Millaiset miehet ihastuvat sinuun?

Myönnän, että mulla on " nörtin sielu ja huumorintaju" itsellänikin, vaikka teininä asian hyvin salasinkin.



Yleensä minuun ihastuneet ovat olleet kavereitani, joista olen tykännyt, kun heidän kanssaan on pystynyt juttelemaan kaikesta mielenkiintoisesta ja ovat olleet hauskoja ja fiksuja, vaikka eivät ehkä niin komeita tai suosittuja. Ovat sitten aikojen päästä ujona tunnustaneet ihastuksen.



Nuorena muka ärsytti, että perässä ei kuolaa komeita ja suosittuja uroksia, mutta näin silti parempi. Yllä kuvatulla tavalla alkoi seurusteluni nykyisen aviomiehenkin - fiksun, tosi hauskan ja ihanan ohjelmoijamiehen - kanssa.

Minuunkaan EI ihastu sovinistiset machomiehet tai öykkärit. Luulen, että pelotan heidät pois, vaikka olenkin ihan kiltti ihminen. :) Inhoan sitä, jos mies yrittää jotenkin hallita minua, haluan aina tasa-arvoa.



Muuten en kyllä keksi yhteistä tekijää. Mukavia, ajattelevia miehiä. Se kai on yhteistä.

siis olen ihan tavallisen näköinen, tavallisen oloinen muutenkin. pari kouluaikaista ihastusta on ollut (luokan nörttejä), mutta ikinä, ihan oikeasti ei ikinä, ole minua kukaan tullut iskettämään, ei ole tullut treffipyyntöjä eikä mitään. ainoat lähentymisyritykset on olleet valomerkin jälkeen änkyräkännisiltä, niitä en laske tässä miksikään.



olen ollut varattu koko ikinä (miehen iskin ihan itte ;), mikä tietysti selittää osittain tätä, mutta muuten tiedän, että samannäköisiä ja oloisia naisihmisiä on lähestytty useampaan otteeseen erilaisilla ehdotuksilla.



no, onpahan ollut rauhallista eikä ole tarvinnut pelätä että erehtyisin pois kaidalta tieltä...

enkä todellakaan tiedä miksi

Yleensä varatut ja perheelliset n.4-kymppiset miehet. Itse olen parikymppinen...

koskaan vaan ei ole kukaan korkeasti koulutettu tainnu ihanstua, sellaset duunarit ja hoitoalan ihmiset.

Sellaiset, jotka haluaa koko paketin: omakotitalo, tila-auto ja lapset.



Erilaisia he ovat olleet sen puolesta, että jotkut on ollut riehumiseen kyllästyneitä ex-renttuja, toiset taas perusluonteeltaan rauhallisia ja tasaisia, joilla ei menojalkaa ole koskaan vipattanutkaan.



Heitä ei ole ollut yhteensä kuin viisi, mutta kaikissa on ollut samaa se, että haluavat sitoutua nopeasti ja vakiintua.

Mutta sitten...kun opiskelin ja pyörin opiskelukämpän yläkerran porukoissa, niin siellä minua yritti jallittaa kaksi todella nössöä akateemista miestä. Toisesta tuli proviisori ja mikähän se toinen oli. Kamlan ujoja, kilttejä miehiä molemmat :). Itse ihan kauppaopistoa kävin tuolloin, oli aika yllättävää, että vedin näitä puoleeni.



Sitten yleisesti ottaen, niin tosi moni on ollut muuten rakennusalan miehiä. Ihan johtotehtävistä tavallisiin duunareihin.



Viimeksi oli yksi kiinteistönvälittäjä tyrkyllä.

Viime aikoina lähinnä mieheni uudet kaverit ja tuntemattomat selvästi vaimolliset/perheelliset miehet.



Nuo miehen uudet tuttavuudet ovat oikeastaan vain rasite minulle ja aiheuttavat pelkästään häiriötä.



Yksikin minuun ihastunut oli niin lapsellinen, että yritti epätoivoisesti rikkoa minun ja mieheni välejä! Väitti jopa kerran miehelleni, että minä olin antanut tälle " kaverille" " Elinkautisen porttikiellon" meille ja sanonut " Hyvä vaan, että se sun muija jätti sut pari vuotta sitten!" Ja tämä olisi kuulemma tapahtunut sillä välin, kun mieheni kävi yläkerrassa hakemassa jonkun tavaran. Jälkeen päin tuo " kaveri" vielä väitti minua valehtelijaksi ja kehotti miestäni jättämään minut! Keksi muitakin valheita minusta miehelleni. Oli puhunut mieheni toiselle tuttavalle, kuinka hän tulee sitten lohduttamaan ja auttamaan minua, kun mieheni on minut jättänyt! Todella säälittävää!!!

Johtuiskohan siitä, kun ite oon niin vastakohta: pieni, söpö, ujo?

En tiedä miksi. Olenko jotenkin opetettavan oloinen.



Itse ihastun renttuihin.