2008 vuoden vauvaa yrittämään- painos.4

Lähinnä ihmetyttää miten ennen internettiä on pärjätty. Ollut todellinen private kirjasto näissä vauva asioissa, häitä järjestäessä ehdoton ja helpottaa joka päiväistä elämää. =)

Mies tuli kotiin ruusujen kera koulutuksesta ja ilmoitti jokaisen ruusun olevan 9kk urakan kuukautta kohti. Tippa tuli linssiin taas

Voi kun inhottavaa tuo! Mä olen myös syntyisin pieneltä paikkakunnalta, ja muistan kun äitini oli raskaana, neuvola ja apteekki oli kerrostalojen edessä niin varmaan kaikki katsoi että tuo on ainakin nyt sitten raskaana :) Se on muuten jännä että pienillä paikoilla on tuollasta, ihmisiä kiinnostaa enemmän toisten asiat ja jos kylä on pieni siellä kaikki tietää toisesa. Vaikka asun pk-seudulla mä tilaan testit netin kautta :) Mä muuten jo mietin että jos meillä olisi yritys käynnissä jo nyt, niin raskaustestit varmaan houkuttelis ostoaan :D

rvasaarinen:

Mä kanssa kärsin pienen paikkakunnan apteekista eli lähimmässä kaupungissa käydään aina kaikki hakemassa tai muuten koko kylä tietää kuka on raskaana (ja sehän ei voi olla kuin vahinko vauva) ja kenellä on peräpukamat ja kuka kärsii hiivasienestä. *naureksii* Meidän apteekissa pitää kailottaa kovaan ääneen " NIIN TÄÄ MATOLÄÄKE ON SITTEN MEIDÄN KOIRALLE!" =)

Olipas herttaista Rva Saarisen mieheltä, ois kyllä meikäläisellekin tullut tippa linssiin. Meillä mies vaan kohautteli kulmakarvojansa kun sanoin ettei menkat oo vielä ainaskaan alkanut.Muutoin on kyllä ollut koko ajan tosi kannustava ja olis ollut valmis yrittämään toista jo ennenkuin itse olin siihen valmis.

Ai niin, tosta pienellä paikkakunnalla asumisesta sanoisin vielä sen verran että kyllä niitä uteliaita löytyy pilvin pimein.Mitään et voi tehdä ilman että siitä viimeistään seuraavana päivänä tietää koko kylä.Varsinkin kun olen vielä töissä semmoisessa kunnan toimessa että olen paljon kyläläisten kanssa tekemisissä. Tämä oli kyllä aika shokki silloin kun muutin tänne. Itse olen kotoisin suht suuresta kaupungista, jossa sai ihan kaikessa rauhassa touhuta omiansa ilman että ihmiset lähimpiä naapureita lukunottamatta kiinnitti suhun mitään huomiota. Oli kyllä todella paha järkytys kun täällä kaikki on niin hitsin uteliaita ja kovin tietäviä toisten asioista.Mutta mitäpä sitä ei tekisi miehen vuoksi. ....Jouduin muutoin ekan raskauden aikana lykkäämään ensimmäiseen neuvolaan menoa, koska en halunnut että koko kylä sais heti tietää.

Niin ja Rva Saarinen on kyllä todella oikeassa siinä että netti on kyllä todella mainio kapistus.Harmittelen ettei meillä ollut tietokonetta vielä silloin kun olin edellisen kerran raskaana ja kun olin pikkuneidin kanssa vielä kotona.Uudella paikkakunnalla oli hankala saada kavereita ja neidin ollessa päikkäreillä olis ollut jotain tekemistä ja muutoinkin olisi ollut jokin paikka missä vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.Nyt kun sellainen mahdollisuus on, niin nyt sitten on niin himskutinvähän aikaa.

Olin jo muuten tänään menossa apteekkiin raskaustestiä ostamaan kun oltiin käymässä tuolla " suuressa maailmassa" , mutta kuinka ollakaan kun apteekin ovelle pääsin, niin se oli jo mennyt kiinni. Oliskohan ollut kohtalon ivaa???..... Nytpä taidan sit vaan ihan rauhassa odotella ensi viikkoon tai siihen et täti käy kylässä.

Se on hyvä yäällä maalla että jos et tiedä mitä raiteita elämäsi kulkee niin kysy naapureilta. He ainakin tietävät. =)

Ei nyt... Kyllä mä viihdyn täällä ja pois en muuttaisi enään missään nimessä.

En mäkään kyllä enää ihan keskelle kaupunkia haluais muuttaa,mutta on sillä kaupunkielämälläkin omat hyvät puolensa, lähinnä ajattelen noita palveluja,jotka meillä niin kovin kaukana. Sitten lapsia ajatellen meillä ainakin tulevaisuudessa pitkät koulumatkat. Täällä voi kuitenkin toisaalta laittaa lapsen ovesta ulos omaan pihaan eikä tarvitse pelätä että jää esim. heti auton alle.No oli miten oli, kummassakin omat hyvät ja huonot puolensa niin kaupungissa kuin maallakin asumisessa. Tällä hetkellä kuitenkin viihdytään täällä ja kun kummallakin vakituinen työpaikka ja oma talo rakennettuna niin ei kyllä hetkeen muuteta muualle.

Oon tänään menossa töihin iltavuoroon viikon vapaan jälkeen ja kun näin kauan on ollut poissa niin ei oikein kauheasti innostaisi. Aloin tekemään osittaista hoitovapaata vai millä nimellä se nyt sitten kulkeekin huhtikuun alussa ja nyt on kyllä ollut huomattavasti enemmän aikaa touhuta pikkuneidinkin kanssa, mikä tuntuu olevan tosi hyvä juttu.Itsekin on nyt paljon pirteämpi ja jaksaa paremmin kun ei oo niin kova stressi koko ajan työjutuista. Varmaan ihan hyvä juttu jo ton vaavin yrittämisenkin kannalta ettei koko ajan oo niin super stressaantunut. Nyt on jaksanut hieman paremmin keskittyä parisuhteeseenkin mikä sekin tosi tärkeä juttu.Tuppaa vaan se toinen hieman unohtumaan ja jäämään varjoon kun työ ja pikkuneiti vievät niin paljon omasta ajasta. Ollaan kyllä miehen kans pidetty kiinni siitä, että vähintään kerran vuodessa mennään kaksistaan kylpylään viikonlopuksi rentoutumaan ja hellimään toisiamme. Lisäksi meillä on ollut niin hyvä tuuri että mummi ja pappa ottavat mielellään noin kerran kuukaudessa pikkuneidin yökylään että saamme hieman omaakin aikaa.

Aloin muuten jo tänään aamulla stressaamaan siitä että miten rahat riittää jos jään äitiyslomalle, miten käy meidän oman ajan kun lapsia joskus tulevaisuudessa on kaksi ja kaikkee muuta pönttöö.....Ehkä kuitenkin jossain alitajunnassa hieman kauhistuttaa ajatus siitä että olisinkin raskaana, vaikka tuleva raskaus olisikin enemmän kuin toivottu. Muilla samanlaisia mietteitä???Kauhukuvia???

Molempia löytyy. Kyllä täällä on myös noussut ajatuksia pärjäämisestä. Kun on toinen haaveissa, asioista ajattelee erilailla. Esikoiselle pystyi/pystyy omistautumaan täysin.



Eilen juttelin siskoni kanssa puhelimessa ja tyttö huusi ja roikkui meikäläisessä kokoajan. Mies siihen: " miten meinaat sitten selvitä kun näitä on kaksi." Niinpä!!



Asunnon koko myös mietityttää. Asutaan kolmiossa ja jos se pikku kakkonen jossain kohtaa tulee, miten mahdutaan? Kuinka kauan pinna kestää ahtautumista? Muutto lähivuosina ei kuitenkaan ole suunnitelmissa vaikka siitäkin haaveilen.



Ulkona ihana ilma! Sitä on mukava katsella täällä töissä ikkunan läpi.

Onko töissä käyvillä kokemusta miten työnantaja suhtautuu raskauksiin ja äitiyslomiin? Uskoisin pomoni suhtautuvan hyvin. Itseäni mietityttää miten mulle löytyy tuuraaja, ei ehkä kaikista helpoin juttu. Tosin ei mun ongelmakaan. Pomo on hirmu mukava ja sitä tässä asiassa ajattelen.

Esim. lapsia ajatellen, mun mielestä lapset ovat siellä " suojassa" koen itsenikin suojassa kasvaneena :) Mun mielestä ainakin näin maalaisena, täällä kaupungissa voi ihminen nuorena sotkea asioita enemmän.. kaveri porukastakin on varmaan kiinni, mutta siltä musta tuntuu. Mies monesti haaveilee maalle muutosta, mutta itse en ole kovin innostunut enää sinne palaamaan. Eilen tuli mieheni kans juteltua tästä vauvayrityksestä (ei olla perustamassa:) niin hän miettii että tuleeko minulle liikaa työtä jne. Mä jo pelkäsin hän sanoo että odotellaan vielä. Mutta mieli meinaa välillä muuttua mulla, sitten katson kalenteria että onhan tässä vielä aikaa miettiäkkin *huokaus* :( Harmi kun täällä ei ole hymiöitä joita vois lisätä! Tämä mamma lähtee siivoileen viikonloppua varten.

Mä en omistanut nettiä eka raskaudessa, enkä koskaan käynyt edes vaikka kirjaston koneella. Hankittiin sitten kun odotin toista lasta. Ja mä en kyllä paljoakaan asioita tiennyt, mutta netin jälkeen oppi vaikka mitä ja sai näillä palstoilla roikkua ja oppia äitinä olemista :) Netistä on kyllä paljon apua ja +++ ei tarvitse edes maksaa laskuja jonottamalla!

Mulla on päiviä jolloin mietin tosissaan ihan liikaa, mutta vauva olisi kuitenkin meilläkin enemmän kuin toivottu! Silti vain tulee välillä että olenko tosissani.. mies myös miettii jaksamistani, ja sitä että työt kotona mulla vain lisääntyy. Mutta en haluaisi sitä noinkaan ajatella. Mulla kun haaveena iso perhe, niin ei sitä noilla ajatuksillakaan kasvateta, mutta tietysti jaksaminen on etusijalla. Toisekseen ajatuksena on, että niistä lapsista on apua kun me ollaan vanhoja..

Salsa-42:

Aloin muuten jo tänään aamulla stressaamaan siitä että miten rahat riittää jos jään äitiyslomalle, miten käy meidän oman ajan kun lapsia joskus tulevaisuudessa on kaksi ja kaikkee muuta pönttöö.....Ehkä kuitenkin jossain alitajunnassa hieman kauhistuttaa ajatus siitä että olisinkin raskaana, vaikka tuleva raskaus olisikin enemmän kuin toivottu. Muilla samanlaisia mietteitä???Kauhukuvia???

Mun elämässä lapsi menee " siivellä" . Olen kosmetologi ja oma yritys pihassa, vauva voi olla töissä mukana ja työajat määrään itse+ hoidot niin kevyitä että en usko että äiteyslomaa tarvitsee kauaakaan välttämättä pitää. Mummi ja pappa asuu noin 100metrin päässä ja sielä odotellaan lapsen lapsia jo kovasti, mies myös yrittäjä ja työajat täysin muovattavissa ja vielä minun pappani eli tuleva isopappa odottaa tulokasta innokkaasti ja asuu jopa hurjan 10km päässä ja on täällä joka harvasen päivä. Pitäisi vain muistaa välillä kiittää kaikkia tuesta ja turvasta... =)

Meillä ainut harmi täällä maalla tuo röyhkeäksi heittäytynyt susi lauma mikä käy ihan nenän alla koiria hakemassa. Itseni takia en pelkää, mutta koirien, kissojen ja vauvaa en kyllä jättäisi edes rattaissa yksin pihalle. =(

Painos 5. tehty viikonlopun kunniaksi,sinne siis!