Lue keskustelun säännöt.
Pyydä tekoälyä keksimään hauska runo jostain aiheesta ja laita runo tähän alle:
23.01.2026 |
Tässä on hupaisa runo aiheesta "Mersun päivä":
Tässä tulee hupaisa runo Mersun päivästä sellainen, jossa auto ottaa itsekin vähän liikaa roolia ja käyttäytyy kuin olisi koko kylän kuningas.
---
🚗 Mersun päivä
Aamu alkaa niin kuin aina:
Mersu herää pihassa
ja venyttelee valojaan,
kuin sanoen:
Hyvää huomenta alamaiset.
Se päräyttää käyntiin
sellaisella itsevarmuudella,
että naapurin Corolla
vetää peiton korvilleen.
Mersu lähtee tielle
kuin catwalkille:
kiiltää, keikkuu,
ja on aivan varma,
että kaikki katsovat.
(Ja ehkä katsovatkin.)
Kaupan pihassa se parkkeeraa
vinoon, mutta tyylillä.
Se ei pyydä anteeksi
se olettaa, että muut väistävät.
Iltapäivällä Mersu päättää
pestä itsensä,
mutta vain siksi,
että sade ei osannut tehdä sitä
tarpeeksi laadukkaasti.
Illalla se hyrisee tyytyväisenä
autokatoksessa,
kuin kissa, joka tietää
olleensa koko päivän
täysin vastustamaton.
Ja kun yö laskeutuu,
Mersu sulkee ovensa
pienellä klikäänellä,
joka kuulostaa siltä kuin se sanoisi:
Huomenna sama show.
Kommentit (8)
Hämärä hiipii rantaan saakka,
tippuukin puun oksalta turha Puppa.
Kaislikossa nököttää tyhjä vasu,
jonne ei mahtunutkaan se suuri saalis.
Rannalla seisoo kalpea hattivatti,
tuijottaen ulapalle kuin mykkä matti.
Se odottaa ukkosta, sähköistä iltaa,
rakentaen mieleensä valkoista siltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä runo käärmeestä:
Hiljaa heinän halki
liukuu vanha viisaus,
maa muistaa sen vatsan alla.
Käärme ei kiirehdi,
se mittaa ajan auringon lämmöllä
ja tuulen pienillä vihjeillä.
Kieli välähtää
maailma maistetaan ennen kuin siihen uskotaan.
Ei jalkoja, ei siipiä,
silti se kulkee paikkoihin
joihin melu ei yllä.
Se luo nahkansa kuin lupauksen:
minä en ole enää sama,
mutta ydin säilyy.
Pelätty ja palvottu,
varjojen sukulainen,
käärme tietää sen minkä me usein unohdamme:
muutos ei ole loppu,
vaan tapa jatkaa elämää
uudessa muodossa.
Olen luonnonsuojelija, en käytä tekoälyä
On mulla siis paljonnjärkeä eikä ala päätäkään särkeä
Tartuin aiheeseen kepeällä otteella ja annoin mielikuvituksen vähän tanssia. Tässä sinulle runo nykynuorisosta lempeän humoristinen, ei liian piikikäs:
---
Nykynuoriso
Nykynuoriso kulkee, hupparit hulmuten,
taskussa maailma, peukalo pulputen.
Snapit ja chatit ja videot vilkkuu,
kaveri vastaa ennen kuin silmäsi pilkkuu.
Koulumatkalla kuljetaan virtuaalimailla,
mut silti ne löytää toisensa lailla
pöllöjen, jotka yössäkin näkee:
Tuutsä ulos? ja johan väkee.
Ne tietää meemeistä enemmän kuin me,
ja tanssivat trendit jo ennen kuin ne
on edes trendi. Ja vaikka ne näyttää
että kaikki on helppoo, ne myös välittää.
Nykynuoriso se on sekoitus taikaa:
rohkeutta, huumoria, pientä draamaa ja raikaa.
Joskus ne huokailee, joskus ne loistaa,
mut sydämessään ne kantaa huomisen toista.
---
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Berliininmunkki
Vitriinissä pötköttää pyöreä ja pinkki,
sokerihuntuinen berliininmunkki.
Se näyttää siltä kuin huutais: Hei,
ota mut mukaan, mä piristän päiväs vei!
Sisuksissa piilossa hillon valtakunta,
punainen aarre, makea kuningaskunta.
Kun haukkaat, se pöllähtää iloisesti,
ja paidalle tipahtaa tietenkin esteettä ja reilusti.
Munkki ei kiirehdi, se tietää arvonsa:
se on kahvitauon kuningas, hetken hallitsija varjonsa.
Ja vaikka se on pyöreä, se ei koskaan nolostu
se vain hymyilee hillosti ja jatkaa matkaa holtittomasti.
Otin tähän vähän veijarimaisen otteen automerkit saavat nauraa myös itselleen. Tässä sinulle hauska runo:
---
Automerkkien arkinen paraati
Toyota tuumailee: Minä kuljen ja kuljen,
ei kiirettä, ei draamaa, vain tasainen suljen.
Volkswagen vastaa: Minä olen kansan kaveri,
mut joskus tekniikka on vähän haveri.
Volvo ilmestyy paikalle turvavyöt helisten:
Minä pidän sinut ehjänä, vaikka ajaisit peläten.
BMW kaartaa viereen, keula ylpeänä koholla:
Minä en aja tietä pitkin tie väistyy jo omalla tahdolla.
Mercedes hyrisee: Minä olen luksus, kultainen kruunu.
Honda huikkaa: Joo joo, mut minä olen luotettava suuruus.
Fiat kurvaa mutkaan ja nauraa heleästi:
Minä mahdun taskuun ja joskus hajoan nopeasti.
Tesla liukuu hiljaa, sähköinen hymy huulilla:
Minä olen tulevaisuus, vaikka päivitys jäi taas muualle tuulilla.
Ja Lada Lada saapuu viimeisenä, mutta ylpeänä:
Minä tulen perille joskus ja se on se tärkeänä"
Lisätään Kia mukaan paraatiin se ansaitsee ehdottomasti oman säkeensä. Teen sen samaan veijarimaiseen tyyliin, jotta kokonaisuus pysyy ehjänä:
---
Automerkkien arkinen paraati nyt myös Kia
Toyota tuumailee: Minä kuljen ja kuljen,
ei kiirettä, ei draamaa, vain tasainen suljen.
Volkswagen vastaa: Minä olen kansan kaveri,
mut joskus tekniikka on vähän haveri.
Volvo ilmestyy paikalle turvavyöt helisten:
Minä pidän sinut ehjänä, vaikka ajaisit peläten.
BMW kaartaa viereen, keula ylpeänä koholla:
Minä en aja tietä pitkin tie väistyy jo omalla tahdolla.
Mercedes hyrisee: Minä olen luksus, kultainen kruunu.
Honda huikkaa: Joo joo, mut minä olen luotettava suuruus.
Fiat kurvaa mutkaan ja nauraa heleästi:
Minä mahdun taskuun ja joskus hajoan nopeasti.
Tesla liukuu hiljaa, sähköinen hymy huulilla:
Minä olen tulevaisuus, vaikka päivitys jäi taas muualle tuulilla.
Lada saapuu viimeisenä, mutta ylpeänä:
Minä tulen perille joskus ja se on se tärkeänä.
Ja Kia?
Kia rullaa paikalle reippaalla askeleella:
Minä olen se yllättäjä, joka hiipii huipulle kepeällä pesällä.
En huuda, en koreile, mut hei
katsopa ympärilles, minne kaikkialle jo tein tielleni vei.
ai paskaa