Vanhat vanhemmat

Isäni on 96v ja nauttinut leskeneläkettä äidistäni vuodesta -73  oman eläkkeensä lisäksi . Sairaseläkkeelle isäni on itse jäänyt 59 vuotiaana . Hän oli tavallinen Espoon kauupungin työntekijä ja oli alkoholisti noin 50 vuotiaaksi . Sairaseläkkeelle jäätyään hän matkusteli ympäri maailmaa leskeneläkkeen ja oman siihen asti kertyneen työeläkkeensä avulla . Nykyäänkin hänen käteenjäävät eläketulonsa on noin 2000 e / kk ja lisäksi hän saa hoitotukea 180 e / kk . Hän ei juurikaan pääse enää kotoaan pois , mikä tekee hänet yksinäiseksi ja seuranhaluiseksi  Ei ihme että nykypolvi joutuu kärsimään joistain typeristä päätöksistä eivätkä käytännössä pääse eläkkeelle ikinä , ymmärrän ahdistuksen . Itsekkin olen ainoana lapsena kyllästynyt hoitamaan isäni kaupassakäyntejä , siivouksia yksinäisyydestä valitusta ja muiden asioiden hoitoa . Isäni ei pääse ympärivuorokautisen hoivan palveluiden piiriin  ennen kun on täysin vuodehoidettava potilas kotona . Isäni pilasi äitini lyhyen elämän , minun lapsuuteni ja nuoruuteni alkoholismillaan . Isäni jatkoi juomistaan äidin kuoltua kun olin 9 v. Lopulta jouduin lähtemään kotoani isäni juoppohulluuskohtauksen jälkeen , minkä aikana hän otti aseen esiin ja näki parvekkeella pikku-ukkoja . Isäni sisko otti minut armosta kotiinsa ja myöhemmin vaikean teini-iän seurauksena heitti minut ulos . Siis miksi tällaisia ihmisiä hyysätään ja lykätään omaisten harteille loputtomiin . Toki hoitajat käy nykyään kaksi kertaa päivässä laittamassa tukisukat aamulla ja ottamalla illalla pois . On turvaranneke , mut tää jatkuva henkinen ahdistus ja pakolliset käynnit joilta isä odottaa jatkuvasti enemmän kun jaksan antaa . Omalta kohdaltani toivon etten koskaan jää tänne lapseni vaivoiksi , toki sitähän ei voi toistaiseksi voi itse valita  . Haluaisin olla hyvä ja myötätuntoinen , anteeksiantava  ihminen , mutta en näköjään pysty siihen loputtomiin