Quiero!
Meinasin vaan yhtä asiaa kysyä, kun oot mun ainoo toivo! ;) Siis meillä oli se eka inssi eilen ja kauheen pessimistisesti ajattelin, ettei kumminkaan ekalla vielä onnistu, kun tuntuu ettei kenelläkään inssi onnistu ekayrittämällä. No sit muistin teidät! :)
Ajattelin sit vaan kysellä, että miten se teidän inssi silloin aikanaan menikään? Meniko se ihan nappiin niin sanotusti, vai oliko siinä jotain jonka takia et ollut kovin toiveikas (kun muistelen, että olit aika ihmeissäsi että heti onnisti)? Mulla oli munarakkula jo puhjennut ja surettaa, että ajoitus ei ollut ihan maailman paras siitä syystä. Jos vielä muistat, niin kerro jotain joka antais mulle toivoa! ;) Oon kyllä henkisesti varautunut siihen, että heti seuraavaan kiertoon yritetään uudelleen!
Ja kerros vielä samaan syssyyn mitä sulle muuten kuuluu, eteneeko pikkukakkosen odotus hyvin?
Killa
Kommentit (8)
No niinhän se oli, kuin muistelin, ettei teilläkään kaikki mennyt ihan putkeen ton inssin suhteen. Toivoa siis on! :) Mä pidin sitä meille sanottua (keskimäärin) 12%:n onnistumismahdollisuutta surkeana, mutta voihan sitä vaikka käydä niin onnellisesti että just me kuulutaan siihen vähemmistöön! Toivotaan vaan, että munis ois irronnut vasta vähän aikaa sitten ja olisi ollut valmiina odottelemassa!
No te siellä ootte kohta jo voiton puolella, jos ajatellaan km riskiä, joten koitahan olla jännittämättä! Toivotaan että sydänäänet kuuluu maanantaina! Tuun kurkkimaan kuulumisia sitten!
Kiitos vielä kovasti vastauksesta, kyllä vähän helpotti, vaikka edelleen koitan varautua siihen ettei tulosta ekayrittämällä tule. No jos toisella tai kolmannella sitten... ;)
Jaksuja sulle ja terkut pikku-q:lle ja pikkusiskolle/veljelle! Mä koitan tällä kertaa ehtiä o-puolelle ennen kuin sä taas jakaannut! :D
Killa
Ajattelin, että Killa löytää täältä mun terkut parhaiten. Kovasti paljon onnea matkaan, mä NIIN kovasti uskon, että nyt on teidän vuoro!
Kaikkea hyvää ja aurinkoista kevättä,
Kesis
Huiskutus sinnekin! Kyllä mä nykyään aina joskus käyn teidän pinoja lukemassa, jos vaan kerkeen (olette vaan niin kovia kirjoittamaan ettei tahdo ehtiä lukemaan...)! On niin ihania vauvantuoksuisia juttuja teillä, että saa sitä jo kadotettua vauvakuumetta nousemaan! Tässä ei kauheesti jaksa enää kuumeilla, kun on niin lääketieteellistä tää meininki! ;) No kunhan saadaan se toivottu tulos, niin aika paljon kestetään! :)
Killa
Killa, anteeksi, kesti vähän vastata uudestaan, kun on ihan hullu kiire tässä matkan jälkeen ja kun meidän pitäis valmistella muuttoakin. Eikä se ole ihan niin yksinkertaista, kun pitää samalla myös pitää silmällä tota konttailevaa ja kiipeilevää quuta!
Eilen oli siis se neuvola ja ei kuulunut sydänäänet, ei sitten millään! Kahdella eri doplerilla kuunneltiin, mutta ei silti onnistanut. :( Nyt pelottaa kauheesti, että onko kaikki hyvin. 4.5. meillä on se eka ultra sairaalassa, mutta en kestäisi millään odotella tätä kahta viikkoa. Oonkin ollut niin epäuskoinen tästä raskaudesta... että onko tää nyt sitten liian hyvää ollakseen totta?
Meillä onkin nyt sitten yhteiset kaksi piinaviikkoa! :) Pidetään molemmille peukkuja! Oon kyllä ihan varma, että teillä on oikein hyvät mahikset ja se plussa napsahtaa parin viikon kuluttua ruutuun!
En tiedä ootko lukenut nyt tota tän puolen enskapinoa, mutta voin kertoa, että siellä on kaikki hirveesti peukuttanut teidän inssin puolesta! Tiedäthän Killa, että me kaikki enskat ollaan hengessä mukana ja toivotaan teille pikaisesti ikiomaa nyyttiä!
Halein,
-Q-
No en yhtään ihmettele, että kiirettä pitää siellä! :) Tosi kurjaa, ettei sydänäänet vielä kuuluneet, mutta ultrassa sitten! Ei kyllä oo vielä omakohtaista kokemusta, mutta ihan hyvin voi olla ettei noilla viikoilla vielä doplerilla kuulu (nyt puhuu hoitsu-Killa ;) ). Olin ymmärtävinäni, että oot käynyt alkuraskauden ultrassa kuitenkin ja siinä ne näkyi (vai?), joten eiköhän se pikkukaveri siellä piileskele! :) Ei vaan ole helppoa elämä, kun ensin pitää pelätä tuleeko raskaksi, eikä ne huolet vielä siihenkään lopu! Mennään sitten tosiaan ihan samoissa piinailun suhteen, joten onnea matkaan molemmille! :)
Luin Enskapinoa tosiaan ja huiskutukset kaikille, jotka mua oli muistanut vaikken nyt ehdi nimeltä teitä mainita! Olette ihan parhaita, kun vielä jaksatte meikäläisellekin peukuttaa! Ja niin monet peukut taitaa olla pystyssä, että pakkohan meidän on se plussa saada! :D
Halit vielä sinne kaikille! Ja muuten onnistteluja kaikille jo vauvelin saaneille, kun ei ole tullut aiemmin onniteltua! Oikein söpöjä muksuja teillä, kuvatkin olen kurkkinut! :)
Killa
Killa:
Olin ymmärtävinäni, että oot käynyt alkuraskauden ultrassa kuitenkin ja siinä ne näkyi (vai?)
Joo me käytiin alkuraskauden ultrassa, ja sen mukaan silloin oli 7+2 ja pienen toukan sydän sykki silloin tosi selkeästi. Sen vuoksi en olekaan ihan kauhean huolissani vielä, koska on se kai tosi harvinaista, että jos on jo sykkeenkin nähnyt ja mitään vuotoa tai kipuja ei ole ollut, että alkio olisi kuitenkin menehtynyt.... Tulipas hankala lause, mutta ymmärsit varmaan.
Mutta kyllä tää todella kuumottava tilanne on. Tekisi niin mieli mennä perjantaina avoneuvolaan (meillä on perjantaisin neuvolassa pari tuntia, jolloin voi käydä ilman ajanvarausta) ja pyytää kuuntelemaan uudestaan, mutta mies toppuuttelee. Pakko kai siis vaan piinailla. Mutta kunhan ens perjantai lähestyy, niin jännitys/pelko nousee varmaan ihan uusiin sfääreihinsä!
Jatketaan piinailua. :)
-Q-
...että nyt puhut asiaa Killaseni!!! :D
Killa:
Ja niin monet peukut taitaa olla pystyssä, että pakkohan meidän on se plussa saada! :D
-Q-
Kiva, kun tulit huhuilemaan!
Vai oli se inssi jo eilen, vautsi! Ihan mahtavaa, että asiat eteni nyt noin vauhdilla. :)
Meillä ei inssi mennyt mitenkään nappiin. Ensinnäkin, miehen tuloksethan oli aika heikot. Tiedätkin varmaan jo, miten niitä siimahäntiä arvioidaan, eli meillähän oli koepesussa A siittiöitä vaan 1% ja B siittiöitä muistaakseni sitten jotain 44-45%. Miten se nyt menikään? Olikohan se niin, että lääkärin mukaan pitäis olla A siittiöitä eli niitä nopsaa ja hyvin liikkuvia yli 50% tai sitten ainakin yhteensä noi A ja B yli 50%, jotta vois olla melko toiveikkaana. No, meillä ei siis ollut noista kumpikaan vaihtoehto, ja lisäksi vain 4% oli normaalin muotoisia. Se muoto ei kuulemma kuitenkaan vaikuttanut hedelmöityskykyyn vaan pikemminkin vaan tohon simppojen liikeeseen. Sillä ekalla näytekerralla siittiöiden määrä ei myöskään päätä huimannut, mutta oli kuitenkin ihan tarpeeksi.
Sitten inssiaamuna miestä taisi jännittää niin kauheasti tai en tiedä mitä siinä kävi, mutta sitä " vauva-ainesta" oli tosi vähän. Lääkäri ei todellakaan antanut paljon toivoa, vaan sanoi, että inssin onnistumismahdollisuudet meillä on vain noin 5% luokkaa.
Meillä tosin oli siinä mielessä hyvä tilanne, että ultran mukaan munarakkula oli inssihetkellä jotenkin painunut kasaan ja röpelöisen näköinen vai miten se nyt olikaan, ja se tarkoitti kuulemma, että ihan hetkenä minä hyvänsä rakkula puhkeaisi.
Mutta vaikka sulla olikin rakkula jo puhjennut, ihan varmasti hedelmöittyminen on vielä mahdollista! Eihän se luomunakaan aina mene niin, että simppoja on sopivasti valmiina odottamassa. Kyllähän se munasolu hetken aikaa, olikohan se jopa vuorokauden, odottelee, josko sopivia uimareita ilmaantuisi paikalle.
Joten nyt vaan häntä pystyyn ja positiivisin mielin odottelemaan, että pari viikkoa kuluisi. Mä yritin olla ihan tavallisesti ja meillä oli jopa viikko inssistä just kavereiden bileet, jossa kyllä join viiniä ihan tavalliseen tapaan. Jospa se punkku vähän auttoi quuta kiinnittymään? ;) Jään innolla seurailemaan sun piinailua! Kyllä te nyt olisitte ansainnut oman pienen jymy-yllätyksen!!!
Niin, ja pikkukakkosen odottelu on toistaiseksi sujunut ihan mukavasti. Tosin jännittää, että onko kaikki kunnossa, kun pahoinvointi loppui reilu viikko sitten... Maanantaina on eka neuvola (10+6), joten sitten toivottavasti kuullaan sydänääniä ja saadaan edes jotain vahvistusta pienen elämänalun olemassaolosta.
-Q-