä jos ero ei olekaan niin traaginen asia? Sadut loppuvat siihen, mistä arki alkaa. Miksi eroihin suhtaudutaan oikeassa elämässä traagisena poikkeuksena, vaikka ne ovat mitä tavallisin päätös suhteelle?
Eron voi tehdä niin monella eri tavalla. Traaginen se on, jos suhde päättyy rumasti (pettäminen) tai toiselle osapuolelle yllättäen (tekstiviesti) heikkona hetkenä. Tai jos kyseessä on pitkä suhde monine vaiheineen ja lapsineen sekä yhteisine omaisuuksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että tuollaisen keskustelun kävisivät lähinnä ne jotka eivät tule eroamaan.
Hyvät keskustelutaidot ja toisen vahva huomioiminen kun ennustavat nimenomaan hyvää kestävää parisuhdetta.
Kyllä. Tiedän pariskunnan, jossa kaksi urahenkistä ihmistä meni yhteen. Saivat ensimmäisen lapsensa, jolla oli monenlaista haastetta. Toinen puoliso jäi kotiin helpottamaan arkea. Toinen teki uraa, ja sai siihen erinomaiset edellytykset, koska lapset hoiti toinen. Ei ollut kiinnostunut kodista millään tavalla, puolisossa kiinnosti seksi.
Ajautuivat vuosien saatossa erilleen. Urahenkinen sitten ilmoitti erosta ja toisesta suhteesta viestillä. Oli hyvin yllättynyt, kun toinen ei ollutkaan halukas olemaan ystävä ja luopumaan osuudestaan yhteiseen omaisuuteen.
Hölmöläisten hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan näistä keskustella vaikka maailman tappiin, mutta ne on vaan teoreettisia keskusteluja. Sitten jos ero oikeasti tulee niin siellä onkin enemmän muuttujia kuin mitä aikoinaan on ajateltu.
Tämän keskustelun innoittamana ajattelin tänään käydä tällaisen keskustelun tyttöystävän kanssa. Siis vakavasti harkitsin. Epävarmuus iski noin minuutissa. Aloin miettimään suuttuuko hän, vahingoittaako aihe suhdetta tai kylmentääkö se sitä. Syntyykö keskinäistä epäluottamusta. Siis tällainen suojeluvaisto käynnistyi. Ei tämä olekaan niin helppo juttu mitä sitä teoriassa pohtii. Ainakaan minulle.
En vastaa koska paskoit kyselyn käyttämällä tekoälyä.