Mistä syystä sinua tai lastasi tai tuntemaasi henkilöä on kiusattu koulussa?

Kiusaaminen alkoi yläasteella ja jatkui vielä lukiossakin. Ilmeni eristämisenä, huuteluna, haukkumisena. Maksan nyt laskua tuosta ajasta, sillä olen sairastunut masennukseen.

mutta kaksi ihmistä joita on kiusattu (varmaan kaikkiahan on jossain vaiheessa elämää kiusattu, joko enemmän tai vähemmän... ) pahemmin, minusta " ansaitsivat" sen.



Ja kyllä, olen TÄYSIN sitä mieltä että EI saisi kiustata...! Mutta tämä toinen tapaus esim. korosti koko ajan itseään... Jos joku oli tuonut kouluun näytille jonkun tavaran, niin hänellä oli (tai hänen sukulaisellaan tmv. ) vastaava, mutta paljon hienompi...



Tällä tyypillä oli koko ajan tarve olla niin pätevä, haki huomiota ja kihisi hiukusta jos ei sitä saanut... Jossain vaiheessa hiukan vanhempana myös tuli uskoon ymv. ja muttui senkin puolesta sekopääksi (varoitii että jos menee kummalliseksi se johtuu siitä että näkee/pelkää näkevänsä SSaatanan jossain...)



Toinen tapaus taas koitti olla niin kova, vaikka oli paha nörtti. Häntä kiusatiin lähinnä siksi, koska koitti niin tunkea mukaan porukkaan, eli nuoli koko ajan toisten p*rseitä jne. Loppujen lopuksi luokkani pojat keksivät, että laittavat hänet kiusaamaan luokkamme pahinta nörttiä, ja hän suorastaan kidutti tätä, eikä ymmärtänyt että pojat vaan hyväksi käyttivät tätä, eivätkö todellakaan olleet hänen kavereitaan...



Ja tosiaan, sitten on näitä " läskejä" " rillipäitä" " hyvä lauta pilattu reijällä" ihmisiä, joiden kiusaamiseen ei ollut mitään muuta syy kuin ulkonäkö!:( Eli fiksuja ihania ihmisiä, joita kiusattiin ulkoisten asioiden vuoksi. Tuollaista en ymmärrä, mutta kyllä jotkut ihmiset on (anteeksi vaan...) jo ärsyttäviä lapsena. Kettä ei saisi kiusata, ja kiusaamiseen tulee AINA puuttua, mutta jotkut vaan ärsyttävät.

mutta minun luokallani kiusattiin aikoinaan seuraavista syistä:



* laiha keskostyttö

* tyttö jonka vanhemmat olivat tosi vanhoja, myöhemmin tältä myös isä kuoli

* isot etuhampaat

* uskonto, jos ei kuulunut esim. synttäreiden juhlinta





Että osaa lapset olla julmia.

Hiukset siis lähtivät syöpähoitojen takia. Mutta toisaalta kiusaaminen loppui kun muutaman vuoden päästä hiukset kasvoivat takaisin.

i aitoa välittämistä! Ja tämä nörtti, hän olisi halunnut päästä keinolla millä hyvänsä yhteisön jäseneksi. Mutta kun ei vaan kelvannut...

MIKÄÄN EI OIKEUTA KIUSAAMISEEN! tätä tolkutat itsekin, mutta kuitenkin näitä mainitsemiasi esimerkkejä sai kiusata!? haloo!



Mulla on nollatoleranssi kiusaamiseen ja itse kiusattuna tiedän miltä se tuntuu, PAHALTA!

Aikana, jolloin ulkomaalainen oli peräpökkölässä oikea nähtävyys, mun tumma tukkani ja silmäni riittivät mutiaiseksi ja mustalaiseksi haukkumiseen. No eipä paljon haavoittanut, olin sen verran fiksu jo silloin. :)

Minua alettiin kiusata 2.lk kun muutin isoon kaupunkikouluun. Heti jouduin silmätikuksi vaikka olin tavallisen näköinen. Kiusaaminen jatkui koko peruskoulunajan, milloin syynä vaatteet(ei niitä hienoja muotivaatteita ollut) vaikka asialliset kuitenkin,millon vaan muka oli jokin syy. Eniten ihmettelen sitä että kukaan ei auttanut, jokainen opettaja tiesi asiasta ja vanhemmat. Edes lintsaaminen ja psykosomaattinen oireilu ei saanut ketään heräämään todella. Kun on 8v ollut fyysisen ja psyyk kiusaamisen kohteena, voi arvata millaiset

jäljet se jätti...

Pahinta on ettei opettajat huomaa sitä tai eivät välitä. Edes vanhempien yhteydenotoista huolimatta.

Muksulla oli rillit jo yksivuotiaana. Isää ei ole, äitikin on vähän outo ;-)

Ota kiinni mandariini. Onneksi sanoivat tarhassa, että topakka tyttö...

Ei tule mieleen miksi joku oli sellainen koulussasi.



Meidän koulussa kiusattiin yhtä tyttöä vaatteiden takia, oli töykeän oloinen, hyvä matikassa tms.



Myöhemmin kävi ilmi (tutustuttiin lukion jälkeen uudestaan), että isänsä oli ollut täysi tyranni ja heillä hirveät kotiolot. Mietin että tosi kivaa sille tytölle, ensin kotona helvetti ja sitten koulussa toinen.

Tai ei köyhyyden vuoksi niinkään, vaan sen ilmenemismuotojen takia: käytin äitini vanhoja vaatteita, isä toi mut kouluun 20 vuotta vanhalla autolla, en ikinä saanut mitään koulupaitoja/luokkasormuksia tms. maksullisia " yhteisösymboleita" ..



Kiusaajina oli vuotta vanhempi tyttöporukka, oman luokan lapsilta sain onneksi olla rauhassa - " kiitos" sen, että luokassamme oli vieläkin onnettomampia tapauksia joihin oman luokan kiusaajat kiinnittivät kaiken huomionsa.



Paskamaisinta tapauksessani oli se, että ilman isän alkoholismia tilanne olisi varmasti ollut täysin toinen: olihan kummallakin vanhemmallani työpaikat ja isällä vieläpä todella hyvin palkattu työ. Ne rahat vain sattuivat valumaan kurkusta alas, äidin palkka taas meni tasan tarkkaan asuntolainan lyhennykseen ja perheen muuhun elättämiseen.



Kerran uskalsin kostaa kiusaajilleni. Pyysin kesken tunnin lupaa päästä vessaan, mutta meninkin kiusaajien naulakolle ja räin heidän takkiensa taskut täyteen poskiontelotulehduslimoja :D Huippuällöttävää ja aika turhaakin, sillä tapauksesta alettiin syyttää tarkkiksen poikia eikä kiusaajat ikinä saaneet tietää että se oli minun kostoni...

koulumenestys. Noista vuosista erityisesti kaksi oli yhtä helvettiä, mutta kohdallani onneksi pätee että se mikä ei tapa, vahvistaa.

Tämähän tietysti av-mammojen mukaan on hyväksyttävää. Kun ei osaa puolustautua, pitää vain kärsiä.

ensin siksi että olin muualta muuttanut ja köyhä ja väärää yhteiskuntaluokkaa. Kaikki luulivat että isäni ryyppää koska oli töissä paikassa jossa monet ryyppäsivät. Meillä ei kuitenkaan käytetty lainkaan alkoholia (ei ois ollut varaa, muttei ollut haluakaan). Mulla oli siis hyvät kotiolot, mutta käytin sukulaisten vanhoja vaatteita enkä ikinä ollut muodikas.



Yläasteella tähän tuli päälle se, että olin tajuttoman hyvä koulussa ja kaikissa taito/taideaineissa (reilusti yli ysin keskiarvo) mutta huono urheilussa.



Ja kun kiusaamista aikansa jatkui, minäkin muutuin varmaan aika ärsyttäväksi. Kun ei joukkoon kelvannut, muutuin epäilemättä ylimielisen oloiseksi, vetäytyväksi jne. Minä en tunkenut joukkoon, mutta monet varmaan ajattelivat kuten kolmonen, että yritin: heille tunkeiluksi riitti se, että koulussa olin samalla käytävällä kun odoteltiin tunnin alkamista. Kolmosta kehoittaisinkin miettimään hieman, mikä on kiusaamisen syy ja mikä taas johtuu kiusaamisesta. Metsä vastaa, jne



Omaa lastani kiusataan siksi että hänellä on aspergerin oireyhtymä jä hänet on helppo lavastaa syylliseksi kaikkeen siihen pahantekoon, jolla pikkupojat hakevat jännitystä elämäänsä. Hänkin on varmaan monen mielestä ärsyttävä besserwisseri, hän ei vain voi sille mitään. Ja se taatusti pahenee kun kiusataan.

Jossain kohtaa tuli uusia ihmisiä kuvioon ja nämä vanhat kaverit lähtivät heidän matkaansa. Ehkä minä oli uhka näille ystävyyssuhteille, koska kiusaaminen alkoi. Olin varmaan 3. luokalla ja se jatkui pahana yläasteelle saakka. Sielläkin vielä haukuttiin mm. ruskeakieleksi ja 4h-kerholaiseksi, mutta se nyt oli ihan lievää. Ala-asteella syynättiin kaikki: pukeutumiseni (ei merkkivaatteita), koulumenestykseni (hyvä), puhetyylini, ulkonäköni, vanhempani... Onneksi minulla oli kavereita, mutta heitäkin kiusattiin.



Vanhemmat yrittivät puuttua asiaan, mutta opettajat olivat tosi sokeita. Kiusaajien vanhemmat taas eivät voineet uskoa kultamussukoistaan mitään pahaa tai sitten heitä ei kiinnostanut (muutama alkoholistivanhempi).



Olen tätä nykyä aika masentunut ja itsetuntoni on nollilla. Sosiaaliset suhteet ahdistavat enkä osaa olla ihmisten kanssa " oikein" . Olen muutaman kerran nähnyt näitä kiusaajia ja he ovat olleet oikein kaveria! Ihan käsittämätöntä! Ovat varmaan ihmetelleet, miksi olen niin tyly. Haistakoon vaan p*ska, enpä juuri lämmöllä heitä mieti!

koska minulla oli silmälasit ja olin hyvä koulussa. Meillä ei ollut liiemmälti rahaa, joten minulla ei ollut muotivaatteitakaan. Minua haukuttiin rumaksi ja nyhveröksi ja ties miksi. Kiusaamista kesti ala-asteen ja koko yläasteen. Lukioon nämä kiusaajat eivät päässeet vitosen keskiarvoillaan, joten vasta siellä heistä eroon päästyäni ymmärsin, että olen aivan arvokas ihminen ja koulussa menestyminen on ihailtavaa.



Itsetunto-ongelmia minullakin on ollut. Joskus olen tuntenut häijyä tyytyväisyyttä ja vahingoniloa siitä, että nykyisin nämä kiusaajat ovat työttömiä ja kouluttamattomia yh-äitejä, jotka asuvat kaupungin vuokrataloissa eivätkä tod. voi enää ostella mitään muotivaatteita, kun itselläni sen sijaan on mennyt ns. hyvin. Älköön nyt kukaan vetäkö tästä kommentista hernettä nenään, sillä tämä vahingoniloni koskee vain näitä ko. henkilöitä.