Me ei pystytä koskaan ostaan omaa asuntoa ainakaan
työnteolla. Molemmat ollaan 40 kieppeillä, ei saada perintöäkään niin paljoa jotan asia täys mahdottomuus jos Veikkaus ei riennä apuun. Vuokraa maksamme reilu 500e ja lainaa emme saa ja vuodet tulee vastaan. Kumma kun ei pystytä myöntään et ei pysytytä ostaan ja sillä sipuli. Onneksi olemme ihan tyytyväisiä ja maailmanlopuksi emme tätä asiaa ajattele. Elämässä on paljon kivoja asioita ilman omistamisia ja omaisuutta.
Kommentit (3)
Asumme kuitenkin hyvällä alueella ja väljästi - aso-asunnossa. Lapsia on kaksi ja tarvitsemme tilaa. Tämä on nyt meille paras mahdollinen ratkaisu. Suomessa on omistusasuminen yliarvostettua. Onhan se tietysti järkevää, jos sen " omistusasumisen" pystyy aloittamaan heti kakskymppisenä. Mutta meillä on sitten toisaalta asuntolainaa 17 000 euroa. Ei huolet paina, saa korot nousta meidän puolesta. Näin se nyt vaan on!
Jos joutuu ottaan 300 tonnia velkaa, ni ei oikeen ole järkeä vaikka miten muuta väitettäis. Landellekaan ei voida muuttaa, koska sieltä emme löydä töitä.
Ei se omistaminen onnea tuo. Jos ois jotain säästöjä tai perintöjä, ni tottakai se kannattais, jos velkamäärä ei ois ihan järjetön. Mutta meidän elämä on mennyt näin ja sillä sipuli.
Ei kannata harmitella; teillä jää rahaa kenties matkusteluun jne. Me ostimme oman asunnon viime syksynä (asuimme sitä ennen asossa) ja olen harmitellut tuota asunnon vaihtoa kovasti; aina on joku rikki jne.