Asun kolmatta vuotta maalla ja unelmoin vain Helsinkiin paluusta
Mutta mies ei halua.
Kommentit (33)
Ymmärrän.
Meidänkin maalla asumiskokeilu ajoi minut syvään masennukseen ja siitä olikin vaikea nousta.
Enkä olis noussutkaan ellen olisi päässyt takaisin kaupunkiin.
Helsinki on henkisen vapauden paikka. Maaseutu on vankila. Niin se vain on.
Sulla on oikeus asua missä haluat. Et ole kaksonen joka ei pääse irti miehestä. Suunnittele?
Ota auto pyrstön alle ja hurauta Helsinkiin. Mä puolestani odotan sitä kun pääsen sähköttömälle mökilleni keskelle luontoa. Siellä ihmisen sielu lepää.
En rupeis kyllä omaa elämää pilaamaan ja tuhlaamaan asumalla vuosia jossain missä en viihdy. Maalaiselämä ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
En rupeis kyllä omaa elämää pilaamaan ja tuhlaamaan asumalla vuosia jossain missä en viihdy. Maalaiselämä ei sovi kaikille.
Määritelkää maalaiselämä!
Mitä useampi helsinkiläinen nainen muuttaa pois helsingistä, sitä parempi paikka tämä on. Heidän tilalleen voidaan ottaa ulkomaalaisia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Voi sua Ap. Tiedän ton, se on jotain niin hirveää.
Niinpä. Ainoastaan elämän hankkiminen auttaa.
Jep asuin lapsuudeen maalla ja sen jälkeen kaupunkiin opiskelemaan. Lasten ja miehen haaveen takia asuin uudelleen kymmenisen vuotta maalla tai melkein 20 vuotta. Kun pääsin taas takaisin asumaan kaupunkiin, huomasin kuinka huonosti voin maaseudulla, niin lapsuudessa, kuin aikuisuudessa. Ei enää ikinä en palaa jonnekin takapajulaan vaikka kuinka olisi kaunis luonto.
Suo siellä. Vetelä täällä.
Elämässä on tehtävä kipeitäkin valintoja. Itse muutin maalle 10 vuotta sitten, enkä kaipaa takaisin Helsinkiin asumaan. On siellä mukava välillä pistäytyä.
Lähimmän kaupungin keskusta on täältä n. puolen tunnin päässä. Niin oli stadissakin.
Kaikki on suhteellista!
.
Jaaha...Vai sillä viisii...