Olipa surullinen dokumenttisarja tuo Miesten paratiisi Thaimaasta
Katselin koko kauden ja lähinnä tuli surullinen ja melankolinen olo. Hyvää oli ohjelmassa se, että se oli tehty rauhallisesti ja hitaasti ja jokainen sai kertoa tarinaansa ja itsestään rauhassa.
Yksi oli aivan ilmeisesti jonkinlainen asburgeri tai muuten vaan neliskanttinen tyyppi: se joka on matkustanut vuodesta 1995 Jomiten beachille ja ei näköjään pysty oikein mihinkään ihmissuhteisiin. Tai pelas se bilistä ja heitti tikkaa kavereiden kanssa, mutta siinäpä se hänen tunnerekisterin raja sitten olikin.
Yksi oli entinen ns paha poika, joka nykyään teki hyvää bisnestä ja suunnitteli vain lisää. Hänellä oli kyllä ollut mullistava kokemus se ainoa vankilatuomio, minkä oli istunut. Sanoi itsekin, ettei olisi ikinä uskonut, miten se mursi hänet. Ottaen huomioon, miten iso ja komea mies hän on ollut nuorempana, niin varmasti on ollut kovat luulot itsestään ja kova meno. Sittemmin sanoikin olleensa aivan erityisen lainkuuliainen, sillä sen verran täräytti se tuomio. Halusi selvästi tehdä hyvää, olla yhteisöllinen ja halusi jotenkin jättää jälkeensäkin jotain yhteisöllistä. Tosin se keskittyi vain ja ainostaan johinkin ruttuisiin vanhoihin tanskalaisiin, jotka asustelee jossain thaikkujen perähikiällä jossain peltojen keskellä.
Mua kävi sääliksi se yksi ruskeahampainen gubbe, jonka peruseläke meni kaikki vaimonsa erilaisiin bisnesyrityksiin: ruokakauppa, ravintola, joku keittopiste, salaatinviljely: kaikki ihan plus-miinua ja sit vaan miinusta. Mies ei saanut senverran rahaa säästöön vuosien aikana että olisi lentänyt meno-paluu Tanskaan tytärtään tapaamaan. Ei kait se lippu voi kymmeniä tuhansia maksaa?? Kai sen nyt tonnilla saa? Ja jossain peltojen keskellä pikkukylässä asuminen ei millään voi maksaa satoja euroja ja kuukausi?
Se vanha poliisi oli aika sopeutunut ja vaimonsakin näytti olevan liitossa mielellään mukana.
Sitten se yksi kamalan yksinäinen gubbe, jolla ei ollut kuin koira ystävänä ja sekin kuoli 5 vuotiaana yhtäkkiä. Vaimo lähti aamulla klo 07 töihin ja tuli kotiin klo 19.30. Kukaan koko kadulla tai siellä ei puhunut sanan sanaa englantia. Mies vaan istuskeli talossa ja seurasi netistä kun maailma kulki ohi. Se oli kyllä surulline tapaus. Sai se sentään vaimolta kuitenkin luvan hankkia uuden koiran, hänen ainoa ilo ja seuralainen. Onneksi näytti lopussa siltä, että mies ja koiransa muuttavat muualle ja vaimo saa jäädä talojaan pitämään itsekseen. Toivon todella, että mies saa rahansa ja pääsee aloittamaan edes jotankin jossain alussa.
Kommentit (27)
Aina kun lähden johonkin ulkomaillekkin niin pidän huolen että rahaa jää kotiin jotta pääsen takas ulkomailta jos vaikka sattuu jotain ja mut ryöstetään vaikka. Jätän käteistä kotiin vähintään 5000 euroa ja sit veljeni voi vaikka ostaa mulle lentolipun suomesta käsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin käy kun ilkeä, feministinen yhteiskunta hylkää kunnolliset ja kiltit miehet.
Mutta nämähän on päässeet sinne ei-feministiseen paratiisiin. Miksi eivät hypi onnesta nyt siellä. Vai onko se sittenkään onnela heille?
Parempi heillä siellä silti on. Teitä emakkoja vain harmittaa se että miehet menevät ennemmin maailman toiselle puolelle olemaan yksin, kuin olisivat teidän kanssanne.
Näitä Thaikkulaan meneviä miehiä tuskin kukaan itseään kunnioittava nainen edes huolisi. Nuo thai-naisetkin on niiden kanssa vain rahan takia, ei ne niistä oikeasti välitä.
Miten eroaa suomielämästä tämä? No ei sitten yhtään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Tavallista parempaa ikääntyvien elämää.
Samaa mieltä. Kuinka surkeaa elämää näillä olisi kotisuomessa...varmasti parempi tuolla.
Hyvin tämä dokumentti taas osoitti sen, että kuinka ihmiselle on tärkeää, että olisi joku joka aidosti välittää. Ei näidenkään miesten yksinäisyys kadonnut mihinkään, vaikka onkin se vaimo. Suhde, joka perustuu toisen yksinäisyyteen ja toisen rahantarpeeseen toimii lähinnä sille jälkimmäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tämä dokumentti taas osoitti sen, että kuinka ihmiselle on tärkeää, että olisi joku joka aidosti välittää. Ei näidenkään miesten yksinäisyys kadonnut mihinkään, vaikka onkin se vaimo. Suhde, joka perustuu toisen yksinäisyyteen ja toisen rahantarpeeseen toimii lähinnä sille jälkimmäiselle.
Niinpä. Jättäisi naisen jos suhde on tuollainen. Kyllä niitä muitakin ottajia löytyy. Mutta kun on ollut pelkkä sylkykuppi oman maan naisille, niin se on niin mukavaa kun edes on joku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tämä dokumentti taas osoitti sen, että kuinka ihmiselle on tärkeää, että olisi joku joka aidosti välittää. Ei näidenkään miesten yksinäisyys kadonnut mihinkään, vaikka onkin se vaimo. Suhde, joka perustuu toisen yksinäisyyteen ja toisen rahantarpeeseen toimii lähinnä sille jälkimmäiselle.
Niinpä. Jättäisi naisen jos suhde on tuollainen. Kyllä niitä muitakin ottajia löytyy. Mutta kun on ollut pelkkä sylkykuppi oman maan naisille, niin se on niin mukavaa kun edes on joku.
Tai sitten lakkaa määrittämästä itsensä naisten kautta ja opettelee ensin olemaan itsensä kanssa. Ei kai se, että vaihtee toisen maan naisten syljettäväksi lopulta siihen omaan yksinäisyyteen mitään auta.
Minunkin mielestäni tästä tuli lähinnä surullinen olo.
Ja olen matkustanut ympäri aasiaa ja Thaimaassa n vuodesta 1995 lähes joka talvi kiertelemässä. Joten kyllä osaan kuvitella niitä niiden peräkyliä ja siellä asumista semmoisen pikkuisen viileän ja vähemmän rakastavan vaimon kanssa. Se , ettei saa edes yhtä lentolippua kasaan, että pääsisi käymään vanhassa kotimaassaan on jo aivan uskomatonta. Miten voi olla, ettei tuon ikäisellä ukkelilla ole senverran elälkettä tienattuna, että jotain rahaa tulisi? Eikö ne ole tehneet töitä aikoinaan kotimaassa, vai eikö olla tehty verokirjalla? Ei säästössä mitään, eikä mitään tulevaisuutta näkyvissä. Surkeeta.