kokemuksia harhaluuloisuushäiriöstä

Onko kenelläkään muulla täällä kokemuksia vanhemman iän harhaluuloisuushäiriöstä? Kumppanini on minua vanhempi. Hänellä on alkanut nyt olla kaikenlaisia harhaluuloja.  Väitti jokin aikaa sitten jonkun käyneen yöllä salaa vaihtamassa hänen toimivan tehosekottimensa rikkinäiseen malliin. Nyt sitten yhtäkkiä alkoi syyttää minua ja lapsia siitä, että olisimme vaihtaneet kaikki hänen korunsa halvempiin jäljitelmiin. Näiden lisäksi hän muka tietää, että olisin vuosia sitten pettänyt häntä yhteisellä lomamatkalla täysin satunnaisen ohikulkijan kanssa ja että toinen lapsistamme on saattanut saada alkunsa tästä. Hän "muistaa" lomamatkan tarkan ajankohdan - mutta todellisuudessa matka tehtiin kuusi vuotta myöhemmin ja kyseinen lapsi oli silloin jo viiden vuoden vanha. Meillä on jopa perhealbumissa kuva kyseiseltä matkalta ja vuosiluku kuvan vieressä. Kumppani on kuitenkin aistivammainen, eikä näe kuvaa. Mikään järkipuhe ei mene perille vaan hän uskoo järkähtämättä, että hänen ajatuksensa ovat täyttä totta. Nyt hän aikoo muuttaa omilleen, koska kun kerran kieltäydyn uskomasta kaikkiin näihin älyttömiin väitteisiin, olen häntä vastaan ja teen hänen elämästään hankalaa.  Kieltäytyy absoluuttisesti edes harkitsemasta, että kyse voisi olla dementian oireista eikä missään nimessä aio mennä minnekään lääkäriin. 

Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Kumppani on monin tavoin täysin toimintakykyinen ihminen ja saa tietenkin määrätä itse omista asioistaan, mutta toisaalta hän on myös aistivammojensa takia hyvin haastavassa elämäntilanteessa, eikä missään nimessä selviydy itsenäisestä asumisesta. Vähintään tarvitsee tosi paljon henkilökohtaisen avustajan apua. Ja ennen kaikkea: ohan tämä nyt todella kurja päätös vuosikymmenien suhteelle ja tilanne on tosi raskas sekä hänelle että minulle ja lapsille.