Haluan eroon miehen ex -pakkomielteestä

Tiedän, että tulen saamaan ilkeilyä osakseni. Kirjoitan nyt kuitenkin siinä toivossa, että joku olisi kokenut samaa ja ehkä jopa osaisi sanoa jotain lohduttavaa.

Olen viisikymppinen eronnut nainen, ja kolme vuotta olen ollut naimisissa uuden miehen kanssa. Rakastan häntä enemmän kuin olen rakastanut ketään koskaan. Tiedän hänen rakastavan minua. Olemme onnellisia yhdessä, en keksi mitään erityistä hiertämisen aihetta, PAITSI asian, joka pilaa elämäni.

Olen kehittänyt itselleni pakkomieltteen miehen eksästä, jonka kanssa hän oli muutamia vuosia ennen meidän tapaamistamme muutaman vuoden. EN ole mustasukkainen sillä tavalla, että pelkäisin miehen haikailevan hänen peräänsä, en ainakaan tunnista sellaista. En pelkää miehen menemisiä tai ajatuksia. Jotenkin en voi vain lakata ajattelemasta tuota eksää ja vertaamasta itseäni häneen. Häviän joka saralla. 

Eksä tulee ajatuksiini monta kertaa päivässä. Heikolla hetkellä menen katsomaan hänen somensa ja kauniit kuvansa,  vaikka tiedän sen tuntuvan kamalalta heti perään. En tiedä, mitä ajattelen hänestä, mutta en voi lakata ajattelemasta. Ihan kuin joku pakkomielle! Enemmän kuin mitään muuta tahtoisin, että miehen eksä ei vain tulisi mieleeni.

En kaipaa kommentteja, että mies on nyt kanssani ja unohda menneet ja että mies on valinnut minut. Ymmärrän sen kaiken järjellä, mutta ajaukset menevät väärään suuntaan. Se vie energiaa ja saa aikaan paha  mielen. Se saa minut myös ärtyisäksi ja synkäksi.

Miehelle en ole puhnut tästä. En halua taakoittaa häntä. Sitä paitsi tämä on niin kummallinen juttu, että hävettää.

Ajatuksia?