Tunne siitä, että elämä meni pieleen....
Olen ollut todella tyhmä elämässä ja tehnyt tyhmiä ratkaisuja. Elin keskiluokkaisessa yltäkylläisyydessä nuorena ja veljeni on menestynyt elämässään. Itse olen se sairastunut luuseri jolla ei ole toivoa joka elää kädestä suuhun tällä hetkellä.
Onko sinulla koskaan ollut samanlaisia tunteita? Ja ehkä vielä laajemmin: miten olette käsitelleet sitä häpeää ja epäonnistumisen tunnetta, kun oma elämä ei mennytkään niin kuin piti? Miten olette oppineet olemaan vertaamatta itseänne sisaruksiin, ystäviin tai siihen omaan vanhaan versioon itsestänne?
Kommentit (8)
En osaa sanoa. Tein sattumalta vastaavanlaisen ketjun kun tuli avioero ja talo piti myydä.
En näe oikein järkeä jatkaa tätä elämää :(
Vierailija kirjoitti:
On ollut sama tunne. Hyvin se meni, mutta satuin sitten sairastumaan vakavasti. Siinä,meni firma ja rahat, nyt on vaan velkaa.
Nuorena kun tein töitä henkilökohtaisena avustajana, tuli vastaavanlainen tapaus vastaan. Oli vielä rahaa jäljellä, mutta aivoinfarktin saatuaan meni liikuntakyky, työ ja ystävät. Iso kiho aikoinaan firmassa, oli todella katkera elämälle.
Kovalla työllä. Luin päivässä ja opiskelin päivässä 14h.
Käännekohta oli tuo missä ap on nyt.
Lopetn kaiken muun paitsi opiskelun ja opiskelin 14h päivässä 12 vuoden ajan.
Menestyin. Armotonta kovaa työtä.
Olen epäonnistunut kaikessa. Töitä en tule koskaan saamaan joten kaikki meni pieleen mitä voi mennä tässä elämässä.
Et ole luuseri. Sairauksillekaan ei voi mitään, ellei ihmeoparannu. Olemme menossa kohti tietoisuutta ja hyväksymistä. Uusia ideoita.
Et ole. Et vaan ole löytänyt sitä omaa uraa.
No, valmistuin 90-laman alussa, kaikki mahd. koitin käydä läpi - ei mitään. Sit gradun ohjaaja sanoi, et kysy PV:lta tai sairaalapuolelta. Soitin molempiin. Oli sitä aikaa, kun Hornetit ostettiin; soitin SpE:aan, hän sanoi, et just nyt ei ole rahaa meillä, mut soita Tikkakoskelle, kun Lennostolla näyttää olevan :) .... Huomasin hänen äänessä sen kateuden/katkeruuden, mutta soitin kumminkin.
Eipä natsannut sekään. mutta sairaalapuolelta natsasi! Sillä puolella tein sitten sen elämäntyön. .... Haluasinko sinne takaisin? - En välttämättä sinne, mutta tuonne sotapuolelle? - Kyllä. ... Miettimisen aihetta ja uravalintoja..
.
Vierailija kirjoitti:
Et ole luuseri. Sairauksillekaan ei voi mitään, ellei ihmeoparannu. Olemme menossa kohti tietoisuutta ja hyväksymistä. Uusia ideoita.
Mitä ihmeen uusia ideoita ja tietoisuutta?
On ollut sama tunne. Hyvin se meni, mutta satuin sitten sairastumaan vakavasti. Siinä,meni firma ja rahat, nyt on vaan velkaa.