Moni yritysjohtaja voisi ottaa mallia tästä.

Japan Airlinesin historian vaikeimpana ajanjaksona sen toimitusjohtaja teki päätöksen, joka järkytti yritysmaailmaa. Haruka Nishimatsu päätti dramaattisesti leikata omaa palkkansa työpaikkojen turvaamiseksi ja yrityksen vakauttamiseksi, jopa ottaa vastaan palkkaa, joka oli monien omien lentäjiensä palkkaa alhaisempi. Aikana, jolloin irtisanomiset tuntuivat väistämättömiltä, Nishimatsu teki selväksi, että johtajuus tarkoitti uhrausten jakamista, ei sen välttelyä.

Sen sijaan, että Nishimatsu luottaisi joukkotyöpaikkojen leikkauksiin tilien tasapainottamiseksi, uskoi työntekijöiden olevan lentoyhtiön suurin voimavara. Hän alensi johtajien korvauksia, poisti ylenpalttisia etuja ja omaksui itse vaatimattoman elämäntyylin, matkusti julkisilla liikennevälineillä ja työskenteli yksinkertaisessa toimistossa ilman erityisoikeuksia. Hänen toimintansa lähetti voimakkaan viestin koko yhtiölle siitä, että kaikki huipulta alkaen olivat vastuussa kriisistä yhdessä.

Tämä lähestymistapa oli jyrkässä ristiriidassa yritysten uudelleenjärjestelyissä usein nähtyjen käytäntöjen kanssa, joissa johtajat saavat edelleen korkeat korvaukset, kun taas työntekijät kärsivät kustannusten leikkauksista. Nishimatsun filosofia perustui ihmisten ensimieliseen ajattelutapaan, korostaen pitkän aikavälin luottamusta, moraalia ja yhteistä vastuuta lyhyen aikavälin voitoista. Priorisoimalla työntekijöitä hän auttoi säilyttämään institutionaalisen tiedon ja ylläpitämään yhtenäisyyden tunnetta erittäin myrskyisenä aikana.

Hänen johtajuutensa sai laajaa kunnioitusta sekä Japanissa että kansainvälisesti. Monet ylistivät häntä harvinaisena esimerkkinä eettisestä omistajaohjauksesta, mikä todistaa, että empatia ja vastuullisuus voivat olla rinnakkain tehokkaan johtamisen kanssa. Vielä vuosia myöhemmin Nishimatsun päätökseen viitataan usein vertailukohtana vastuulliselle johtamiselle taloudellisten vaikeuksien aikana.

Loppujen lopuksi Haruka Nishimatsun perintöä eivät määrittele pelkästään talouslukujen mukaan, vaan arvojen, joita hän puolusti silloin, kun sillä oli eniten merkitystä. Valitsemalla ihmiset voiton sijaan hän osoitti, että todellista johtajuutta ei mitata sillä, kuinka paljon tienaa, vaan sillä, kuinka paljon on valmis luopumaan muiden puolesta.