Lue keskustelun säännöt.
Onko suhteessa jokin vikana jos riidellään harvoin/ei koskaan?
25.04.2007 |
Lueskelin tuolta naikkareiden parisuhdepuolelta keskustelua riitelystä. Suurin osa (varsinkin riitaisassa parisuhteessa itse elävät) oli sitä mieltä, että säännöllinen riitely KUULUU ehdottomasti parisuhteeseen ja liitossa on jokin vialla, jos ei aina aika ajoin oteta yhteen.
Me olemme olleet yhdessa 7 vuotta ja kunnolla on riidelty ehkä kolme kertaa. Eri mieltä olemme joistakin asioista, mutta riitelyyn asti ei keskustelut yleensä johda.
Kyse ei ole siitä ettemmekö osaisi riidellä: molemmilla kokemusta riitaisista seurusteluista. Ei vaan ole mitään TARVETTA.
Yleensäkin tuntuu että riitelyä ihannoidaan liikaa. Moni naistuttuni ylpeilee, että heitinpä taas jäävedet miehen naamalle, läppäisin kasvoille, karjuin niin että lasit helisee jne. Ja kaikki nyökkäilee ihaillen, että noin sitä pitää.
Kommentit (38)
MInä sanoin, että on.
Mies sitä mieltä, että KAIKKI parit riitelee.
Siinä pohdittiin sitten, miksi me riitelemme välillä aika paljonkin ja mikä niillä toisilla on, kun pystyvät olemaan riitelemättä?
Ap kysyy, onko suhteessa jokin vikana jos ei riitele?
Riitelevänä ihmisenä ajattelen aina, että siinä suhteessa eletään todella arkisesti ja harmaasti, ei muutakaan tunteiden näyttöä, voin kai olla väärässäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan, kuin asioista pystytään keskustelemaan, eikä lakaista ongelmia maton alle, kaikki on ihan ok.
Me ei miehen kanssa riidelty ekaan kolmeen yhteiselämän vuoteen oikeastaan kertaakaan. Vauvan tultua otettiin enemmän yhteen ihan puhtaasti väsymyksestä, ja nyt esikoisen ollessa jo lähes kolmevuotias, riidat on enemmän sellaisia nahisteluja silloin tällöin. Vaikka ollaan molemmat aika temperamenttisia ja jääräpäisiä ihmisiä!
Meillä mun mielestä auttaa se, että kaikista isoista asioista ollaan samaa mieltä. Ikinä ei tarvitse riidellä esim. rahan käytöstä, iltamenoista, lapsen hoidosta... Nahistelut syntyvät yleensä ihan pikkujutuista silloin kun molemmat ovat väsyneitä tai stressaantuneita. Jos vain toinen on, silloin toinen yleensä ymmärtää antaa periksi ja olla hiljaa, koska tietää toisen vaan purkavan väsymystään.
Olen ollut aiemmin suhteessa, jos huudettiin, loukattiin toista ja jopa käytiin lievästi käsiksi. En ikinä olisi enää toista sellaista suhdetta aloittanut! Asiat pitää voida keskustella läpi.
Me ei olla ikinä huudettu toisillemme, käyty vihaisina nukkumaan, pidetty mykkäkoulua, paiskottu ovia, heitelty tavaroita...
Ollaan keskusteltu kiivaastikin, oltu eri mieltä asioista, vetäydytty omiin oloihin tekemään omia juttuja, loukkaannuttu toisen sanoista ja pyydetty anteeksi niitä.
Ollaanko me riidelty vai ei?
Ollaan oltu naimisissa 14 v, ja seurustelemaan ruvettiin 20v sitten, 3 lasta ja mukavasti menee. Meillä keskustellaan, puhutaan ja jutellaan kaikki asiat halki, joskus varmaan vähemmänkin voisi pälättää.
On opittu vuosien myötä antamaan arvo ja kunnioitus myös toisen erilaisia mielipiteitä kohtaan, joustetaan ja luovitaan annetaan periksi.
Kun itse joustaa niin myös toinen joustaa, aina ei tietty voi mennä silleen kun itse haluaisi mutta luovitaan ja jos ei onnistu niin sitten ei.
Meillä kaikki asiat on yhteisiä, kodin hankinnat, menemiset ja tulemiset eli kumpikaan ei toimi " salassa" , joten ei tarvii sitten tapella.
En jaksa tuhlata energiaa riitoihin.
riidellä, eikä ole mitään aihetta mistä riita oikeen syntyis. Olemme hyvin samanlaisia ihmisiä (molemmat horoskoopissa KAlat :)). Hehh jossain horoskoopissa on sanottu " Kalat onkin tyypillinen hippiaatteen edustaja joka mieluummin rakastelee kuin sotii, ja pyrkii välttämään riitaa viimeiseen asti"
Väitellään kyllä paljon asioista ->> kummalle puolelle näkkäriä margariinia levitetään, kumpaan suuntaan säleverhoja vedetään kun laitetaan ne kiinni jne... mutta ei niistä mitään sotaa saada aikaan vaan hymysuin väitellään :)
Kummankaan lapsuudenkotona ei myöskään vanhemmat tai sisarukset riidelleet koskaan, vaikkakin joitakin erimielisyyksiä /väittelyitä on ollut. Eikä meidänkään muksut osaa oikeen riidellä, joskus saattavat riehua hetkisen " tää on mun lelu, eipäs kun mun, mulla tää oli ensin, no hyvä on saat sen" tyylisesti.
Maailma olisi paljon parempi paikka jos ihmiset eivät osais riidellä tai käyttää väkivaltaa. Ainakin luulen niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä mun mielestä auttaa se, että kaikista isoista asioista ollaan samaa mieltä. Ikinä ei tarvitse riidellä esim. rahan käytöstä, iltamenoista, lapsen hoidosta... Nahistelut syntyvät yleensä ihan pikkujutuista silloin kun molemmat ovat väsyneitä tai stressaantuneita. Jos vain toinen on, silloin toinen yleensä ymmärtää antaa periksi ja olla hiljaa, koska tietää toisen vaan purkavan väsymystään.
Meillä ihan sama homma. Lähinnä riitelyä meillä on se, että mies murjottaa. Yleensä syynä on se, että ei ole saanut seksiä ;).
Tietysti me väitellään asioista, ollaan eri mieltä ja kinataankin. Mutta ikinä ei huudeta tai haukuta toisiamme. Minä menen ihan lukkoon sellaisesta ja loukkaannun pahasti. Asiat asioina, henkilökohtaisten, asiaan liittymättömien juttujen sotkeminen tuollaiseen on epäreilua.
mutta voihan olla että kaikki on silti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli mistä pitäis riidellä. Annetaan periks lapsillekin, ja oikein hyviä ihmisiä niistä on kasvanut. Jos joku haluaa tehdä jotakin, saa tehdä, kun järjen rajoissa mennään. Ja kaikki lomat matkustellaan erillään, ja molemmilla omat kaverit edelleen.
Ei se riitely mikään ihanne ole vana se että kumpikin uskaltaa sanoa eriävän mielipiteensä tarpeen mukaan. Muuten suhde perustuu valheeseen, jos jompikumpi AINA yrittää olla toiselle mieliksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehelle vitsinä, että riideltäiskö jostain, tapellaanko ;)
Sitten mietitään että mistä parit yleensä riitelee. Se ei oikein ole meille vielä valjennut. Sen ymmärrän jos jossain perheissä on riitoja alkoholin tai rahan käytön suhteen, mutta tuskin kovin monessa kuitenkaan. Mistä muusta ihmiset oikein riitelee?
Meillä ei ole tapana riidellä ...tai mitä nyt kukakin riitelynä pitää.
Asioista meillä keskustellaan ja eri mieltä voidaan olla.
Me ollaan kumpikin hyviä neuvottelemaan asioista ja osataan joustaa. Esim. loman vietosta ei tarvitse riidellä vaikka mies haluaa mökille ja minä kaupunkiin, ollaan osa lomasta mökillä ja osa kaupungissa ja kumpikin on tyytyväisiä.
viimeiseen puoleentoista vuoteen ei oo mitään muuta tehtykään. Olenkin sanonut miehelleni monta kertaa että jos meillä ei olisi lapsia olisin lähtenyt jo aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta me riidellään eism. sellasista kuivataanko kylppärissä vaatteita ja mihin kohtaan seinää taulut laitetaan jne. Minkä väirset verho ostetaan..
Joskus nuorempina me otettiin ukon kanssa yhteen; mies tykkää VÄITTELYISTÄ ja minä en tykkää jauhaa samaa paskaa kauaa. Kun loppu mulla sanat toisen vaan väitellessä niin sillon paiskoin, heitin tavaraa.. Ei mitään aikuismaista puuhaa siis.
Sittemmin me on opeteltu antamaan toiselle puheenvuoroa. Ja kuuntelemaan.
En sano että toinen alistuu toisen tahdon alle, me vaan jutellaan ja kuunnellaan ja tehään kompromisseja.
Väsyneenä tulee vielä joskus riehuttua turhista asioista. Lapsien aikanakin kyllä voidaan ottaa yhteen -mutta lapsien nähden riidatkin sovitaan. Ja selitetään miten väsyneinä ei aina jaksa jutella vaan alkaa huutamaan.
Musta meillä voidaan nykysin paljon paremmin kun kommunikoidaan paremmin. Se vaatii vähän enempi mutta antaa myös paljon!
Kun tekee mieli huutaa niin kannattaa pysähtyä ja miettiä mitä toinen sanoo ja sanoo sitten asiansa kun toinen on lopettanut.
Riitely, tappelu, keskustelu.. Miten kukin haluaa; me suositaan viimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekikö pahaa laukoa tollasta paskaa toisen naamalle???
Mitä jos miehesi sanoisi noin sulle? Ei kannattaisi hukata sotakirves ja pyytää anteeksi sanojaan?
15
Mutta asiat normaalisti jutellaan läpi. Hallituskin puhuu asiat läpi keskustelemalla; ei viskomalla mappeja ja hakkaamalla toisiaan!!
15
olemme monista asioista eri mieltä. ehkä tää jonain päivänä helpottaa...Mut jos en riitele, tuntuu, etten saa kontaktia mieheen, tai että se jotenkin yksipuolisesti vain paheksuu mun tapaa tehdä ja olla ja mun on pakko lähteä puolustautumaan. Sit meneekin jo överiksi ja alan haukkua hänen tapaansa ajatella ja toimia... Pohjimmiltaan kai kumpikin arvostamme kuitenkin toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Joskus vaan pelottaa, että eikö ole koskaan mitään hyvää sanottavaa toiselle...
" Vierailija:
Mutta asiat normaalisti jutellaan läpi. Hallituskin puhuu asiat läpi keskustelemalla; ei viskomalla mappeja ja hakkaamalla toisiaan!! "15
Missä lauseessa mä sanoin, että hakataan toisiaan??? Meillä ei ainakaan ikinä ole lyöty, eikä paiskottu tavaroita. Asioista voi olla eri mieltä ilman tuollaistakin riitelyä... Ihme vääristelemistä!!
Totta helvetissä itseään pitää " puolustaa" mutta sitten tarttee myös miettiä miten pitkälle menee riitelyssä. Voi ihan hyvin sanoa puolustuksensa ja lähteä lenkille. Kun tulee takasin niin hieroo sovintoa. Voi riittää että sanoo sanansa ja kun poistuu niin asia jää molemmille ajatuksiin pyöriin ja voi selvitä jo sillä.
Jos toinen haluaa jatkaa riitaa voi kysyä miksi. Ei lähde riitaan mukaan. Et vaan huuda! Pysyt rauhallisena ja annat toisen vaahdota. Jos toinen keskeyttää niin sanot ettei keskeytä. Aina kun keskeyttää sut niin SANO ETTÄ KESKEYTÄT ja sun vuoro on kohta. Ottakaa vaikka stressipallo sille joka saa puhua ja se menee aina sille jonka vuoro puhua, toinen odottaa kunnes saa puhua.
Sitten voidaan miettiä kuka aina hakee riitaa. Haukkuuko turhasta? Onko stressiä töissä?
Jos et osaa tehdä imurointia oikein niin hyvä, pyyhit sitten pölyt ja toinen imuroi.
15
En sanonu että TEILLÄ lyödään. Vaan noin yleisesti. Se oli ihan lausahdus, ei väittämä että teillä hakataan.
" Ihme vaahtoomista, hengitä syvään, verisuones otsassa vaan turhaan pullistuu."
15
ja elämä on ihanaa. Mun entinen suhde oli tosi riitaisa ja ei sitä olis kestäny!