Sain tunti sitten kuulla avomieheltäni....
että hän ei rakasta minua enää. Pyysin toistamaan sanat, mutta hän ei suostunut.
Sanoin, että kun aamu koittaa alan lapsen kanssa hakea uutta osoitetta. Miehen mielestä se ei kuulemma kannata, kyllä sittenkin rakastaa.
Voi helvetin helvetti. En jaksa tällaista....
Kommentit (21)
Vierailija:
Eikös se nyt ole tärkeintä, että tullaan toimeen ja arki pyörii. Ihmiset ovat eläneet maapallolla joitakin satoja tuhansia vuosia jo ennen, kuin keksittiin Hollywood ja Hollywood myi meille kaikille Unelman Rakkaudesta.Sovi riita miehesi kanssa ja jatka elämääsi.
Jos mieheni sanoisi, että ei rakasta minua, olisi se aika iso juttu. Sen ymmärrän, että ei voi olla aina rakastunut, mutta kai sitä nyt olettaa puolisansa jollain lailla rakastavan.
Vai onko niin, että olette niitä, jotka suutuspäissänne huudatte ja huorittelette, ja sitten kuittaatte kaiken sillä, että " sanoin vain suutuksissani" . No, me emme ole tällaisia.
Vierailija:
Jos mieheni sanoisi, että ei rakasta minua, olisi se aika iso juttu. Sen ymmärrän, että ei voi olla aina rakastunut, mutta kai sitä nyt olettaa puolisansa jollain lailla rakastavan.
Vai onko niin, että olette niitä, jotka suutuspäissänne huudatte ja huorittelette, ja sitten kuittaatte kaiken sillä, että " sanoin vain suutuksissani" . No, me emme ole tällaisia.
Vierailija:
Eikös se nyt ole tärkeintä, että tullaan toimeen ja arki pyörii. Ihmiset ovat eläneet maapallolla joitakin satoja tuhansia vuosia jo ennen, kuin keksittiin Hollywood ja Hollywood myi meille kaikille Unelman Rakkaudesta.Sovi riita miehesi kanssa ja jatka elämääsi.
Se, että arki on suhtkoht ok ei takaa onnellista elämää. Itse asun vielä tällä hetkellä ex-mieheni kanssa samassa asunnossa. Tulemme ihan hyvin toimeen ja arki pyörii kyllä jollakin tasolla, mutta suhteessa on valtava henkinen tyhjiö. Tilanne oli sama jo ennen eropäätöstäkin.
En hae jotain suurta hollywood-rakastumista elämääni, vaan haluaisin arjen, jota olisi jakamassa joku, joka olisi kiinnostunut minusta, yhteisestä elämästämme ja ei olisi koko ajan pahalla tuulella. Minusta se ei ole kohtuuton toive. Joskus ero on oikea ratkaisu. Enkä tällä nyt tarkoita, että ap:n pitäisi erota (jokainen tekee niinkuin parhaaksi katsoo), vaan sitä, että tämän siteeraamani viestin kirjoittajan kanssa olen eri mieltä.
AP:n pitäisi ottaa asia siltä kantilta, että miehen mielestä teidän suhteessa on nyt jotain korjaamisen ja parantamisen varaa ja miettiä miten yhdessä miehen kanssa asiaa saataisiin kuntoon. Ja kiittää miestä siitä, että otti asian esille. Eikä lähteä lapsellisena ja loukkaantuneena lapset kainalossa ovia paiskoen uutta asuntoa etsimään... Nämä ovat kuule juuri niitä KASVUNpaikkoja, joita läpi käymällä jotain uutta ja parempaa on luvassa, kunhan vaan älyää niihin tarttua ja ottaa opiksi.
Tässä sen taas näkee. Ollaan niin sinisilmäisiä, ettei voida edes ajatella omasta puolisosta mitään tuollaista. Sitten totuus isketään joku kaunis päivä vasten kasvoja. Hoh hoijaa
Siis olisihan se iso asia myös minulle, jos mies noin sanoisi.
Mutta varsinkin kun on niitä lapsia, niin ei pidä noin vaan lähteä.
Mulla itsellä oli tässä kausi, etten tiennyt oikein mitä tunnen miestä kohtaan. Ei silti saa luovuttaa.
Täytyy etsiä sitä hyvää siinä suhteessa, yrittää ja yrittää.
Ehkä ap sun pitää ensin jutella miehes kans paremmin..?
Sain tänään selville, että aviomieheni on rakastanut toiseen ja että on pettänyt minua hänen kanssaan. Kaiken huippu tässä jutussa on, että meillä on kahden kuukaudenikäinen lapsi vanhemman lapsen lisäksi. Uni ei kertakaikkiaan tule, kun en tiedä mitä tekisi.
millaista elämä on ilman naista talossa?
-ei puhtaita pyykkejä
-ei ruokaa pöydässä työpäivän jälkeen
-ei ilmaista lastenhoitajaa
-ei panoa paria-kolmea kertaa viikossa jne.
Jos ensin julistaa, ettei rakasta ja sinun lähtöjulistuksesi jälkeen sitten taas rakastaakin, niin on kyllä aika ihme häiskä...?
nro kakkonen lisää vielä, että oonhan mä täältä näitä vastaavia juttuja lukenu, ja ihmetelly kuinka miehet voi olla sikoja. Mutta oma mieheni menee tekemään näin. Ei kertakaikkiaan jaksa ymmärtää ja uskoa kuulemaansa.
Täällä ei vaan ole kauheesti väkeä heräillä, jotta saisin purkaa tuntojani..
nro 2
En kuitenkaan jättäisi asiaa tuoon, vaan sinuna hakeutuisin miehen kanssa pariterapiaan. Muutama käyntikin voi riittää.
Onneksi sinä numero 6 sentään olet niin fiksu ja kaiken näkevä, ettei sinulle voi käydä näin. Olepa siitä sitten onnellinen.
Eikö se teidän koti olekaan vaan miehen kun teillä ei ole oikeutta sinne yhteisten lastenne kanssa jäädä??? Isä joka heittää lapsensa taivasalle on kyllä yksi halveksittavimmasta päästä olevia kuvotuksia..
Älä nyt lähde minnekään vaan ehdota miehelle että menisitte pariterapiaan.
meilläkin isäöntä laukas tossa että ei tiedä onko järkeä avoiliitossa tai että ei teidä rakstako mua enään..
Kysyin kanssa että no mitenkäs sitten ( luulin siis kaiken olevan täysin kunnossa) no nyt sitten tämä on kasvunpaikka. tehdään töitä oikein hartiavoimin ukon kanssa, On meillä ennekin ollut näitä kriisejä viimeksi se oli mulla tunteet karussa. Mutta löytyhän ne kun tehtiin töitä. Sillon käytiin apriterapiassakin. No nyt tehdään taas töitä periksi ei anneta, kun tiedetään että se tunne on kuminkin jossain se pitää vaan löytää. Itseasiassa tänän ollaan menossa parille siiderille ravinteliin " niinkuin ennevanhaan" ja muutenkin ollaan tehty tosiaan töitä. Ja ukkokin tuossa sanoi jo että suunta on oikea ;)
Joten tsemppiä kohtalotovereille, kyllä se sieltä löytyy jos vaan jaksaa taistella ja tehdä töitä.
Vierailija:
AP:n pitäisi ottaa asia siltä kantilta, että miehen mielestä teidän suhteessa on nyt jotain korjaamisen ja parantamisen varaa ja miettiä miten yhdessä miehen kanssa asiaa saataisiin kuntoon. Ja kiittää miestä siitä, että otti asian esille. Eikä lähteä lapsellisena ja loukkaantuneena lapset kainalossa ovia paiskoen uutta asuntoa etsimään... Nämä ovat kuule juuri niitä KASVUNpaikkoja, joita läpi käymällä jotain uutta ja parempaa on luvassa, kunhan vaan älyää niihin tarttua ja ottaa opiksi.
Miksi sitten jatkaisi suhteessa kituuttamista? Se ei olis reilua kummallekaan!
Eri asia on tällaiset, kuten ap:n mies, joka ehkä oli vain heitto, vaikkakin todella törkeä sellainen. Myötä- ja vastoinkäymisissä. Mikä siinä on, että kun vastoinkäymisiä tulee niin niin moni on valmis heittämään hanskat naulaan.
Mutta korostan siis, että on ero siinä, että arki painaa ja siinä että ei enää tunne rakkautta puolisoaan kohtaan.
Eikös se nyt ole tärkeintä, että tullaan toimeen ja arki pyörii. Ihmiset ovat eläneet maapallolla joitakin satoja tuhansia vuosia jo ennen, kuin keksittiin Hollywood ja Hollywood myi meille kaikille Unelman Rakkaudesta.
Sovi riita miehesi kanssa ja jatka elämääsi.