Lue keskustelun säännöt.
Miten elämässään epäonnistunut 26 vuotias luuseri voisi päästä eteenpäin
04.01.2026 |
Mua ahdistaa, kun olen epäonnistunut elämässäni. Ei töitä, ei perhettä, ei sosiaalista elämää. Traumat vainoaa. Kuoleman ajatukset piinaa... KAIKKI ON PÄIN PERSETTÄ!
Kommentit (24)
Vähän nuori olet epäonnistuaksesi lopullisesti. Ehkä jonkun esportsmestaruuden kanssa tulee vähän kiire, muuten on maailma täynnä mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illan paras itkuvirsi on löytynyt 🥇
Vierailija kirjoitti:
Vähän nuori olet epäonnistuaksesi lopullisesti. Ehkä jonkun esportsmestaruuden kanssa tulee vähän kiire, muuten on maailma täynnä mahdollisuuksia.
Jos ei tuossa iässä ole paljon työkokemusta ja parisuhde kokemusta, niin ei sitä enää tule koskaan saamaan.
oot nuori vielä. Kunhan nyt jonkin koulutuksen ja työn saat, niin olet jo pitkälle. Jos ei sellaista ole, niin työelämäänkin on kyllä edelleen reittejä, vaikka työmarkkinat ovat aika paskat ihan suoraan sanoen. Jos on jotain mielenterveydenhaastateita, niin ne yleensä sitten tasaantuu joskus siinä yli kolmikymppisenä, kun on perusasiat jotenkuten kunnossa.
Käy lääkärissä, kerro näistä ajatuksista ja traumoista. Saattaisit päästä kelan tukemaan psykoterapiaan. Tuon ikäisellä nuorella ihmisellä ei kuuluisi olla tuollaista! Mutta vika ei ole sun ja sulla on täysi oikeus pyytää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi sopiva koulutus. Pienet askeleet aluksi. Iltalukio tai aikuisten amis. Jos lukio käytynä jokin sopiva AMK.
Yritä etsiä jotain työtä, vaikka se on nyt tosi vaikeaa. Panosta omaan hyvin vointiin. Lue kirjoja, käy kirjastossa, ulkoile ja yritä syödä terveellisesti. Panosta ihmissuhteisiin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Osta siideri
En. Turhaa rahan tuhlausta ja eikä alkoholi ole mikään "lääke" masennus/ahdistus oireisiin
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oot nuori vielä. Kunhan nyt jonkin koulutuksen ja työn saat, niin olet jo pitkälle. Jos ei sellaista ole, niin työelämäänkin on kyllä edelleen reittejä, vaikka työmarkkinat ovat aika paskat ihan suoraan sanoen. Jos on jotain mielenterveydenhaastateita, niin ne yleensä sitten tasaantuu joskus siinä yli kolmikymppisenä, kun on perusasiat jotenkuten kunnossa.
Olin kyllä koulussa ja paperitkin sain. On vaan niin paskottu minäkuva, että en tiedä pystynkö yhtään mihinkään
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Käy lääkärissä, kerro näistä ajatuksista ja traumoista. Saattaisit päästä kelan tukemaan psykoterapiaan. Tuon ikäisellä nuorella ihmisellä ei kuuluisi olla tuollaista! Mutta vika ei ole sun ja sulla on täysi oikeus pyytää apua.
Tässä sitä aikaa kokoajan odotellaan mitä ennen on vielä Mt sairaanhoitajan vuoro.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nuori vielä, elä luovuta. Perusasiat kuntoon, ota vastuu elämästäsi. Selvitä itelleis mitä haluat ja miten saavutat sen, sitten etenet askele askeleelta. Pidät huolta kunnostais ja terveydestäsi, liikut ja elät terveellisesti, et haaskaa rahojais viinaan ja tupakkaan etkä jää uhriksi tahi syytä tilanteestais muita. Siun ainut elämäis, siun ratkaisuis. Siä päätät mitä elämälläis teet. Toistan, 26 on vielä nuori ja kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki, pitää olla vain päämäärä, tavoite ja tahto saavottaa se. Onnistut🙏👍 Menestystä ja hyvää jatkoa tuntematon ystävä
Toivottaa 62 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oot nuori vielä. Kunhan nyt jonkin koulutuksen ja työn saat, niin olet jo pitkälle. Jos ei sellaista ole, niin työelämäänkin on kyllä edelleen reittejä, vaikka työmarkkinat ovat aika paskat ihan suoraan sanoen. Jos on jotain mielenterveydenhaastateita, niin ne yleensä sitten tasaantuu joskus siinä yli kolmikymppisenä, kun on perusasiat jotenkuten kunnossa.
Olin kyllä koulussa ja paperitkin sain. On vaan niin paskottu minäkuva, että en tiedä pystynkö yhtään mihinkään
-Ap
Pystyt kyllä, se että tiedostat ongelmat on jo hyvä alku, rohkeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi sopiva koulutus. Pienet askeleet aluksi. Iltalukio tai aikuisten amis. Jos lukio käytynä jokin sopiva AMK.
Yritä etsiä jotain työtä, vaikka se on nyt tosi vaikeaa. Panosta omaan hyvin vointiin. Lue kirjoja, käy kirjastossa, ulkoile ja yritä syödä terveellisesti. Panosta ihmissuhteisiin. Tsemppiä!
Mulla on useampi keskeneräinen työ neulomatta (2x villapaitaa, neuletoppi, kynsikkäät, sukat, pipo, kaulahuivi). Ei ihan vie täysin ajatuksia muualle, vaikka yritän harhauttaa masennusta/ahdistusta
-Ap
Joku sosiaalinen ilmainen harrastus? Kiinnostaako mikään? Voisit käydä myös terveyskeskuksessa puhumassa lääkärin kanssa, jolta voisit pyytää keskusteluapua. Myös sosiaalitoimiston kautta voi löytyä apua, mistä voisit löytää nuorille suunnattuja yhteisöjä/toimintaa. Tärkeintä on, että et jää yksin ongelmiesi kanssa. Maassamme on monia samassa tilanteessa kuin sinä. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossua toisen eteen, niin sitä eteenpäin mennään...
Nukkumaan, kouluun ja töihin. Muuta neuvoa ei tule.
Traumojen kanssa täytyy vain oppia elämään. Ei niille mitään voi. Elämää on jatkettava ja elämä jatkuu tekemällä mielekkäitä asioita. Olet kuitenkin selvinnyt tuohon ikääsi asti, joten eteen päin vain.
Mistä haaveilet ja mitä toivot? Mieti keinoja ja niitä kohti vain. Traumoista voi olla hyvä puhua jollekin, jos siltä tuntuu. Se voi olla läheinen tai terveydenhuollon henkilö. Usein vertaistukikin auttaa, kun lukee muiden kokemuksia kirjoista tai artikkeleista. Kaikilla on traumoja, mutta osalla suurempia.
Nollaa kaikki. Ja aloita alusta. Sinulla on vielä 50 pitkää vuotta aikaa tehdä mitä tahansa muuta kuin tähän asti. Etsi sellainen asia, koulutus, ammatti joka tuntuu, jos nyt ei ihan 100% sopivalta, mutta kuitenkin enemmän kuin muut sinulle sopivalta. Ala keskittyä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Traumojen kanssa täytyy vain oppia elämään. Ei niille mitään voi. Elämää on jatkettava ja elämä jatkuu tekemällä mielekkäitä asioita. Olet kuitenkin selvinnyt tuohon ikääsi asti, joten eteen päin vain.
Mistä haaveilet ja mitä toivot? Mieti keinoja ja niitä kohti vain. Traumoista voi olla hyvä puhua jollekin, jos siltä tuntuu. Se voi olla läheinen tai terveydenhuollon henkilö. Usein vertaistukikin auttaa, kun lukee muiden kokemuksia kirjoista tai artikkeleista. Kaikilla on traumoja, mutta osalla suurempia.
Haaveeni on mahdoton, koska kyseinen ammatti vaatii julkisuutta ja ennenkaikkea esiintymistaitoa
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumojen kanssa täytyy vain oppia elämään. Ei niille mitään voi. Elämää on jatkettava ja elämä jatkuu tekemällä mielekkäitä asioita. Olet kuitenkin selvinnyt tuohon ikääsi asti, joten eteen päin vain.
Mistä haaveilet ja mitä toivot? Mieti keinoja ja niitä kohti vain. Traumoista voi olla hyvä puhua jollekin, jos siltä tuntuu. Se voi olla läheinen tai terveydenhuollon henkilö. Usein vertaistukikin auttaa, kun lukee muiden kokemuksia kirjoista tai artikkeleista. Kaikilla on traumoja, mutta osalla suurempia.
Haaveeni on mahdoton, koska kyseinen ammatti vaatii julkisuutta ja ennenkaikkea esiintymistaitoa
-Ap
Miksi ajattelet, että on mahdoton? Sitä kohti vain. Jos haaveilet niin eihän esiintymisajatuskaan ole mahdoton tai ehkä se toteutuu pienimuotoisempana tai harrastuksena. Miksi ajattelet ettei sinulla ole esiintymistaitoa tai et voisi kehittyä? Pois tuollaisesta ajatuksesta. Tsemiä!
Osta siideri